Hampaita ja lomaa

Nyrkit on koko ajan suussa ja kitinävikinäsurkeus raastaa korvia ja sydäntä. Vissiin koko hammaskalusto yrittää kerralla pintaan. Ei ole helppoa Tillillä, taas kerran sen totean.

Ajatus seisoo kun viime yö oli täynnä äksöniä. Lussuttaja kiekui vähän yhden jälkeen hereillä. Otin viereen ja heräiltiin sitten parin tunnin välein. Jospa äkäisempi ja pitkävaikutteisempi särkylääke antaisi Lutikalle (ja vanhemmilleen) paremmat unet tulevana yönä.

Mutta! Vielä yksi työpäivä ja sitten meillä tytöillä alkaa parin viikon loma. Ihanaa! Alkais pukkaan kevättä yhä kiihkeellä tahdilla kuin Lutikalle hampaita niin johan lumet sulais vauhdilla!

Leipäkirveet

Aika komiat ne on.

Olmi

Edellisestä taudista on justiinsa selvitty kun uusi on jo päällä. Kyllä kyrsii! Ja surettaa pikku-Lutikan puolesta kun toinen on niin tööt. Kuumetta oli 39,3 ja olo ihan olmi. Sylissä vaan oli hän koko illan ja nojaili olkapäähän. Onneksi ruoka sentään maistui melkein normaalisti.

Toivottavasti tauti menee pian ohi ilman korvatulehdusta. Pidetään kaikki peukut pystyssä.

Aamukikkailija

Nappanahka on oppinut nostamaan äiskän paidanhelmaa aamusella kun tekee mieli huikkaa ja baari retkottaa vierellä. Eikä sitä huikkaa tarvi enää makuultaan ottaa, ehei, vain mielikuvitus on rajana juoma-asennoille!

Aamut on Tillikaisen parasta aikaa. Kun jano on sammutettu eikä uni enää paina silmää, niin Lutikan pallinaama hehkuu aamuilosta. Natiainen hekottelee itsekseen ja aloittaa Sänkymönginnän. Siihen sisältyy pyörimistä ja hyörimistä, ähinää ja puhinaa, naurua ja jokellusta, satunnaisia karjahduksia, pötkähtelyä ja sukelluksia muiden samassa punkassa kellivien yli. Päämääränä on seinälampun johto, jota on hulvattoman hauska kiskoa ja heiluttaa.

Konttausta ja kiikkuiluja

Mikä sanoo läpsläpsläpsläps-suhusuhushuhhsusuhsssshshhshss-hiiii?

No sehän on meidän Tilli, joka neliveto päällä kulkee, tuhisee ja hihkuu! On se konttaaminen hauskaa nyt kun sen on oppinut!

Sellainenkin kummallisuus pääsi tänä aamuna käymään, että Lutikka nukahti uudelleen mun kainaloon vaikka jo viiden korvilla oli ihan hereillä. Lopulta herättiin molemmat ihan märkinä hiestä – aika lämmin on tuo piskuinen Kainaloinen.

Alahampaat on jo ihan näkösällä. Tillikaisen alaleuka siis lykkäsi molemmat alaetuhampaat pintaa samalla kertaa. Prosessi kesti reilun viikon ja oli välillä sen verran kipiä, että lääkettä piti ottaa, ja nyt noit pikkukirveitä pitää hiplata ihan koko ajan. Tuntuvat vissiin jänniltä.

Eilen kun Isosisko oli kauneusunillaan, me Tiilikaisen kanssa vietettiin laatuaikaa. Päristeltiin ja pöristeltiin, naksuteltiin ja meiskuteltiin ja sitten naurettiin pöljöille äänille. Tilli sai levitellä ihan rauhassa kaikki käsillä olevat romut lattialle ja kiikkua sisäkiikussa ilman että joku vonkuu koko ajan omaa vuoroaan. Meillä on tällaisia yhteisiä hetkiä ihan liian vähän, harmi juttu.

Niin, sisäkiikku on jälleen paikallaan. Se nostettiin jäähylle vuosi sitten kun Esikoinen tuli ihan maaniseksi kiikkumisiensa kanssa. Nyt Mies viritti sen jälleen kattoon Lutikalle, mutta kukapa siinä istuukaan suurimman osan ajasta... Onneksi Isosisko tykkää myös antaa Tiililaiselle kyytiä ja Nahkakuula nauttii vauhdin hurmasta: jalat vispaa ja naama on messingillä.

Pallukka

Tervehtynyt Nappanahka.

Tilli väänsi kopsakan pallukan vaippaan just ennen hoitoon lähtöä. Siinä saimme paranemisdiagnoosin oikein Kreivin Aikaan! Jippii!

Voiton puolella

Ruikkatauti alkaa olla ohi. Lopullista Varmistusta vielä odotellaan, sillä Lutikka ei ole turauttanut tänään yhtään satsia. Eilinen velli tuli onneksi pottaan, samoin toissapäivän enimmät tröötit. Nahkiainen itsekin säikähti kun eka kerran pottaan tuuttasi, oli nääs sen verran kovasti kaikupohjaa, että kuulosti melko komialta.

