Ensimmäinen syntymäpäivä

Lutikka, aka Nahkakuula, aka Tilli Tiilikainen, aka Mandoliini, aka Pikkusisko, aka Tappi Tapittaja, aka Juniori, aka Äitinmussukkaisinpumpsukkasiskonrupsukka, juhlii tällä viikolla ensimmäistä syntymäpäiväänsä sitten syntymänsä jälkeen. Näin Varsinaisen Syntymäpäivän aamuna me Isosiskon kanssa luikautettiin paljon onnea vaan ja Sankaria nauratti. Yritin ottaa kuvankin, mutta ilmeisesti Sankarin kaksi hiuskarvaa eivät olleet ihan oikealla tavalla ristissä, koskapa hän sensuroi otoksen:

1-vuotias Tillikainen on suurimmaksi osaksi päivää hymyileväinen tyttö. Hän ei kuitenkaan yhtään arkeile esittää ÄÄNEKÄSTÄ vastalausetta, jos joku homma ei mene ihan niinkuin hän haluaisi. Jos Isosisko yrittää napata kädestä mieluisan esineen, pistää Tilli ankarasti hanttiin ja nyttemmin hän on mustasukkaisuuksissaan alkanut jopa käymään Siskon kimppuun kun tämä yrittää yhtä aikaa äitin syliin ängätä.

Tiilikainen on kaikkiruokainen. (Paitsi että riisi ei oikein uppoa.) Hän syö paljon ja hyvällä ruokahalulla. Mielellään hän söisi ihan itse, mutta ympäristö (= itsevaltias äiti) asettaa, Tillikaisen mielestä liikaa, rajoituksia omatoimisuudelle. Syömisen (eli ruuan roiskuttelun) lisäksi häneltä kielletään vessanpöntön nuoleskelu, portaisiin nouseminen, kenkien pureskelu, pikkukivien imeskely, jalkalampun räpsyttely, hiekan syöminen ja ennen kuutta herääminen.

Vielä vuoden korkeassa iässä Tillin ruokavalioon kuuluu tissumaito. Sitä hän nautiskelee ennen nukkumaanmenoa ja yöllä. Neuvolan tätiä tämä hieman hämmästytti, mutta koskapa Lutikka ei ole osoittanut luopumishaluja, ei äiti ole pitänyt tarpeellisena lakkauttaa maitobaarin palveluja.

Päivänsankarin suosikkihommaa on kun hän tonkii lelulaatikosta lääkeruiskun tai jonkun muun sopivasti käteen mahtuvan tavaran, ja jota hän sitten roudaa ympäri taloa. Kaikista ihanin olisi digiboksin kaukosäädin, mutta senkin käyttöä ikävästi rajoitetaan. Aamulla kuuluu asiaan, että Sankarille ojennetaan äitin kännykkä, jota hän pitää kädessä kun möngertää ympäri vanhempiensa sänkyä.

Tiilikaisen Kaikista Paras Kaveri ja Kaikista Mahtavin Idoli on oma Isosisko. Sisko osaa naurattaa Lutikkaa ihan hengästykseen asti, leikkiä yhteisiä leikkejä ja tuoda Karjuvalle sopivan lelun ihmeteltäväksi, olipa kyse sitten iltapuuroangstista tai pukemisahdistuksesta. Isosiskon Rakkaus syttyi saman tien kun hän ensimmäisen kerran näki Pikkusiskon ja nyt Lutikka osaa rakastaa samalla mitalla takaisin.

Nahkakuula nauttii musiikista. Kaikenlaiset rytmit menevät välittömästi jalkoihin ja käsiin! Pylly hetkuu ja handut vispaavat, eritoten jos ilmoille on kajahtanut Palefacen Hiphoppii englantii. (Se on myös muun perheen perheen suosikkibiisi.)

Summa summariumina voidaan sanoa, että Pallopäinen Tyttösemme on hinana. Hänestä on kehittynyt Persoonallisuus, välillä sangen rasittava, mutta jatkuvasti ja koko ajan äärettömän rakas.

Hyvää syntymäpäivää Tilli!

---

PS.

Tästä eteenpäin Tilli Tiilikaisen (ja Isosiskon) elämää voi seurata Kumikanala-blogissani. Tervetuloa!

Pian Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun

Täältä löytyy kuvaelma Erään Perheen Eräästä Aamusta.

Lutikan Vuosipäivä koittaa ylihuomenna. Blogistaniassa tämä merkitsee sitä, Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun ja tämä blogin on tullut tiensä loppuun.

Koska ainakin laskurista päätellen kirjoituksiani on joku joskus lukenut, olisi tosi mukava jos te siellä ruudun toisella puolella olevat jättäisitte jäähyväistervehdyksen.

Neuvolassa ja hiekkalootassa

(Melkein) 1-v neuvolakuulumiset:

9,6 kg, 76,5 cm ja kaikki niinkuin pitääkin tässä iässä olla. Painokäyrä on hienoisessa laskussa, pituusgraafi kulkee suoraviivaisesti nollaviivalla. Piikki tuikattiin reiteen ja siksi piti vähän huudahtaa, mutta muuten Tilli oli yhtä hymyä vain. Kehuja sai aurinkoisesta olemuksestaan.

Tiilikainen on päässyt hiekkalaatikkoleikkien makuun, eli siis hiekka maistuu pieninä annoksina, mutta jos sitä eksyy yhtään enempi suuhun, niin eipä ole mukavaa. Siitä kuvat todiststeena (kollaasit on näköjään pop nykyään):

Hän syö itse

Eilen ruotasin Lutikalle sadetakin väärinpäin päälle, eli siis etupuolen taakse ja takaosan eteen, tumppasin haarukan käteen, lautasen nenän alle ja sanoin että alahan mussutaa. Ja niin hän teki. Ainakin melkein.

Tillillä on aivan selvä käsitys siitä, mitä Ruokailuvälineellä olisi tarkoitus tehdä, ja sapuskaa menee sen avulla jonnin verran suuhunkin asti – oolalaa – mutta hieman on hankaluuksia keksiä miten päin kahvelista kannattaisi pitää kiinni. Hauskempaa on ottaa ruokaa suoraan kouraan ja puristella ja tilsutella sitä pöytään kiinni.

Wappu

Wappu toi monia Uusia Asioita Lutikan elämään:

- katossa leijuva ilmapallo

- konttaaminen ulkona, maassa siis

- pyöräily

Kummallisinta oli ottaa lähikontaktia terassin laudoitukseen. Se suorastaan peljätti Nahkanuppia, mutta kolmantena päivänä hän uskalsi ottaa jo muutaman metrin etenemisen. Kaipa se vielä iloksi muuttuu.

Itse en ollut paikalla kun Tilli hyppäsi pyörän selkään, mutta vissiin hän oli ihan coolina ja rennosti, koskapa nukahti mennen tullen.

