Kohta vaihtuu kulkukeino

Nuppeli ottaa ihan tosissaan konttausasentoja. (On ottanut jo pitemmän aikaa, mutta eipähän ole tullut kirjoitettua asiasta.) Kontallaan ollessaan sitten hyssyttelee ees ja taas, lötsäyttää mahan kenttään ja nousee taas. Onpa kertaalleen meinannut lähtä liikkeellekin, mutta raajat ei ihan totelleet, jotenka tuuskahti nenälleen. (Posket on niin kovasti pienentyneet, etteivät käy enää turvatyynyistä.) Jännittyneinä odotamme ensimmäistä K(onttaus)-hetkeä...

Kyllähän meillä oli Iloinen Vauveli eilen, kun tumppasin käteen ruislimpun kannikan. Ai ai, kuinka kiihkeästi hän lussutti ja imi sitä! Naama oli yhtä kuolaista messinkiä ja kiihkokerroin vain kasvoi sitä mukaa kun käntty alkoi pehmetä; tästähän saa jäystettyä paloja irti! Yeah! Lopputulema oli tietysti Kaamea Ketutushuuto kun kauttaaltaan kuolan pehmittämä herkkupala otettiin pois ja nostettiin tahmasormien ulottumattomiin kuivumaan. (Kunnon limppukäntty kestää vielä toisenkin kierroksen nääs.) Mutta ihanaa se oli niin kauan kun kesti.

Nyt on taas muutama yö mennyt ihan nukkuen. Herääminen neljän, viiden tai kuuden aikaan, tissusessio ja taas unta kuulaan. En hehkuta enempää, ettei taika raukea.

Herkuttelija

Tillikka Isosiskon kuvaamana. (Klikkaa kokonaiseksi.)

Isosisko on Lutikan mielestä ihana! Ja erityisesti silloin hän on superihana kun kädessään on perunarieskaa! Siitä Esikoinen taittaa pieniä paloja Pikkusiskolle, joka ryömii kita ammollaan perässä ja kerjää lisää. Isosisko tietää, ettei Vauvalle saa antaa liian isoja paloja, koska vaan isot tytöt osaa syödä isoja paloja.

Ja aina vaan paranee!

Saatiin tieto, että Rakkauspakkauksemme pääsevät hoitoon samaisen Liisa-tätin luo missä Isosisko oli ennen kuin Lutikka tuli maailmaan. Jippii!!!!! Aivan mahtava uutinen!!! :oD

Hyvä yö, parempi päivä (ainakin äitillä)

Ah, kuinka virkeä ja levännyt olo onkaan 7 tunnin katkeamattomien unien jälkeen! Ihana suloinen Tillikka antoi vanhemmilleen armon menneenö yönä ja koisi itse 10 tuntia putkeen. Enpä tiiä väsyttikö edellisen päivän jatkuva kitinöinti vai auttoiko ennen nukkumaanmenoa annettu särkylääke johonkin vaivaan.

Tänään iskä ja mamma lähtee suosikkibändin keikalle ja lapsukaisia tulee hoivaamaan Kaikista Rakkain Siskoni, the Täti. Isosisko on innoissaan, Pikkusisko ei kommentoi. Pikkusen huolettaa, kuinka Lutikka asettuu illalla, mutta onneksi KRT on kokenut näissä hommissa ja kestää huutoakin.

Ihanaa on päästä Miehen kanssa kaksistaan liikenteeseen!!! Ollaan odotettu tuota konserttia syyskuusta asti. Käydään vielä syömässä kaupungin parhaat mustekalarenkaat ennen h-hetkeä, vallan ihan oikeassa ravintolassa. Jee jee jee jee! Olen iloinen ja onnellinen!!!

Liikaa raajoja?

Voi kiesus mikä yö oli taas vaihteeksi. Huutoa klo 00:15-03:15. Ei auttanut hyssytys, syli, pullomaito, suppo, vierihoito. Tissiä vain halusi hän. Mutsi hävisi taistelun 1-0, annoin lopulta KAIKKIEN periaatteiden ja aikomusten vastaisesti periksi.

Yöhuikan jälkeen sängyssään pötkötteli niin iloinen ja hyväntuulinen jokeltelija, ettei olisi samaksi uskonut. Guu guu ja mammmamamamammm vaan, ei jälkeäkään äääärrrrrrgggghhhhhistä. Kiva.

Siinä Lutikkaa ennen tissua taltuttaessani tuli mieleen, että jos en tietäisi että pinniksessä riuhtoo 8-kuinen tyttölapsi, niin olisin voinut kuvitella jo vaikka mitä. Käsiä ja jalkoja tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin normaalilla keskivertovauvalla...

Nukahtamisen vaikeutta, istumista ja hoitoon

Mullako muka känkkäränkkäpäivä?

Perheemme Pienimmällä on ollut parina viime iltana nukahtamisvaikeuksia ja muutenkin Känkkä Ränkkä on vieraillut normaalia useammin. Oon yrittänyt kuikkia alaikenen suuntaan, mutta hampaita ei ainakaan näy. (Isosisko sai ensimmäisen alanystyränsä 7 kk:n iässä.)

