27+0

Välillä tuntuu, että Juniori yrittää kaivatua kyljestä ulos, niin kovasti hän pynkää ja heiluu mahanahana alla. Ja pomppii rakon päällä! Ei mikään kovin mukava tunne herätä sikiunesta...

Melkein ostin Kakkoselle fleecekarvahaalarin eilen. Mutta sitten en ostanutkaan. Se olisi ollut hirvittävän ruma ja niiiiiiiin söpö! Mutta sitten puhui Järki. ”Meillä on pikkuruisia vaatteita vaikka kolmelle vauvalle. Ei tarvi ostaa mitään. EI MITÄÄN!” Pöh.

26+2

Esikoinen ja Mahalainen aamustuimaan kuvattuina.

Ei uutisia mahasta.

Ei uutisia olotilasta.

Mää vaan olen ja haudon.

25+6

99 päivää laskettuun aikaan! Iik! (Oikeestaan jippii!!!!)

Tissakkeiden evoluutio maitobaariksi on edennyt vaiheeseen kaksi. Ne on ruikkineen yöllä esimaitoa. Mikäli homma etenee kuten ekalla kerralla, saan pian koisia rintsikat päällä, monta suojusta kuppeihin tungettuna ja pyyhe levitettynä sängylle, ettei joka paikka olisi kellertävässä tahmassa.

Oon mietiskellyt sairasloma-ajatuksia. Mietiskelin, että taidan varoittaa Pomoa, että oon mietiskellyt sellaisia. Eilenkin poltteli vatsan yläosaa niin että piti kitistä, vaikken tod istunut paikoillani 7:ää tuntia kuten töissä. Että kyllä on kurjaa ja surkeaa. Ja kaiken lisäksi rautatabut on vaikuttaneet kakan koostumukseen niin, että sen punnaaminen ja pyyhkiminen on sangen työlästä ja tuskallista. SURKEAA ON!

Ihanaa onpi se, että Juniori liikkuu kovasti ja on aktiivinen. Hän on alkanut pynnertää itseään mahanahkaa vasten niin kovasti, että näyttää välillä ihan kuin ihon alla hilluisi alien. Ja Esikoinen paijjaa ’auvaa. Pussaa navan seutua ja silittää, välillä painaa posken kiinni 'auvaan ja on aiiii. Hellittelysession päätteeksi hän kiskaisee puseron paikalleen ja sanoo ’eihei.

25+0

AU! Selkään sattuu-uu-uu-uu-uu-uuuuuuuuuuuuuuuu!!!! Istumatyö ei sovi enää vartalonmuodolleni. Selkälihakset on ihan tulessa ja tuskassa. Välillä tikkuilee niskaa ja päänahan alaosaa, ei vissiin veri virtaa toivotusti. Kaiken tämän kärsimyksen päälle kylkeenkin on alkanut pistää. Alan miettiin sairaslomaa, jos huomenna saapuva Uusi Työpöytä ei tuo helpotusta.

Maha on iso. Ja tiellä. Ja tuntuu olevan siinä missä on. On se saanut kehujakin. Eikä se taatusti pääse pieneneen, koska mulle on iskenyt ihan älytön makeanhimo. Pullaa ja karkkia menee vaikka huru mykke päivittäin. (Juuri äsken vetäisin korvapuustin ja pari pätkistä ja lisää tekis mieli.)

24+2

Niin, oli the Neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä sanottu. Rautaa pitää alkaa syödä, hemppa oli tippunut 109:ään. Kaikki muut arvot oli kohdallaan ja Beiben synän jytäsi 148 kierrosta minuutissa. (Mies muisteli, että Esikoisen tikityslukemat oli paljon korekaammat ja tuumasi muka ei ollenkaan innoissaan, että sehän siis tarkoittaa että nyt on tulossa poika. Hmm.)

Sain sertifikaatin, että paksuna ollaan, jotenka tein äitiys-lapsilisä-vanhenpainraha-anomuksen ja laitoin oitis eteenpäin. Sain neuvolasta myös sairaalan esitietolomakkeen täytettäväksi. Siihen pitäisi laittaa hätäkasteen kohdalle tytön ja pojan nimiehdotus. Ihmettelin tätä jo ekalla kerralla. Miksi ehdotus? Pöljää.

Kuukauden päästä on seuraava keikka neuvolaan. Lääkärikin ronkkii sitten. Ja saanen lähetteen äitiyspolille ultraan myooman takia.

24+0

Eilinen kävelyreissu otti ankarasti selkään ja mahaan. Lenkin jälkeen piti vaan olla ja möllöttää kun voimat oli ihan loppu. Pikkuinen ylämäki on kuin Everestin vuori ja saa koivet maitohapoille. Surkea on kunto!

Mahanvaltaaja on alkanut hillua niin voimallisilla liikkeillä, että saa koko pötsin heilumaan ulospäinkin näkyvästi.

Harjoitussupistuksia on alkanut tulla liki päivittäin. Eihän ne kipeää käy, muttei ne kovin mukavaltakaan tunnu.

Huomenna on neuvola. Mieskin pääsee mukaan kuulemaan pikku-ponin laukkaa. Mitenköhän muistan ottaa puheeksi myooma-asian? Nyt saanen todistuksen siitä että oon paksuna niin voin alkaa viritteleen äitiyspäivärähahakemusta Kelalle. Ou jee. Äitiyspakkausta en meinaa ottaa, rahat kyllä.

23+1

Näin Paksuna Olevaa Ystävääni ja tehtiin maha/kokemusvertailua. Oli mukavaa jaaritella kohtalotoverin kanssa, varsinkin kun hänen on laskettu pamahtavan vain kolmisen viikkoa meikäläisen jälkeen. Jos säkä käy, niin me ollaan vierekkäisissä sängyissä sairaalassa kun mulla kuitenkin menee pari viikkoa yli ja Kamulla viikon alle.

Flunssa painaa päälle ja maha-ahdistus. Työtuolissa ei löysy millään hyvää asentoa. Selkää ja maha-daisariväliä juilii. Beibeäkin taitaa vähän ahdistaa kun pomppii niin kovasti.

Yöunet sujuu nykyisin aika mukavasti onneksi, ei tarvi yleensä herätä vessaan tai suonenvetoon kun olen muistanut vetästä villasukat jalkaan. Mukavin nukkuma-asento on vasemmalla kyljellä, tyyny yläjalan alla.

Nimipohdinnat Juniorille jatkuu. Oon löytänyt toisenkin tytönnimen, jota voi tosissaan harkita. Huomattavaa edistystä! (Ja tyttöhän siellä molskii, ainakin netissä tekemäni testin mukaan...)