Ja mitä katossa leijuvaan ilmapalloon tulee, niin sitä Tiilikainen ei ole juurikaan päässyt käsittelemään, koska a) pallo leijuu katossa ja b) Isosisko pitää huolen, että Tilli ei pääse edes hajuetäisyydelle katossa leijuvan ilmapallon lattialle yltävään naruun.

Keväthaalari, huutoa ja ihanuutta

Onpas viimeisestä kirjoituksesta kulunut aikaa! Mutta onneksi Tiilikainen on ottanut asiat rauhaisasti eikä hötkyillyt uusien asioiden kanssa. Eli hän ei ole oppinut viime viikon aikana kävelemään tai nukkumaan yöt läpeensä. Suurin Mullistus Lutikan elossa lienee keväthaalariin ja -hattuun sonnustautuminen. (Mikä aiheutti hymyn huulille - vissiin on kevyt olo verrattuna toppauksiin.)

Ainiin, sen verran Tillikainen on liikkumista petrannut, että osaa kiivetä portaiden alarappuselle. Pian pitää alkaa porttivahdiksi. Myös seisaalta laskeutumista hän on treenannut ja se sujuu kohtuullisen sujuvasti näin: Tilli siirtää seisoma-asentoa niin pitkälle takakenoon eli hiissaa varpaita kauemmaksi tuesta, että yltää ottaan kädellä tukea lattiasta ja sitten päästää tuesta irti. Näppärä likka.

Tilli kävi tsekkaamassa miltä maisemat näyttää alaportaalta ja on matkalla alas.

Ja asiasta toiseen: Jestas että Nahkakuulasta lähtee ääntä! Varsinkin iltapuuron aikaan! Silloin tyypistä ei näy kuin kaksi alahammasta ja vimmatusti heiluva kitapurje kun hän karjuu. Pää punaisena. Ei edes vedä henkeä. Huutaa vaan niin maan perjeleesti. Vähäksi aikaa hän hiljenee kun käteen työntää jonkun oudon esineen, mutta kohta tulee taas huutoa ja harhautuskelu lentää kaarella huitsulan nevadaa kohti.


Mutta on tuo meidän Nahkakuula niin ihana kun hän on alkanut olemaan hellä. Painaa posken poskea/olkaa/rintaa/kättä vasten ja nojaa hetken. On ihan aiiii. Ja sitten katsoo silmiin ja hymyilee sydämensulattavaa hymyä. Oi, kuinka Tilliä rakastankaan. Hän on Sydämeni Käpy. <3

Reissulikka

Tillikainen on käynyt Reissussa. Vallan kylpylässä! Hyvin meni reissu, vaikka unen saanti olikin vähän hankalaa Oudossa Paikassa. Kylpylämeininki herätti kovasti ihmetystä, mutta altaassa oli ihan jees kun sai tonottaa vanhempien sylissä.

Kyseisen kylpylän muu asiakaskunta oli keski-iältään noin 90 vuotta Tilliä vanhempaa, jotenka Lutikka sai Siskon kanssa runsaasti huomiota osakseen. Jostain syystä kaikki arvelivat Tiilikaisen olevan poika, vaikka yllä oli runsaasti punasävyjä. Ruokailemassa kun oltiin, ja Lutikka avasi ääntä, eräskin paappa tuumasi mummalleen, että poika tuo on kun noin komeasti karjuu. Tshpfh.

Kotioloissa on blandrattu lehemän maitoa korvikkeen sekaan. Enpä tiiä johtuuko siitä, vissiinkin johtuu, kun Pallopää päästelee aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N hajuisia leijoja. Kuulemma haisee kananmunalle Isosiskon nokkaan. Mun klyyvari aistii ihan jotain muuta...

Poskijuttu

Nystyrän suosikkihommaa on tätä nykyä maata mahallaan joko keittiön tai eteisen lattialla etsimässä kiviä ja muruja, jotka hän sitten poimii pikku pinseteillä ja työntää suuhunsa. Siitä viimeistään huomaa, että Pallopäisen Rikkaimurin pölypussi tarvitsee tyhjennystä, kun kaiken liuottava kuola tulvii yli äyräiden.

Kun työnnän sormen Lutikan suuhun, Tatti narskauttaa yläikenen ja kaksi alahammasta tiukasti yhteen eikä anna vapaaehtoisesti milliäkään periksi. Onneksi saalis löytyy yleensä poskesta tai toisesta. Päällepäin Pallukan pokset näyttävät siltä että vetävät sisälleen ainakin puoli gallonaa kivenmuruja, mutta totuus on ihan muuta. Pallomainen muoto johtuu siitä että poskien seinämät on abaut kolme senttiä paksut, sangen kimmoisat eivätkä kovinkaan venyvät - silkkaa lihasta ja imuvoimaa siis!

Leikkikamut

Siskokset Nuppi Nahkakuula ja Pinsessa Ammeliese on alkaneet leikkiä yhdessä. Suosituin yhteinen aktiviteetti on Suuri Tuolinjalkaseikkailu. Se pitää sisällään ryömimistä/konttausta keittiönpöydän alla, hirmuista kikatusta, tuolien siirtelyä, satunnaista pään kopsahdusta, lisää kikatusta, runsaasti kirkumista ja yleistä ilakointia. Ilmeisesti siskokset jahaavat toisiaan vuorotellen, ja säännöistä on päästy erinomaisen hyvin yksimielisyyteen ilman verbaalista kommunikointia.

Tytöt ovat aloitteneet myös painiharkat. Pinsessa Ammeliese nakkelee Nahkakuulaa puolinelsoneilla pitkin mattoa, eikä Nuppi ole moksiskaan vaikka onkin aina alakynnessä. Onneksi Nahkiksen ruumiinrakenne on melkoisen vankka, jotenka suurta huolta litistymisestä ei ole. (Ja Nuppelista lähtee kyllä ÄÄNTÄ kun hän on saanut tarpeekseen kreikkalais-roomalaisesta tyylistä.)

Ylistetty olkoon Räkäruuta!

Nuharintama on väistymään päin. Sitä kuitenkin on kestänyt niin kauan, että Tillikainen on tottunut räkäruutaan (eli nenäfriidaan) niin, ettei enää edes viitsi karjua kun sillä nokan imasen puhtaaksi.

Kaikista paras asento tähän toimenpiteeseen on sellainen, että istutaan haara-asentoon lattialle, pistetään baby jalkojen väliin niin että pää on reisien välissä ja kädet jalkojen alla. Ipana ei saa heilutettua päätä eikä handuja, jolloinka nenäimurin käyttö on sangen helppoa, varsinkin kun itsellä on molemmat kädet vapaana. Tuo oraalinen räkäruuta niin kätevä kapine, että ihmetyttää miten ollaan tultu toimeen Isosiskon nuhanenän kanssa ilman sitä!