Tillikainen on oppinut istumaan itekseen. Tuntuu olevan ihan mukavaa hommaa. Tietenkin yhä pitää varmistaa, että selän takana on tyynyjä tai koppaaja valmiina kun sixpäkki antaa periksi ja hän retkauttaa oikoselleen.

Hoitopaikkatietoa odottelemme. PPH:n ohjaaja sanoi, että viimeistään kaksi viikkoa ennen aloituspäivää tulee tieto, jotenka ei auta kuin vartoa. Mies on kauhuissaan kun töihin menoon on enää vajaa kuukausi aikaa. Mulla on pitämättömiä lomia sen verran, että Tiilikaisen ja Esikoisen hoitourat alkaa 1.3. Voi voi sitäkin! Vaikka totta puhuen nyt se ei stressaa yhtä paljon kuin silloin kun Esikko meni hoitoon, sillä onhan Lutikalla Oma Sisko tukena ja turvana.

Missin mitat

Missin mitat on 71 cm ja 8650 g 8-kuukautisneuvolassa. Kahdessa kuukaudessa on kertynyt 3 senttiä ja 650 grammaa. Kasvu kuulemma etenee just eikä melkeen pitkin keskikäyrää. Ou jee. (Mies oli tuumannut että teillehän se eniten merkkaa kun Neuvolan Täti oli tämän ilosanoman julistanut. Hah.)

Tillikka oli Vierastanut eka kerran ihan kunnolla ja ISOON ääneen neuvolassa. Täti oli napannut Nupiskon syliinsä ilman alkulämmittelyä ja siitäpä oli huuto syntynyt. Ihan oikein mokomalle kylmäkätiselle emännälle kun tulee ja ottaa kiinni ilman lupaa, nuin vaan nupikseen!

Sellaisia kotiläksyjä saatiin, että Lutikalle pitää laittaa kengät jalkaan ja treenata varvastelematta seisomista eli pohjelihasten venytystä. Jos ei varvastelu lopu 1-v neuvolaan mennessä, niin sitten joudutaan fysioterapeutin pakeille jumppaohjeiden hakuun. Tuumasta toimeen: tänään on jo kovasti treenattu ja äkkiä fiksu Tiilikainen tajusi mikä on homman nimi.

Ja taas kävi ilmi eräs säästökohde Oulussa. Ei ole enää 10-kk neuvolaa. Kasikuukautisvisiitin jälkeen seuraava aika on vasta vuoden ikäisenä. Pöh.

Kahdeksan kuukautta

Pallo meressä. (Lisää juttua täällä.)

Kahdeksankuukautispäivänsä kunniaksi Nuppi Nahkakuula esitteli miten leivänmurut poimitaan pöydältä pinseteillä. Kyllä hän on taitava! (Ihan suuhun asti muruset eivät omin voimin päätyneet, mutta yritys oli kova.)

Nuppi ja Muu Perhe sans mama kävivät Juhlaretkellä mökillä ja rva Mökkinaapuri oli taas ja jälleen kerran niin kiihkona Vauvasta, ettei ollut housuissaan pysyä. Antoi kuulemma kuitenkin Tillin mönkiä lattialla, toisin kuin Isosiskon aikanaan. (Liian likainen lattia kuulemma. Pöh. Sehän kasvattaa vaan vastustusta kun ei ole hygieenisen puhdasta!)

Ylihuomenna on Tiilikaisen puntarointi ja mittaus, vähän jänskättää miten kasvu on edennyt...

Yöraportaasi

Viime yönä Vauva nukkui viiteen, mutta äiti heräsi jo neljältä, koska silloin Tillikin yleensä herää. Tunteroisen mollotin hereillä (en kuitenkaan huutanut kuten joillain on tapana) ja odotin seuraa. Viiden korvassa sitten otettiin 12 minuutin tisutuokio ja Bebe jatkoi unia. Minä en, mutta oli liian aikaista lähtä töihinkään, joten taas mollotin.

Ihan hyvä yö siis. Lisää samanlaisia, pliis.

Lutikka osaa pyytää syliin. Hän mönkii lattialla jalkojen juureen ja alkaa vispata kuin sammakko voikirnussa. Tehosteäänet lisänä pitää huolen ettei hän jää huomiotta. Niinkuin nyt. (Osaa näköjään roikkuakin jalassa...)

Maratoonari

Tuo piskuinen Lattiamoppimme teki tänään maratonin ja hinkutti itsensä olohuoneesta keittiöön! Matkalla hän hihkui itsekseen, matkamusaa vissiin. Nyt alkaapi olla koko alakerta kartoitettu ja labyrintti selvitetty.

Askelia

Silmäin lepuutusta Isojen Vauvojen turvaistuimessa.

Pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta Isoja Juttuja Tillikaiselle: siirtyminen astetta suurempaan auton turvaistuimeen ja ruokailut syöttötuolissa istuen. Sitteri pistetään naftaliiniin.

