Tilannetiedotus

Nahkakuula on alkanut nukkuun paremmin öisin. Ollaan päädytty sellaiseen toimintamalliin, että jos Tilli herää ennen kahta, ottaa Mies hänet ja nukuttaa uudelleen. Kahden jälkeen tehtävän hoitaa Tissu. Ja kun hän syökäsee noin klo 2 tai 3, niin seuraavan kerran hän ottaa huikat kuudelta kun mamman kello soi. Joululomalla kenties yritetään täystissitöntä yötä ja omaa huonetta. (Jos raskin hänet yksin pistää nukkumaan.)

Ruoka painuu hyvällä halulla kitusiin tätä nykyä. Laadulla ei juurikaan ole väliä, ainoastaan hedelmähyvä-sörsseli on saanut osakseen nyrpistyksiä. Kaura- ja ruispuuro on mennyt alusta asti ihan sellaisenaan alas kunhan vaan on tarpeeksi juoksevassa muodossa. Mies teki eräänä päivänä itse kanasössöä ja siinä olleet lihahituset olivat vissiin himpun verran liian isoja kun niitä piti kakoa.

Pallinaama

Eräänä äskettäisen viikonlopun aamuna Tilli hihkui hereillä jo kasin aikaan. Muu Perhe veti unta kuuppaan kun me hiippailtiin alakertaan. Tiilikainen tutki lattiatasossa Isosiskon leluja, meikä touhuili aamuhommia. Välillä kävin tsekkaamassa mitä Vauvalle kuuluu. Heti kun Tilli kuuli että äiti tulee, niin hän kohottautui käsivarsiensa varaan ja virnisti kaikella kuolasta kiiltelevien poskiensa aurinkokapasiteetilla. Vui vihvilä, kuinka söpö mun pallinaamainen pikkulikkani onkaan!!! Ja kuinka hirmuisesti hän erittääkään kuolaa!!!

8 kg ja 68 cm

Nuhvetti kävi puolivuotisneuvolassa. Painoa oli tasan kahdekasan kiloa ja pituutta 68 senttiä. Hyvin kasvaa. Terkkari oli kirjannut korttiin mainesanat "aktiivinen vauva".

Tillin peräpää toimii joskus jopa kolme kertaa päivässä, yleensä hetikohta ruokailun jälkeen. Naama muuttuu tuskanpunaiseksi ja kuuluu kauheaa ähinää kun hän työstää. Kaamean punnerruksen ja ähkimisen saattelemana vaippaan ilmestyy yleensä pikkurillin kynnen kokoinen papana. Haju on sangen muheva, jotenka pallura on totisesti tiukkaan tiivistettyä sitä itteään!

Vauvojen lelut ei paljon enää Tiilikaista kiinnosta. Pitäisi saada Isosiskon nuket käsittelyyn. Arvatenkaan se ei onnistu, koskapa tavaroistaan äärettömän tarkka Esikoinen nappaa tärkeimmät lelunsa salamana pois Kuolakidan kynsistä. Ja Tilliä kyrsii niin että pääsee huuto. Ja minä yritän sanoa, että saa se vauvakin niillä leluilla leikkiä, johon Isosisko tuumaa, että ei saa kun ne on mun. Ja sitten hän noutaa Tillille viihdykettä, niinkuin vaikkapa nuken kengän. Tai helistimen. (Joka ei kiinnosta pätkääkään.)

Uusia Juttuja

Pikku Lutikalle on avautunut ihan Uusi Maailma puolivuotispäivän myötä: Hän On Noussut (nostettu) Istumaan Rattaissa! Mahtavaa! Kuukuna tuijottaa suu suikeana ympäröivää maailmaa ja ihmattelee. Ihmettelee isolla iillä, kun on niin kauheasti kaikkea ihmeellistä koko ajan joka paikassa! Hirveästi ihmisiä autoja taloja värejä puita valoja kaikkea kummaa mistä ei edes tiedä mitä ne on. Siksi pitää Ihmetellä ja Tuijottaa, Tutkia ja Tapittaa.

Uusi löytä äänirintamalla on päristely. Se on erityisen miellyttävän tuntuista ja kuuloista suoka suussa. Lihasose resonoi kaikista parhaiten, hyvänä kakkosena tulee kaurapuuro, joskin se on hieman klönttistä jotenka sen lentorata ei ole ihan puhdas. Mutta ihan hyvin roiskuu silti.

Tänään Pumppu oli köökin lattialla tsiigailemassa paikkoja. Jätin hänet paikkaan A naama kattilakaappiin päin. Kohtapa hän oli siirtynyt paikkaan B ja naama oli jääkaapin suunnassa. Pian hän oli keplotellut kohtaan C ja kolautti otsansa astianpesukoneeseen. Hirmuinen huuto, ihan kyynelien kanssa. Siitä se Kova Kolhujen Koulu alkaa. (Sivusilmällä tarkkailin miten Nuppi liikkuu ja totesin, että taaksepäin hän kulkee kaikista lujimpaa. Melkein yhtä nopeasti kuin kohmeinen etana.)

Hän on ihana

Menneenä yönä Tilli the Isoääni huusi tunnin. Pikkasen näemmä pisti ketuttaan kun maitobaari ei auennut silloin kun hän olisi halunnut. Mutta nukahti sitten ja nukkui aamuun asti. Söi ja jatkoi unia kun Baari suuntasi töihin.