Asiasta toiseen: Nahkakuulan hiukset on alkaneet kasvaa huomattavaa vauhtia. Hiuksisto on väriltään valkoisen vaaleaa, melkein harmaata, ja laadultaan enempi teräsvillaa kuin silkkiä. Vähän vaikuttaisi, että hiuksista voisi tulla kiharat. Olisihan se ihan kiva jos Tilli perisi mun vankemmanpuoleiset hiukset, eikä isänsä hentoisia hahtuvia kuten siskonsa.

Räkälä

Räkää siellä, räkää täällä,
räkää nenän alla ja räkää nenän päällä.

Räkää tuolla ja
sitä voi nuolla,
räkää poskella, leuassa, otsassa,
räkää on myös talvikotsassa.

Räkää räkää räkää,
sitä pursuaa sieraimista täyttä häkää.
Räkää loputtomasti kaikkialla,
pöydän pääällä ja tuolin alla.

Loppua ei rään eritykselle näy,
ja siksi toivoisin että räkä räkähanan tulpaksi käy.

Että semmoista t(/r)äällä.

Hampaita ja lomaa

Nyrkit on koko ajan suussa ja kitinävikinäsurkeus raastaa korvia ja sydäntä. Vissiin koko hammaskalusto yrittää kerralla pintaan. Ei ole helppoa Tillillä, taas kerran sen totean.

Ajatus seisoo kun viime yö oli täynnä äksöniä. Lussuttaja kiekui vähän yhden jälkeen hereillä. Otin viereen ja heräiltiin sitten parin tunnin välein. Jospa äkäisempi ja pitkävaikutteisempi särkylääke antaisi Lutikalle (ja vanhemmilleen) paremmat unet tulevana yönä.

Mutta! Vielä yksi työpäivä ja sitten meillä tytöillä alkaa parin viikon loma. Ihanaa! Alkais pukkaan kevättä yhä kiihkeellä tahdilla kuin Lutikalle hampaita niin johan lumet sulais vauhdilla!

Leipäkirveet

Aika komiat ne on.

Olmi

Edellisestä taudista on justiinsa selvitty kun uusi on jo päällä. Kyllä kyrsii! Ja surettaa pikku-Lutikan puolesta kun toinen on niin tööt. Kuumetta oli 39,3 ja olo ihan olmi. Sylissä vaan oli hän koko illan ja nojaili olkapäähän. Onneksi ruoka sentään maistui melkein normaalisti.

Toivottavasti tauti menee pian ohi ilman korvatulehdusta. Pidetään kaikki peukut pystyssä.

Aamukikkailija

Nappanahka on oppinut nostamaan äiskän paidanhelmaa aamusella kun tekee mieli huikkaa ja baari retkottaa vierellä. Eikä sitä huikkaa tarvi enää makuultaan ottaa, ehei, vain mielikuvitus on rajana juoma-asennoille!

Aamut on Tillikaisen parasta aikaa. Kun jano on sammutettu eikä uni enää paina silmää, niin Lutikan pallinaama hehkuu aamuilosta. Natiainen hekottelee itsekseen ja aloittaa Sänkymönginnän. Siihen sisältyy pyörimistä ja hyörimistä, ähinää ja puhinaa, naurua ja jokellusta, satunnaisia karjahduksia, pötkähtelyä ja sukelluksia muiden samassa punkassa kellivien yli. Päämääränä on seinälampun johto, jota on hulvattoman hauska kiskoa ja heiluttaa.

Konttausta ja kiikkuiluja

Mikä sanoo läpsläpsläpsläps-suhusuhushuhhsusuhsssshshhshss-hiiii?

No sehän on meidän Tilli, joka neliveto päällä kulkee, tuhisee ja hihkuu! On se konttaaminen hauskaa nyt kun sen on oppinut!

Sellainenkin kummallisuus pääsi tänä aamuna käymään, että Lutikka nukahti uudelleen mun kainaloon vaikka jo viiden korvilla oli ihan hereillä. Lopulta herättiin molemmat ihan märkinä hiestä – aika lämmin on tuo piskuinen Kainaloinen.

Alahampaat on jo ihan näkösällä. Tillikaisen alaleuka siis lykkäsi molemmat alaetuhampaat pintaa samalla kertaa. Prosessi kesti reilun viikon ja oli välillä sen verran kipiä, että lääkettä piti ottaa, ja nyt noit pikkukirveitä pitää hiplata ihan koko ajan. Tuntuvat vissiin jänniltä.

Eilen kun Isosisko oli kauneusunillaan, me Tiilikaisen kanssa vietettiin laatuaikaa. Päristeltiin ja pöristeltiin, naksuteltiin ja meiskuteltiin ja sitten naurettiin pöljöille äänille. Tilli sai levitellä ihan rauhassa kaikki käsillä olevat romut lattialle ja kiikkua sisäkiikussa ilman että joku vonkuu koko ajan omaa vuoroaan. Meillä on tällaisia yhteisiä hetkiä ihan liian vähän, harmi juttu.

Niin, sisäkiikku on jälleen paikallaan. Se nostettiin jäähylle vuosi sitten kun Esikoinen tuli ihan maaniseksi kiikkumisiensa kanssa. Nyt Mies viritti sen jälleen kattoon Lutikalle, mutta kukapa siinä istuukaan suurimman osan ajasta... Onneksi Isosisko tykkää myös antaa Tiililaiselle kyytiä ja Nahkakuula nauttii vauhdin hurmasta: jalat vispaa ja naama on messingillä.

Pallukka

Tervehtynyt Nappanahka.

Tilli väänsi kopsakan pallukan vaippaan just ennen hoitoon lähtöä. Siinä saimme paranemisdiagnoosin oikein Kreivin Aikaan! Jippii!

Voiton puolella

Ruikkatauti alkaa olla ohi. Lopullista Varmistusta vielä odotellaan, sillä Lutikka ei ole turauttanut tänään yhtään satsia. Eilinen velli tuli onneksi pottaan, samoin toissapäivän enimmät tröötit. Nahkiainen itsekin säikähti kun eka kerran pottaan tuuttasi, oli nääs sen verran kovasti kaikupohjaa, että kuulosti melko komialta.

Että paluu Arkeen tapahtuu huomenna. Onneksi. Vaikkei ihan neljän seinän sisällä ollakaan kyhnätty, niin silti on ollut aika ankeaa kun ei ole viitsitty ihmiskontakteja ottaa. Ja kun Miehellä on taas iltavuoro, niin aika pitkiä on illat olleet, eritoten kun molemmat Jälkeläiset on roikkuneet ihan iholla kiinni ja ulvoneet kuorossa jos olen selkäni kääntänyt tai vallan eri huoneeseen kehdannut mennä.

Vali vali.

Onneksi aurinko paistaa ja Tillikaisen Uusi Hammas (oikea alaetunen) suorastaan välkehtii kun valo osuu siihen.