Lutikka oli ihmeissään kun istuksi Isojen Vauvojen turvatuolissaan. Silmät suurina hän tuijotti pelkääjän penkillä istuksivaa meikäläistä ja ikkunasta näkyviä valoja. Passaa siinä nyt katella. Ja saattoipa penkissä ottaa tupsluuritkin.

Ruoka tuntuu maistuvan paljon paremmalta istuma-asennossa kuin lievässä takanaojassa. Ei sillä että se huonosti olisi maistunut ennemminkään, mutta nyt se vasta maistuukin! Kyllä syöttötuoli on nimensä veroinen!

Ja asiasta toiseen: Meidän Vauvasta taitaa tulla isona deathmetallisolisti. Ainakin saundi on lupaava kun hän karjuu kitapurjeet lepattaen ruokaansa tai tylsistymistä yksinäisinä öisinä tunteina punkkansa pohjalta. Huudossa ei ole vibraa eikä erilaisia sävyjä, vaan se tulee syvältä kurkusta hieman käheänä aaaaaarrrrrrraaaaararrrrrrgggghhhhhh-tyylisenä karjaisuna. Ihan kuin Mayhemin laulajalla.

Mammantyttö

Ei mitään uutta Meidän Vauvan elämässä. Yöt menee vaihtelevasti, ruoka maistuu hienosti ja kakka kulkee hyvin. Muutoin hän vaan olla mollottaa ja on oma ihuna itsensä.

Isosisko on alkanut kiihkeän mustasukkaiseksi omista leluistaan. Tilli ei saisi koskea mihinkään, ei edes katsoa Esikoisen tavaroihin päin. Toistaiseksi Tiilikainen ottaa asian ihan coolisti, eikä protestoi vaikka Esikko nappaa kaikki lelut kädestä (ankarista kielloista huolimatta).

Tiitelistä on tullut taas ihan mammantyttö. Äitin sylissä on kiva olla ja muutenkin on suotavaa, että mutsi on koko ajan näköpiirissä. Jos lähden pois, tulee huutoa ja Natiainen raahautuu surkeasti rääkyen perään. (On tullut muutamia matkaennätyksiä ihan vahingossa.) On jotenkin sydäntäsärkevän surkuhupaisaa kun toinen on niin surkeana ja kun syliin pääsee, ei maailmassa ole huolen häivääkään. Toivottavasti ei tulekaan.

Jurputusta

Voihan kyrsä näitä pakkaspäiviä! Tai iltoja oikeestaan. Kun tekis mieli lähtä ulos, mutta on niin kylymä että Vauvan nappinokka rapsahtais jäähän ja ippuis irti jos pihalle uskallettais. Meinaa loppua tekemiset sisällä sitten. Ahdistaa!

Ja viimeyökin oli suolesta. Kukkumista klo 02.11 - 04.31. Kyllä v-tutti taas kuunnella kun yks vaan huutaa ja möykkää. Ja tietää, että tissiä se on vailla, ja rauha laskeutuis (ehkä) jos se sitä sais. Vaan pysyin tiukkana. Hyvä minä?

Kun yöt on tuollaisia pätkäöitä, aamut venyy älyttömän pitkiksi. Tänäänkin Lutikka söi aamupuuron kympiltä, Isosisko puoli 11. Ja tietty myös päiväunet venyy vaikka mihin, jotenka Isosiskoa eritoten on hankala saada yöunille. Tämä taas johtaa siihen, että kun lapset on vihdoinkin tainnutettu, pitää itse kuupoilla ylhäällä puolille öin ja ylikin, ja kun Tilli herää kahden maissa, niin eipä siinä paljon unta ole takana. Saatanallinen noidankehä! MUTTA sen aion katkaista tänään menemällä ihimisten aikoihin nukkumaan. NIIN KERTA.

Voihan höh

Dorka äiti ei sisustusvimmassaan tajunnut ottaa huomioon Perheen Pienintä eli laittoi villamaton olkkariin ja se poltti Ryömiväisen vetokäden (oikean siis) ihan ihottumalle. Ryömiväinen kuitenkin kosti Sisustusvimmaiselle heittämällä kunnon puklut matolle. Siitäs sai tuo eukko ja valkoinen villahirvityksensä!

Uusi vuosi, uudet leikit

Klikkaa kuva kokonaiseksi.

Tillikaista kiinnostaa aivan kauheesti Isosiskon leikit. Mukaan pitää päästä ja sehän ei tietenkään Isosiskolle aina passaa. Aiheesta on keskusteltu melko monta kertaa... Mutta silloin kun Esikoinen ottaa Pikkusiskon leikkiin mukaan, niin kyllä heillä onkin kivaa.

Ai joo, meidän Tilli ei välittänyt paukuista tahi pokseesta kun hän nukkua tursotti vuodesta toiseen, aina aamuviiteen asti ilman heräämisiä. Reipasta menoa! Jospa meidän yöt on nyt todellakin rauhoittuneet.