Vaan on se silti ihana tuo meidän Huutaja. Silmissä tuikkii tähdet ja naama on yhtä pulleaa poskea kun hän hymyilee. Ja kun hän oikein innostuu, kaikki raajat vispaa ja pikkuinen kroppa ihan tärisee kiihkosta. Suusta pääsee kurlutusta ja jokellusta ja kikatusta ja hihkuja. Kuunaama loistaa riemusta! Aivan vastustamattoman suloinen Vauva!!! Sitä hän on myös ollessaan omissa ajatuksissaan. Otsa menee vähän kurttuun ja silmiin hiipii etäinen katse. Suu on ihan supussa ja alahuuli työntyy ulos kun hän Pohtii Asioita. Jos silloin häntä häiritsee, saa Huutoa.

Uusin itsensä (ja muiden) viihdytysjuttu on suun maiskutus. Tai napsutus, kuten Isosisko sanoo. Huulet yhteen ja pikku imu, sitten äkkiä suu auki, niin jopas napsahtaa lystikkäästi.

Kotiväellä menee mainiosti keskenään. Isosisko on vähentänyt kiukuttelua ja Pikkusisko on alkanut syödä soseita ihan kunnolla. Ainoastaan juominen mua vähän huolestuttaa, mutta tuskinpa Pikku-Lutikka janoon nääntyy vaikkei kauheasti nestettä otakaan päivän aikana. Illalla sitä sitten tuleekin ruutaamalla kun Baari kotiutuu.

Unikoulua, vol 2

Viime yö meni unikoulussa. Vaihdettiin Miehen kanssa petipaikkoja niin että meikä meni Tiitelistä kauemmaksi (jottei mjölkki haisisi kiihottavasti nokkaan, sillä sitähän minä olen, kävelevä maitohinkki) ja Mies otti yövastuun itselleen. Tatti nukahti klo 22 ja heräsi eka kerran klo 24. Mies hyssytti uneen. Herätys klo 02. Hyssyti hyssyti uneen. Herätys klo 03. Mies hyssytti ja hyssytti, vaihtoi vaipan ja suhisi, mutta älinä jatkui 40 minuuttia. Nukahti kuitenkin, eikä älinä ollut lainkaan ruokaa mulle nyt heti –tyyppistä huutoa. Se huuto tuli sitten klo 04.30. Annoin tissiä ja nostin punkkaansa. Mun kello soi kuudelta, mutten jaksanut herätä. Seiskalta vasta nousin ja imetin Tulevaisuuden Toivon uudelleen. Sinne ne unikoululaiset jäivät nukkumaan kun läksin.

Toivottavasti tuleva yö on helpompi. Mennyt yö kuitenkin osoitti, etti herätykset ole ruuantarpeesta johtuvia vaan jostain ihan muusta. Eikä Miehen tarvinnut hyssytellä Taatelia kuin viitisen minuuttia kun hän oli jo uudelleen unessa. Tapa ja tottumus vissiin ajaa ylös.

Lavuaariin

En raskinut herättää Tiilikaista aterialle aamulla varhain ennen kuin läksin töihin (oli imutellut parin tunnin välein yöllä kunnes nukahti viiden jälkeen) ja siksipä piti iltapäivällä lypsää enimpiä paineita lavuaariin. Maitotuotanto ei varmasti vähene ihan pian kun yöimutahti on näin kiihkeä. Mutta pitäähän Ruutanan vissiin yöllä lussuttaa kun ei päivällä voi.

Kotona ja töissä

Eilen kun tulin töistä kotiin, ajattelin mielessäni että minkäköhänlainen kaaos mua odottaa… Vauva tietenkin parkuu kitapurjeet pullistellen, Esikoinen karjuu leijonan lailla ja Mies on hermoromahduksen partaalla. Kämppä varmaan on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kaapissa ei ole ruokaa ja pyykkikori on täyttynyt päivässä laitojaan myöten. Ilmassa tuoksuu taatusti kakka ja hellalle kärähtänyt hernekeitto. Pikkusen siis jänskätti mitä on vastassa.

Ei olisi kannattanut maalailla kauhukuvia. Oven kun aukaisin, niin vastassa oli iloinen Mies, tyytyväinen Vauva ja hyväntuulinen Isosisko. Pottumuusi ja lohi odotti syöjäänsä (eli mua), pyykkikone hyrskytti ja paikat oli hyvässä järjestyksessä. Oli kiva tulla kotiin, tempasta kotikuteet niskaan ja tumpata tissu Tillikaisen suuhun. (Oi sitä helpotuksen tunnetta! Meinasi nääs jo vähän kiristää.)

Tilli oli syönyt ja nukkunut ihan hyvin, muutamia itkuja oli tullut syystä mitä Mies ei tiennyt, mutta keskiarvoltaan Eka Päivä Ilman Mammaa oli mennyt mainiosti.

(Ja minä nautin rauhasta työpaikalla.)

Kaksi yötä kotiäitiyttä

Talven ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen.

Vielä kaksi yötä töihinmenoon. Melkain jo jännittää. Miehellä oli eilen viimeinen työpäivä ennen kuin alkaa koti-iskäksi. Sitäkin meinaa kuulemma vähän jännittää. Tilliä ei jännitä, Isosisko ei vissiin vielä oikein tajua mitä tarkoittaa että Äiti Menee Töihin ja Iskä Jää Hoitamaan Teitä Tyttöjä.

Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena viikonloppuna, oikeastaan eilen, oli oman äitini hautajaiset. Ikävä on kova yhä edelleen. Olisipa äiskä näkemässä lapsenlapsensa! Sekä mun tytöt että siskoni pojat. Hän olisi ihan lääpällään kaikkiin, sen tiedän. Onneksi voin kertoa likoille juttuja mummosta, joka on taivaassa ja vilkuttaa pilven päältä.