Ruikuli

Meillä on kuratauti. Lutikka ruikki eilen sekä ylä- että alapäästä, tänään vain jäljempänä mainitusta. Eikä ne mitään pikkusatseja ole! Tai yksi latinki on tälle päivälle tullut ja sen seurauksena koko lapsi piti kylvettää Bauhausin invavessan lavuaarissa. (Olipa fiksu veto lähtä ostamaan ne keittiön kaapinovien vetimet koko jengillä, mutta kun yöllä ei tullut ruikulia eikä aamullakaan, niin arveltiin että sen verran voidaan äkkiä käväistä...)

Siis joo, sitä ihtiään oli tursunnut vaipasta lapaluiden korkeudelle ja sitten kun sain bodyn päältä pois, niin tavaraa oli levinnyt kainaloihin, käsivarsiin, päälaelle, mun vaatteille, laukulle, housuille jne jne. Mukana ei tietenkään ollut vaihtovaatteita, vaippa onneksi kuitenkin. Kätevä Emäntä käytti omaa kaulahuiviaan pyyhkeenä ja riipi Isosiskolta aluspaidan Tillille ylävartalon ensiapuverhoiluksi.

Eniten harmittaa Isosiskon puolesta, koska tarkoitus oli viettää 3-v synttäreitä kaverien kanssa, mutta suunnitelma meni täten kuralle. Eikä hän päässyt kovasti odottamaansa konserttiinkaan. Höh. (Tai siis voihan paska.)

Neliveto päälle

Ihan huomaamattaan ja vissiin vähän niinku vahingossa Tilli unohti nelivedon päälle kun lähti liikkeelle. Konttasi siis pienen matkan ilman jalkatukijaa! Uuulalaa!

Tillistä on tullut hirmuinen maiskuttava naksuttaja. Ja pärisyttävä sellainen, joka kädellä liikuttaa alahuulta ja sanoo samalla ööööö jolloinka tulee hauska pöm pöm pöm pöm -ääni.

(Eikä hän kyllä ole unohtanut ihan perinteistä pää punaisena, otsasuoni pullottaen karjumistakaan.)

Sieltä ne tulee

Nappanahkakuulan suussa tapahtuu vihdoinkin! Molemmat alaetuhampaat on tulossa ikenestä läpi! Tilli on kuulemma itkeskellyt hoidossa koko päivän ja syy on selvä. Yöunille hän nyykähti ongelmitta, kiitos Kipulääkkeen. (Eipä ole meidän Lutikka ikuna lussuttanut muuta kuin tissua yhtä kiihkeästi kuin lääkeruiskua. Taitaa tykätä makiasta tuo palloposki.)

Suloisuus

Kuka vai minä on söpö?!

Yöraporttia

Eipä ole tullut mainittua menneistö öistö pitkään aikaan. Kerronpa nyt. Su-ma yö ennen hoitoon menoa: hyvä (eli unta n. klo 20.30-05.45). Seuraava: hyvä. Seuraava: hyvä. Seuraava: suolenmutkasta. Viime yö: erinomainen.

Käsitelkäämme noita kahta viimeistä hieman tarkemmin.

Suolenmutkayönä Lutikka heräsi klo 03:38 ja karjui kaksi tuntia ja rapiat. Hyssyttelin ja syssyttelin ja jopa daisarin annoin, mutta mikään ei häntä tyydyttänyt. Lopuksi paloi käämi ja jätin Raivopään rääkymään omaan sänkyynsä ihan yksin, jolloinka hän huusi vielä vartin, kunnes siirtyi jokelteluun ja lopulta nukahti. Koisi puoli tuntia ja heräsi, hoitopaikassa otti kolmet päikkärit.

Eilen illalla laitoin Tiitelin punkkaan jo ennen seitsemää. (Kokemus on osoittanut, että vaikka hän menisi nukkumaan klo 22, herätys on joka tapauksessa kuuden ja seiskan välillä.) Ja kappas kummaa - hän nukkua tuhisteli puoli kuuteen asti! Kertakaikkiaan vähän vajaa 11 tuntia ilman väliherätyksiä! Ja vähänkö oltiin koko sakki hyvällä tuulella aamulla kun oli nukuttu Oikeat Unet!

Jippii!

Mitä hoitopäiviin rulee, niin hyvin on mennyt. Nakkivarvas vaan iloisesti vilkuttaa heihei ja on yhtä iloinen kun hänet hakee pois. Haa!

Hoitolainen

Niin se Ensimmäinen Hoitopäivä meni ja toinenkin on jo aikaa sitten alkanut. Eikä mitään hätää! Lutikka oli syönyt, kakkinut, ulkoillut, leikkinyt, syönyt, nukkunut ja syönyt ilman mitään ongelmia. (Ja senhän tiesin jo siinä vaiheessa että hyvin menee, kun aamulla lähtiessäni Tilli vain vilkutti iloisesti.)

Jatkukoon sama rata.

On se hurja!

Nonii, nyt Meidän Vauva nousi ihan omin voimin jaloilleenkin! Ja seistä tonotti ihan coolina, piti vaan toisella kädellä sohvan reunasta kiinni. On se hurja!

Tutustumisreissuja, flirttiä ja istuskelua

Ollaan parina aamupäivänä käyty tutustumassa Hoitopaikkaan. Tilli ei ole moksiskaan, virnuilee vaan Hoitotätille ja tutkii paikkoja. Maanantaina sitten tositoimiin.

On se jännä, miten suunnilleen saman ikäiset kakrut huomaa ja löytää melkein heti toisensa. Hoitopaikassa on reilu puoli vuotta vanhempi Poika kuin Tilli, ja oi mitä flirttikatseita hän loikaan Lutikkaan. Kyllä ripset räpsyi ja silmät sirritti kun kossi hymyili kaikilla kolmella ja puolella hampaallaan. Tilli oli ihan yhtä maireana ja löysipä käsi käteen kun istuksivat vierekkäin syöttötuoleissa.

Uusinta uutta Tiilikaisen liikkumarintamalla on itse istumaan nouseminen. Käy aika ketterästi! Ja sitä pitää harrastaa koko ajan & jatkuvasti. Aamu-kuudesta alkaen. Ikiliikkuja on tehnyt myös pontevia yrityksiä noustakseen seisomaan sohvaa vasten, mutta toistaiseksi ei ole saanut tarpeeksi pitävää otetta. Polviseisonta mitä tahansa vasten onnistuu jo kuin olisi ikänsä polviseisoskellut.

Hankala elämä

Voi Lutikkaa. Ei ole helppoa vauvan elämä just nyt. Koko ajan pitää mennä sinne ja tänne ja silloin kun ei ole vauhti päällä niin väsyttää mutta ei malttais levähtää, jotenka pitää kirkua karjua älistä ölistä huutaa raivota ja olla äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi äitiä. Ei ole helppoa äitin elämä just nyt. Koko ajan pitää olla Lutikan näkökentässä, ei saisi mennä vessaankaan, paitsi jos kirkuva karjuva älisevä ölisevä huutava raivoava vauva on äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi Isosiskoa. Ei ole helppoa isosiskon elämä just nyt. Pitäisi olla Iso Sisko, muttakun itseäkin vauvattaa ja äiti vaan hyysää vauvaa eikä huomaa niin pitää itkeä karjua huutaa elämän epäreiluutta.