Että paluu Arkeen tapahtuu huomenna. Onneksi. Vaikkei ihan neljän seinän sisällä ollakaan kyhnätty, niin silti on ollut aika ankeaa kun ei ole viitsitty ihmiskontakteja ottaa. Ja kun Miehellä on taas iltavuoro, niin aika pitkiä on illat olleet, eritoten kun molemmat Jälkeläiset on roikkuneet ihan iholla kiinni ja ulvoneet kuorossa jos olen selkäni kääntänyt tai vallan eri huoneeseen kehdannut mennä.

Vali vali.

Onneksi aurinko paistaa ja Tillikaisen Uusi Hammas (oikea alaetunen) suorastaan välkehtii kun valo osuu siihen.

Ruikuli

Meillä on kuratauti. Lutikka ruikki eilen sekä ylä- että alapäästä, tänään vain jäljempänä mainitusta. Eikä ne mitään pikkusatseja ole! Tai yksi latinki on tälle päivälle tullut ja sen seurauksena koko lapsi piti kylvettää Bauhausin invavessan lavuaarissa. (Olipa fiksu veto lähtä ostamaan ne keittiön kaapinovien vetimet koko jengillä, mutta kun yöllä ei tullut ruikulia eikä aamullakaan, niin arveltiin että sen verran voidaan äkkiä käväistä...)

Siis joo, sitä ihtiään oli tursunnut vaipasta lapaluiden korkeudelle ja sitten kun sain bodyn päältä pois, niin tavaraa oli levinnyt kainaloihin, käsivarsiin, päälaelle, mun vaatteille, laukulle, housuille jne jne. Mukana ei tietenkään ollut vaihtovaatteita, vaippa onneksi kuitenkin. Kätevä Emäntä käytti omaa kaulahuiviaan pyyhkeenä ja riipi Isosiskolta aluspaidan Tillille ylävartalon ensiapuverhoiluksi.

Eniten harmittaa Isosiskon puolesta, koska tarkoitus oli viettää 3-v synttäreitä kaverien kanssa, mutta suunnitelma meni täten kuralle. Eikä hän päässyt kovasti odottamaansa konserttiinkaan. Höh. (Tai siis voihan paska.)

Neliveto päälle

Ihan huomaamattaan ja vissiin vähän niinku vahingossa Tilli unohti nelivedon päälle kun lähti liikkeelle. Konttasi siis pienen matkan ilman jalkatukijaa! Uuulalaa!

Tillistä on tullut hirmuinen maiskuttava naksuttaja. Ja pärisyttävä sellainen, joka kädellä liikuttaa alahuulta ja sanoo samalla ööööö jolloinka tulee hauska pöm pöm pöm pöm -ääni.

(Eikä hän kyllä ole unohtanut ihan perinteistä pää punaisena, otsasuoni pullottaen karjumistakaan.)

Sieltä ne tulee

Nappanahkakuulan suussa tapahtuu vihdoinkin! Molemmat alaetuhampaat on tulossa ikenestä läpi! Tilli on kuulemma itkeskellyt hoidossa koko päivän ja syy on selvä. Yöunille hän nyykähti ongelmitta, kiitos Kipulääkkeen. (Eipä ole meidän Lutikka ikuna lussuttanut muuta kuin tissua yhtä kiihkeästi kuin lääkeruiskua. Taitaa tykätä makiasta tuo palloposki.)

Suloisuus

Kuka vai minä on söpö?!

Yöraporttia

Eipä ole tullut mainittua menneistö öistö pitkään aikaan. Kerronpa nyt. Su-ma yö ennen hoitoon menoa: hyvä (eli unta n. klo 20.30-05.45). Seuraava: hyvä. Seuraava: hyvä. Seuraava: suolenmutkasta. Viime yö: erinomainen.

Käsitelkäämme noita kahta viimeistä hieman tarkemmin.

Suolenmutkayönä Lutikka heräsi klo 03:38 ja karjui kaksi tuntia ja rapiat. Hyssyttelin ja syssyttelin ja jopa daisarin annoin, mutta mikään ei häntä tyydyttänyt. Lopuksi paloi käämi ja jätin Raivopään rääkymään omaan sänkyynsä ihan yksin, jolloinka hän huusi vielä vartin, kunnes siirtyi jokelteluun ja lopulta nukahti. Koisi puoli tuntia ja heräsi, hoitopaikassa otti kolmet päikkärit.

Eilen illalla laitoin Tiitelin punkkaan jo ennen seitsemää. (Kokemus on osoittanut, että vaikka hän menisi nukkumaan klo 22, herätys on joka tapauksessa kuuden ja seiskan välillä.) Ja kappas kummaa - hän nukkua tuhisteli puoli kuuteen asti! Kertakaikkiaan vähän vajaa 11 tuntia ilman väliherätyksiä! Ja vähänkö oltiin koko sakki hyvällä tuulella aamulla kun oli nukuttu Oikeat Unet!

Jippii!

Mitä hoitopäiviin rulee, niin hyvin on mennyt. Nakkivarvas vaan iloisesti vilkuttaa heihei ja on yhtä iloinen kun hänet hakee pois. Haa!

Hoitolainen

Niin se Ensimmäinen Hoitopäivä meni ja toinenkin on jo aikaa sitten alkanut. Eikä mitään hätää! Lutikka oli syönyt, kakkinut, ulkoillut, leikkinyt, syönyt, nukkunut ja syönyt ilman mitään ongelmia. (Ja senhän tiesin jo siinä vaiheessa että hyvin menee, kun aamulla lähtiessäni Tilli vain vilkutti iloisesti.)

Jatkukoon sama rata.