Viime yö meni unikoulussa. Vaihdettiin Miehen kanssa petipaikkoja niin että meikä meni Tiitelistä kauemmaksi (jottei mjölkki haisisi kiihottavasti nokkaan, sillä sitähän minä olen, kävelevä maitohinkki) ja Mies otti yövastuun itselleen. Tatti nukahti klo 22 ja heräsi eka kerran klo 24. Mies hyssytti uneen. Herätys klo 02. Hyssyti hyssyti uneen. Herätys klo 03. Mies hyssytti ja hyssytti, vaihtoi vaipan ja suhisi, mutta älinä jatkui 40 minuuttia. Nukahti kuitenkin, eikä älinä ollut lainkaan ruokaa mulle nyt heti –tyyppistä huutoa. Se huuto tuli sitten klo 04.30. Annoin tissiä ja nostin punkkaansa. Mun kello soi kuudelta, mutten jaksanut herätä. Seiskalta vasta nousin ja imetin Tulevaisuuden Toivon uudelleen. Sinne ne unikoululaiset jäivät nukkumaan kun läksin.
Toivottavasti tuleva yö on helpompi. Mennyt yö kuitenkin osoitti, etti herätykset ole ruuantarpeesta johtuvia vaan jostain ihan muusta. Eikä Miehen tarvinnut hyssytellä Taatelia kuin viitisen minuuttia kun hän oli jo uudelleen unessa. Tapa ja tottumus vissiin ajaa ylös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Oi,mukavaaa lukea että jollain on tekstiä siitä miten unikoulun eka yö on mennyt...Milloinkohan sitä itse rohkaistuisi ja karaistuisi sitä yrittämään..No,tyätyy keräillä vielä voimia ja motiivation tasoa korkeammalle!!:)
Lähetä kommentti