Ja Perheen Partasutia v-tuttaa olla töissä. (Ei sentään itke karju huuda mun sylissä.)

Höh.

Yöt menee niin ja näin. Viimeisin villitys uniajan rauhoittamisessa on seuraavanlainen: kun Tiilikainen herää noin klo 4, haen hänet viereeni. Menen kyljelleni ja otan Lutikan lusikkaan. Pidän beibin niin tiukassa paketissa, ettei hän saa väräytettyä evääkään. (Aika hemmetin vaikeaa!!!) Tämä tietysti aiheuttaa raivokasta karjumista Paketissa, mutta aika nopeaa hän yleensä rauhottuu. Tai sitten ei. (En enää jaksanut tuntikausien hyssyttelyä pinnasängyn vieressä, joten kokeillaan tätä.)

Yöunille Nappanahka nukahtaa (väsymystilasta riippuen) 15-45 minuutissa. Nykyään hänet nukutetaan syliin, josta sitten vyöräytetään omaan sänkyynsä. Ei mene tämäkään ihan oppikirjojen mukaan, mutta koska se toimii, niin emme välitä.

Huomenna mennään tutustumaan Hoitopaikkaan. Saapa nähdä mikä huuto ensi maanantaina seuraa kun jätän siskokset Hoitotätin huomaan...

Lisää Asentoja!

Satunnainen nojailija.

Pikku-Pömpöösi on alkanut todellakin ottaan asentoja! Nousi nuin vaan nupikseen sänkyä vasten seisoskelemaan! Ja päästi ihan tahallaan tuesta irti kun polviseisonnassa tollisteli!

Ja kun hän hinkuttaa lattialla eestaas, niin nokka on ihan rutussa ja kita on ammollaan ja pitääpä tuo vielä hirmuista tuhisevaa ääntä! Onneksi sillä ei ole hampaita, muuten melkein jo pelottais!

Ruokavalioon on otettu vasta nyt kala. Hyvin upposi. (Niinkuin kaikki ruuat. Sellaista ei ole vielä lusikassa ollut, joka ei olisi meidän Malamuutille maistunut.) Vähän huolettaa kun Tilli ei suostu juomaan mistään pullosta tai pullon tapaisesta. Ainoastaan hörppäisi hän (ja siinä samalla valuttelisi suurimman osan nesteestä suoraan rintamuksilleen).

Loppuviikosta mennään tutustuun Hoitopaikkaan ja viikon päästä on Eka Hoitopäivä. Hui ja voi.

Outo asento

Lastenhuoneesta kantautui hirmuinen rääkäisy! Riensin salamana katsomaan mikä mättää, onko Tilli kenties liiskaantumassa jättinallen alle vai onko leluapina tarttunut nenästä kiinni vai mistä on kyse. Ja oho, mitä näinkään! Lutikka oli noussut ihan itse, omin voimin ja keinoin, istumaan! Wau! Ja huuto tuli siitä, ettei Istuskelija tiennyt, miten olisi päässyt takaisin ryömimäasentoon. Olihan se itse eka kerran otettu istunto outo juttu ja pikkulikan nuppi varmasti vähän sekaisin moisesta voimainponnistuksesta.

Muutenkin ilta on ollut ankaraa asennonottotreeniä. On pitänyt nousta tukea vasten polvilleen ja tulla alas niin että leuka on kolahtanut portaaseen ja on pitänyt ottaa konttausasentoja yhdellä kädellä ja kahdella kädellä, olla etunojapunnerrusasennossa ja kyljinmakuulla ja välillä pää alaspäin äiskän sylissä.

Peittomaatuska

Tällä Madamella alkoi viime kesä tänään. Loma siis. Pakkasta oli aamustuimaan 22 astetta, jotenka mielikuvitusta sai käyttää ihan tosissaan, että kesäfiilikseen pääsi. Asiaa auttoi, että edellisenä iltana raskin vääntää pattereita sen verran isommalle ettei nokka kuurassa tarvinnut olla.

Aasinsiltana edelliseen: Tillikaisenkaan oranssi nenu ei ole ollut onneksi kuurassa vaikka Pömpeli onkin nukkunut päikkärit ulkoeteisessä tämmösilläkin paukkupakkasilla. Eihän siellä tietenkään ihan niin kylmä ole kuin kartanolla, eikä rattaissa vallankaan. Ja vaatettakin on yllä: puolipotkarit & pitkähihainen body, collegehousut & huppari, kahdet villasukat, villapuku, kahdet lapaset, kypärälakki, toppahaalari, fleecemyssy, toppatumput, lampaanturkisnahkatöppöset ja niiden päällä vielä mun villasukat. Koko nyytti on sullottu äitiyspakkauksen makuupussiin ja Pussivauva työnnetään talviolosuhteisiin tarkoitettuun rattaiden makuupussiin, lisälämmikkeenä fleecepeitto. Rattaiden suuaukon peittona on peitto ja muun osan peittää kaksinkertainen villapeitto ja koko komeuden peittää vielä sadesuoja. (Varsinainen Peittomaatuska tuo meidän Lutikka.)

Hyvin siis tarkenee ja aika lämmin tyttö kaikkien kerrosten alta on aina kuoriutunut.

Mies oli eka päivää töissä koti-isyyden jälkeen ja kuulemma kovasti huolissaan, että mitenköhän me ollaan pärjätty. Hah!

Tätä on odotettu!

Nuppi Nakkivarvas nukkui viime yön kuin laiskiainen! Heräsi vain yhdesti ja nukahti saman tien kun Mies häntä hyssytteli! Ei huutoa! Ei itkua! Ei raivoa! Ei kiljumista! Ei mitään muuta ääntä kuin suloinen uninen tuhina! Jippiiiiiii!!!!!

Merkillepantavaa tässä oli se, että nukkuminen ja nukahtaminen tapahtui totalement sans cou-de-pied eli täysin ilman tissua! Uuulalaa! Onko tämä Yötissittömän Ajan Alku?!?

(Mutta eipä riemuita vielä.)

(Ja äitinkin pitäisi opetella nukahtamaan saman tien kun herää yöllä. Taas valvoin ja odotin että kohta se Lutikka kuitenkin herää eikä se sitten herännytkään.)

Yhtä kauan ulkona kuin sisällä

Tilli Tiilikainen, ikää 9 kk, on ihana tyttö!

Tänään on se päivä kun Lutikka on ollut Mahan Ulkopuolella yhtä pitkään kuin Mahan Sisällä. Ja kyllä hän on tehokkaasti käyttänytkin sen ajan kaikenlaisen uuden opetteluun! Jos ei oteta lukuun perusjuttuja kuten hengittäminen, syöminen ja kakkaaminen, niin tässä listaa Tillikaisen osaamisista 9 kuukauden iässä:

• pidän itse kiinni nokkamukista/tuttipullosta kun juon
• osaan syödä leipää, maissinaksuja, mandariinia, omenaa ja sen sellaista pienin sievin haukkauksin
• istun ihan itsekseni ilman tukea
• ryömin sangen tehokkaasti
• nousen kontalleni ja melkein lähden liikkeelle mutta en kuitenkaan
• nousen tukea vasten polviseisontaan
• annan pusuja ja haleja
• nauraa räksätän kaikkein makeimmin ja ihan samalla tyylillä Isosiskolle/-n kanssa
• taputan ja vilkutan
• naksutan ja maiskutan, pärrään ja pörisen
• olen huono nukkumaan yöunia
• bongaan lattialta kaikki pienimmät murut ja hippuset ja poimin ne pinseteillä suuhun
• huudan kuin leijona, jos jokua asia ei miellytä
• nauran ääneen kun saan herkkuruokaa
• sanon mamamamamammm ja ämämämämämämämmmmm
• mulla on uskomaton ulottuvuus ylöspäin kurkotellessa!
• vierastan harvoin, mutta silloin sitäkin isommalla äänellä
• ilmaisen hyvin selkeästi milloin haluan syliin ja milloin pois sylistä
• osaan tulla kertomaan kun kakka on housussa

Pian hoitoon

Niin käy aika vähiin Perheen Päällä, ensi viikolla alkaa työt! Ukko on ihan masennuksissaan melkein, pikkusen v-tuttuuntunut ja kovasti ärsyyntynyt asian laidan ollessa tämä. Jos oltais rikkaita, niin Iskä jäisi koti-isäksi vielä pitkäksi aikaa. Vaan kun ollaan keskituloisia, niin ei toivoakaan moisesta yleellisyydestä. (Joo joo, oma valinta ja sitä rataa, kyllä vähemmälläkin toimeen tulee ja jäkäti jäkäti, tiedetään!)

No, mulla on puolitoista viikkoa lomaa, jonka aikana käydään tutustumassa Hoitopaikkaan Lutikan kanssa. Isosiskolle paikka on ihan tuttu kun oli siellä hoidossa ennen Tiilikaisen syntymää. Sattuu vielä niin kätevästi, että eka hoitoviikon likat saa olla ihan keskenään kun muut hoitolaiset on lomalla, ja isällään on iltavuoroviikko, jotenka päivätkin ovat normaalia lyhyempiä. Loiva lasku Uuteen Arkeen siis.

Siinäpä ne kiihkeimmät. Tillikaiselle ei kuulu mitään ihmeempää. Hampaita ei näy, konttaushomma ei ole edennyt asennon ottamista pidemmälle, kakka kulkee ja ruoka maistuu. Yöunille nukahtaminen on ottanut ankaran takapakin, samoin yöunien nukkuminen. Mutta semmosiahan ne vauvat on, yhtenä hetkenä mennään tuollalailla ja toisena tällälailla.

Porkkananokka

Nokka, pyykkipoika ja huppari sävy sävyyn.

Niitä ja näitä

Joopa joo. Tilli ei vissiin tiedä, että saavutettuja etuja ei saa ottaa pois. On taas pitkän hyvän jakson jälkeen heräillyt miten sattuu nääs. Eikä illallakaan tule uni kuten ennen, huutoa vaan on ja kieppumista ja kontalleen nousua ja petivaatteiden kiskomista ja karjumista.

Meijerin tuotto on rankasti vähenemään päin ja sekin tuntuu ärsyttävän Lussuttajaa, erityisesti aamuyöllä kun huikanottohalut ois suurimmillaan. Isosisko teki päätöksen lopettaa tissuttelu 9 kuukauden ikäisenä, saapa nähdä miten Tiilikaisen kanssa käy. Hän vaikuttaa olevan enempi daisarin perään kuin Esikoinen.

Nappanahka on siirtynyt 74-senttisiin vaatteisiin. Sama pusero, jota Isosisko piti reilun vuoden ikäisenä hoitopaikan kuvassa, on ihan passeli. Jännä homma, mitenkä erimalliset mun rakkaani ovat (Esikko on isänsä kaltainen kaitakasvo ja Kakkonen on äitinsä mallinen pallinaama), mutta kuitenkin kovasti samannäköiset. Ihania suloisia iloisia känkkäränkkäriiviöitä molemmat. <3

Yksi lisää

Noniin, ostin eilen taas yhden turvaistuimen. Nyt meillä on neljä. (Plus pieneksi jäänyt kaukalo.) (Lapsia on yhä vain kaksi.) On yksi maxicosi, yksi britaxi, yksi hooteeäs ja yksi mikälie jonka nimeä en muista. Maxicosi on kyllä paras: helpoin irrottaa ja kiinnittää ja säätää kallistusta ja vöiden pituuksia ja kiristystä. Ja istuin on niin korkea, että sieltä Taatelikin näkee ulos asti.

Pientä haastetta tähän istuinhommaan toi se, että toinen auto on chevypaku ja sen takapenkillä on lannevyöt. Niihinpä ei mitä tahansa turvaistuinta saakkaan kiinni, ehei! Löytyipä kuitenkin tuo britaxi ja toiveissa on, että hts passaisi myös. Jos ei, niin sitten siirretään maxicosi takaisin ykkösautosta ja pistetään hts tilalle. On siinä Miehellä säätämistä tänään, että pääsee likkojen kanssa shoppaamaan raksalämmitintä. (Pientä keittiöremppaa pukkaa.)

Kohta vaihtuu kulkukeino

Nuppeli ottaa ihan tosissaan konttausasentoja. (On ottanut jo pitemmän aikaa, mutta eipähän ole tullut kirjoitettua asiasta.) Kontallaan ollessaan sitten hyssyttelee ees ja taas, lötsäyttää mahan kenttään ja nousee taas. Onpa kertaalleen meinannut lähtä liikkeellekin, mutta raajat ei ihan totelleet, jotenka tuuskahti nenälleen. (Posket on niin kovasti pienentyneet, etteivät käy enää turvatyynyistä.) Jännittyneinä odotamme ensimmäistä K(onttaus)-hetkeä...

Kyllähän meillä oli Iloinen Vauveli eilen, kun tumppasin käteen ruislimpun kannikan. Ai ai, kuinka kiihkeästi hän lussutti ja imi sitä! Naama oli yhtä kuolaista messinkiä ja kiihkokerroin vain kasvoi sitä mukaa kun käntty alkoi pehmetä; tästähän saa jäystettyä paloja irti! Yeah! Lopputulema oli tietysti Kaamea Ketutushuuto kun kauttaaltaan kuolan pehmittämä herkkupala otettiin pois ja nostettiin tahmasormien ulottumattomiin kuivumaan. (Kunnon limppukäntty kestää vielä toisenkin kierroksen nääs.) Mutta ihanaa se oli niin kauan kun kesti.

Nyt on taas muutama yö mennyt ihan nukkuen. Herääminen neljän, viiden tai kuuden aikaan, tissusessio ja taas unta kuulaan. En hehkuta enempää, ettei taika raukea.

Herkuttelija

Tillikka Isosiskon kuvaamana. (Klikkaa kokonaiseksi.)

Isosisko on Lutikan mielestä ihana! Ja erityisesti silloin hän on superihana kun kädessään on perunarieskaa! Siitä Esikoinen taittaa pieniä paloja Pikkusiskolle, joka ryömii kita ammollaan perässä ja kerjää lisää. Isosisko tietää, ettei Vauvalle saa antaa liian isoja paloja, koska vaan isot tytöt osaa syödä isoja paloja.

Ja aina vaan paranee!

Saatiin tieto, että Rakkauspakkauksemme pääsevät hoitoon samaisen Liisa-tätin luo missä Isosisko oli ennen kuin Lutikka tuli maailmaan. Jippii!!!!! Aivan mahtava uutinen!!! :oD

Hyvä yö, parempi päivä (ainakin äitillä)

Ah, kuinka virkeä ja levännyt olo onkaan 7 tunnin katkeamattomien unien jälkeen! Ihana suloinen Tillikka antoi vanhemmilleen armon menneenö yönä ja koisi itse 10 tuntia putkeen. Enpä tiiä väsyttikö edellisen päivän jatkuva kitinöinti vai auttoiko ennen nukkumaanmenoa annettu särkylääke johonkin vaivaan.

Tänään iskä ja mamma lähtee suosikkibändin keikalle ja lapsukaisia tulee hoivaamaan Kaikista Rakkain Siskoni, the Täti. Isosisko on innoissaan, Pikkusisko ei kommentoi. Pikkusen huolettaa, kuinka Lutikka asettuu illalla, mutta onneksi KRT on kokenut näissä hommissa ja kestää huutoakin.

Ihanaa on päästä Miehen kanssa kaksistaan liikenteeseen!!! Ollaan odotettu tuota konserttia syyskuusta asti. Käydään vielä syömässä kaupungin parhaat mustekalarenkaat ennen h-hetkeä, vallan ihan oikeassa ravintolassa. Jee jee jee jee! Olen iloinen ja onnellinen!!!

Liikaa raajoja?

Voi kiesus mikä yö oli taas vaihteeksi. Huutoa klo 00:15-03:15. Ei auttanut hyssytys, syli, pullomaito, suppo, vierihoito. Tissiä vain halusi hän. Mutsi hävisi taistelun 1-0, annoin lopulta KAIKKIEN periaatteiden ja aikomusten vastaisesti periksi.

Yöhuikan jälkeen sängyssään pötkötteli niin iloinen ja hyväntuulinen jokeltelija, ettei olisi samaksi uskonut. Guu guu ja mammmamamamammm vaan, ei jälkeäkään äääärrrrrrgggghhhhhistä. Kiva.

Siinä Lutikkaa ennen tissua taltuttaessani tuli mieleen, että jos en tietäisi että pinniksessä riuhtoo 8-kuinen tyttölapsi, niin olisin voinut kuvitella jo vaikka mitä. Käsiä ja jalkoja tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin normaalilla keskivertovauvalla...

Nukahtamisen vaikeutta, istumista ja hoitoon

Mullako muka känkkäränkkäpäivä?

Perheemme Pienimmällä on ollut parina viime iltana nukahtamisvaikeuksia ja muutenkin Känkkä Ränkkä on vieraillut normaalia useammin. Oon yrittänyt kuikkia alaikenen suuntaan, mutta hampaita ei ainakaan näy. (Isosisko sai ensimmäisen alanystyränsä 7 kk:n iässä.)

Tillikainen on oppinut istumaan itekseen. Tuntuu olevan ihan mukavaa hommaa. Tietenkin yhä pitää varmistaa, että selän takana on tyynyjä tai koppaaja valmiina kun sixpäkki antaa periksi ja hän retkauttaa oikoselleen.

Hoitopaikkatietoa odottelemme. PPH:n ohjaaja sanoi, että viimeistään kaksi viikkoa ennen aloituspäivää tulee tieto, jotenka ei auta kuin vartoa. Mies on kauhuissaan kun töihin menoon on enää vajaa kuukausi aikaa. Mulla on pitämättömiä lomia sen verran, että Tiilikaisen ja Esikoisen hoitourat alkaa 1.3. Voi voi sitäkin! Vaikka totta puhuen nyt se ei stressaa yhtä paljon kuin silloin kun Esikko meni hoitoon, sillä onhan Lutikalla Oma Sisko tukena ja turvana.

Missin mitat

Missin mitat on 71 cm ja 8650 g 8-kuukautisneuvolassa. Kahdessa kuukaudessa on kertynyt 3 senttiä ja 650 grammaa. Kasvu kuulemma etenee just eikä melkeen pitkin keskikäyrää. Ou jee. (Mies oli tuumannut että teillehän se eniten merkkaa kun Neuvolan Täti oli tämän ilosanoman julistanut. Hah.)

Tillikka oli Vierastanut eka kerran ihan kunnolla ja ISOON ääneen neuvolassa. Täti oli napannut Nupiskon syliinsä ilman alkulämmittelyä ja siitäpä oli huuto syntynyt. Ihan oikein mokomalle kylmäkätiselle emännälle kun tulee ja ottaa kiinni ilman lupaa, nuin vaan nupikseen!

Sellaisia kotiläksyjä saatiin, että Lutikalle pitää laittaa kengät jalkaan ja treenata varvastelematta seisomista eli pohjelihasten venytystä. Jos ei varvastelu lopu 1-v neuvolaan mennessä, niin sitten joudutaan fysioterapeutin pakeille jumppaohjeiden hakuun. Tuumasta toimeen: tänään on jo kovasti treenattu ja äkkiä fiksu Tiilikainen tajusi mikä on homman nimi.

Ja taas kävi ilmi eräs säästökohde Oulussa. Ei ole enää 10-kk neuvolaa. Kasikuukautisvisiitin jälkeen seuraava aika on vasta vuoden ikäisenä. Pöh.

Kahdeksan kuukautta

Pallo meressä. (Lisää juttua täällä.)

Kahdeksankuukautispäivänsä kunniaksi Nuppi Nahkakuula esitteli miten leivänmurut poimitaan pöydältä pinseteillä. Kyllä hän on taitava! (Ihan suuhun asti muruset eivät omin voimin päätyneet, mutta yritys oli kova.)

Nuppi ja Muu Perhe sans mama kävivät Juhlaretkellä mökillä ja rva Mökkinaapuri oli taas ja jälleen kerran niin kiihkona Vauvasta, ettei ollut housuissaan pysyä. Antoi kuulemma kuitenkin Tillin mönkiä lattialla, toisin kuin Isosiskon aikanaan. (Liian likainen lattia kuulemma. Pöh. Sehän kasvattaa vaan vastustusta kun ei ole hygieenisen puhdasta!)

Ylihuomenna on Tiilikaisen puntarointi ja mittaus, vähän jänskättää miten kasvu on edennyt...

Yöraportaasi

Viime yönä Vauva nukkui viiteen, mutta äiti heräsi jo neljältä, koska silloin Tillikin yleensä herää. Tunteroisen mollotin hereillä (en kuitenkaan huutanut kuten joillain on tapana) ja odotin seuraa. Viiden korvassa sitten otettiin 12 minuutin tisutuokio ja Bebe jatkoi unia. Minä en, mutta oli liian aikaista lähtä töihinkään, joten taas mollotin.

Ihan hyvä yö siis. Lisää samanlaisia, pliis.

Lutikka osaa pyytää syliin. Hän mönkii lattialla jalkojen juureen ja alkaa vispata kuin sammakko voikirnussa. Tehosteäänet lisänä pitää huolen ettei hän jää huomiotta. Niinkuin nyt. (Osaa näköjään roikkuakin jalassa...)

Maratoonari

Tuo piskuinen Lattiamoppimme teki tänään maratonin ja hinkutti itsensä olohuoneesta keittiöön! Matkalla hän hihkui itsekseen, matkamusaa vissiin. Nyt alkaapi olla koko alakerta kartoitettu ja labyrintti selvitetty.

Askelia

Silmäin lepuutusta Isojen Vauvojen turvaistuimessa.

Pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta Isoja Juttuja Tillikaiselle: siirtyminen astetta suurempaan auton turvaistuimeen ja ruokailut syöttötuolissa istuen. Sitteri pistetään naftaliiniin.

Lutikka oli ihmeissään kun istuksi Isojen Vauvojen turvatuolissaan. Silmät suurina hän tuijotti pelkääjän penkillä istuksivaa meikäläistä ja ikkunasta näkyviä valoja. Passaa siinä nyt katella. Ja saattoipa penkissä ottaa tupsluuritkin.

Ruoka tuntuu maistuvan paljon paremmalta istuma-asennossa kuin lievässä takanaojassa. Ei sillä että se huonosti olisi maistunut ennemminkään, mutta nyt se vasta maistuukin! Kyllä syöttötuoli on nimensä veroinen!

Ja asiasta toiseen: Meidän Vauvasta taitaa tulla isona deathmetallisolisti. Ainakin saundi on lupaava kun hän karjuu kitapurjeet lepattaen ruokaansa tai tylsistymistä yksinäisinä öisinä tunteina punkkansa pohjalta. Huudossa ei ole vibraa eikä erilaisia sävyjä, vaan se tulee syvältä kurkusta hieman käheänä aaaaaarrrrrrraaaaararrrrrrgggghhhhhh-tyylisenä karjaisuna. Ihan kuin Mayhemin laulajalla.

Mammantyttö

Ei mitään uutta Meidän Vauvan elämässä. Yöt menee vaihtelevasti, ruoka maistuu hienosti ja kakka kulkee hyvin. Muutoin hän vaan olla mollottaa ja on oma ihuna itsensä.

Isosisko on alkanut kiihkeän mustasukkaiseksi omista leluistaan. Tilli ei saisi koskea mihinkään, ei edes katsoa Esikoisen tavaroihin päin. Toistaiseksi Tiilikainen ottaa asian ihan coolisti, eikä protestoi vaikka Esikko nappaa kaikki lelut kädestä (ankarista kielloista huolimatta).

Tiitelistä on tullut taas ihan mammantyttö. Äitin sylissä on kiva olla ja muutenkin on suotavaa, että mutsi on koko ajan näköpiirissä. Jos lähden pois, tulee huutoa ja Natiainen raahautuu surkeasti rääkyen perään. (On tullut muutamia matkaennätyksiä ihan vahingossa.) On jotenkin sydäntäsärkevän surkuhupaisaa kun toinen on niin surkeana ja kun syliin pääsee, ei maailmassa ole huolen häivääkään. Toivottavasti ei tulekaan.

Jurputusta

Voihan kyrsä näitä pakkaspäiviä! Tai iltoja oikeestaan. Kun tekis mieli lähtä ulos, mutta on niin kylymä että Vauvan nappinokka rapsahtais jäähän ja ippuis irti jos pihalle uskallettais. Meinaa loppua tekemiset sisällä sitten. Ahdistaa!

Ja viimeyökin oli suolesta. Kukkumista klo 02.11 - 04.31. Kyllä v-tutti taas kuunnella kun yks vaan huutaa ja möykkää. Ja tietää, että tissiä se on vailla, ja rauha laskeutuis (ehkä) jos se sitä sais. Vaan pysyin tiukkana. Hyvä minä?

Kun yöt on tuollaisia pätkäöitä, aamut venyy älyttömän pitkiksi. Tänäänkin Lutikka söi aamupuuron kympiltä, Isosisko puoli 11. Ja tietty myös päiväunet venyy vaikka mihin, jotenka Isosiskoa eritoten on hankala saada yöunille. Tämä taas johtaa siihen, että kun lapset on vihdoinkin tainnutettu, pitää itse kuupoilla ylhäällä puolille öin ja ylikin, ja kun Tilli herää kahden maissa, niin eipä siinä paljon unta ole takana. Saatanallinen noidankehä! MUTTA sen aion katkaista tänään menemällä ihimisten aikoihin nukkumaan. NIIN KERTA.

Voihan höh

Dorka äiti ei sisustusvimmassaan tajunnut ottaa huomioon Perheen Pienintä eli laittoi villamaton olkkariin ja se poltti Ryömiväisen vetokäden (oikean siis) ihan ihottumalle. Ryömiväinen kuitenkin kosti Sisustusvimmaiselle heittämällä kunnon puklut matolle. Siitäs sai tuo eukko ja valkoinen villahirvityksensä!

Uusi vuosi, uudet leikit

Klikkaa kuva kokonaiseksi.

Tillikaista kiinnostaa aivan kauheesti Isosiskon leikit. Mukaan pitää päästä ja sehän ei tietenkään Isosiskolle aina passaa. Aiheesta on keskusteltu melko monta kertaa... Mutta silloin kun Esikoinen ottaa Pikkusiskon leikkiin mukaan, niin kyllä heillä onkin kivaa.

Ai joo, meidän Tilli ei välittänyt paukuista tahi pokseesta kun hän nukkua tursotti vuodesta toiseen, aina aamuviiteen asti ilman heräämisiä. Reipasta menoa! Jospa meidän yöt on nyt todellakin rauhoittuneet.