Hän nukkui sittenkin!

Tilli nukkui koko yön! Heräämättä! Jahuu! Näissä pirteissä ja varovaisen toiveikkaissa tunnelmissa toivotan koko maailmalle Entistä Parempaa Tulevaa Vuotta! :o)

Vuhtipimu

Kun kohteena on sopiva kiihotin, on vauhti aivan päätähuimaava!

Väsy

Silmät pussittaa, mutta ei kait se lomalla mitään haittaa? Nahkakuuppa piti hereillä klo 02.15-05.05. Nyt se kyllä nukkuu.

Operaatio N.I.T.

Nahkakuulan yösyönnit on syöty. Viime yösyönnä ei maitobaari enää auennut. Karu homma, mutta vanhempansa ovat saaneet tarpeekseen parin tunnin kukkuiluista silloin kuin pitäisi vain ja ainoastaan nukkuilla. Jospa tämä auttais siihen hommaan. (Auttaahan, oi Nukkumatti, sinä Kaikkien Unisten Sankari?!?)

Minähän en nuku. En varmana. En!

Kerronpa miten meni. Tilli meni nukkumaan klo 20.30. Aika väsyneenä, sillä päikkäreitä oli rajoitettu hieman eli hän oli nukkunut päivällä vain noin 2,5 h normaalin 3-4 tunnin sijaan. Hän nukahti oitis omaan sänkyynsä. Vanhemmat, kuten tapana on, menivät nukkumaan liian myöhään, mutta uhkuen "nyt ei sitten tissua anneta" -asennetta (varsinkin Heikoin Lenkki eli äiti).

Nappanahka päästi Äänen klo 02.08 ja äitinsä lähetti Partapartion asialle. Iskä hyssytti ja suhisi unta Vauvan silmille. Yritti olla ottamatta syliin, paijaili sängyssä kuten on puhuttu että omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa. Eipä paljon auttanut. Tilliä raivostutti moinen suhina ja hyssyttely, jotenka pisti huudoksi tuo Yökukkuja. Iskä teki vastaiskun jokaisen karjaisuun: puhalsi naamalle!

Olipa sitä kiva kuunnella seinän takana. ÄäääÄÄÄ sanoi Tilli. Puuh puhalsi Partasuti. ääääÄÄäÄÄ - puuhhh - ÄÄÄÄÄÄ- PUUUHHH - äääÄäÄäÄäÄÄÄÄÄääÄÄÄÄÄÄ - puuuHHHHUUUHHHHHHH. Ja niin edelleen. Noin about kaksi tuntia. Tokihan Tillikainen otti välillä muutamat parin minuutin pikanokoset että sai Uutta Voimaa huutoonsa ja isänsä sai lepuuttaa hetkeksi jalkojaaan pötköllään.

Jossain vaiheessa Mies tuumasi, että mun mielestä tämä on kahden ihmisen homma. Ymmärsin että munkin pitäis vissiin osallistua Operaatio Nukuttamiseen Ilman Tisua.

Astuin Tillin huoneeseen, otin Vauvan hetkeksi syliin, pussasin ja kerroin, että nyt on nukkuma-aika. Laskin Huutajan omaan sänkyynsä, silittelin, tassutin, taputtelin. Naskalin ääni vaimeni öninäksi. Pari kertaa huuto voimistui, mutta Nukkumatti otti tilanteen noin puolessa tunnissa haltuunsa ja uni kesti aamukasiin asti. Haa!

Mitä tästä opimme?

1. Ihan sama mitä teet, Vauva nukkuu sitten kun sitä nukuttaa.
2. Ei se ainakaan nälkään kuole vaikkei drinksua öisin enää saakaan.
3. Turha odottaa seuraavasta yöstä parempaa, koska se ei varmasti sitä ole.
4. Kyllä se vielä joskus nukkuu.

5. Ehkä.

Joulupukin parhaat tuomiset

Tilli sai aikamoisen läjän lahjoja, jotka oli kääritty aivan ihaniin rapiseviin papereihin, joita oli aivan ihana imeksiä, jotenka Taatelin joulu oli sangen onnistunut.

Joulurauhaa itse kullekin säädylle!

Uusia makuja

Palloposki maisteli omenaa. Ihmeen hyvin hän saa järsittyä paloja irti pelkillä ikenillä. Ja minimaalisen pieniä nytysiä piti vätkyttää ja mussuttaa ja jauhaa posket pullollaan, kuolavana leukaa pitkin valuen. Maku vissiin miellytti, koska vauhtiin päästessään vätkytysmussutusjauhaminen muuttui suorastaan maanisen kiihkeäksi ja kun nappasin ompun jämät pois, pääsi Kaamea Protestihuuto.

Eilen annoin Lutikalle piparinmurun ja sepä vasta maistuikin hyvälle! Posket piti imaista sisään ja suu meni ihan suppuun kun oli niin eksoottinen maku. (Eikä se poskien sisäänimaisu olekaan mitenkään helposti tehty, on nääs tuota imettävää jonnin verran...)

Ylipäätään Tillikaiselle maistuu kaikki ruuat, mitä suuhun lusikoidaan. Mikään ei ole, vielä ainakaan, aiheuttanut yöks-pruikkausta. Tämä ilahduttaa suuresti vanhempiaan, joilla on kohtuullisen tuoreessa muistissa Isosiskon nirppanokkaruokailut.

Mönkiäinen

Löysin tämmöisen mönkivän pallukan meidän olkkarin lattiaa mittomasta. Se on aika soma ja iloinen tyyppi. Oon ihan rakastunut!

Vauhtia, vuavasaario Tilli

Pallopää oli kummissaan kun pistettiin Isosiskon kanssa joulukuusi pystyyn. Voi sitä tapitusta ja ihmettelyä kun hän tuijotti monttu auki, kuolatippa alahuulessa roikkuen. Ihuna! Joulu on siis ovella, mutta Tilli-rievulle ei ole vielä yhtään ainokaista lahjaa. Eipä hän niitä osaa kaivatakaan, mutta äidin sydäntä kolottaa tämä kaamea eriarvoisuus siskosten välillä kun Sille Vanhemmalle on jo kokonaiset kolme pakettia!

Lutikan ryömimätreenit on tuottaneet tulosta ja reviiri senkun laajenee. Eikä pelkästään horisontaalisesti, vaan myös y-akselilla! Hän on nääs hoksannut, että kaksin käsin kurottelemalla yltää ylemmäs kuin yhdellä kouralla sohien.

Ryömimätyyli on hauska; ensin veto molemmilla käsillä, sitten työntö varpaiden päillä. Hetkittäin hän pyylää peppuansa niin kovasti ylös- ja eteenpäin, että melkein tuuskahtaa nenälleen. Onneksi nenä on melko lytty ja posket kohtuullisen isot, jotenka lattiaan ottaa ensimmäisenä kiinni poskiturvatyynyt eikä klyyvari.

Koska ryömiminen on jo niin tuttua huttua, ei Tilli katso enää tarpeelliseksi varoittaa ympäristöään liikkeellelähdöstä vertahyytävällä karjaisulla kuten vielä viikko sitten.

Yöt on kukkumista. Nappi kyllä nukahtaa hienosti omaan sänkyyn ja koisii siellä alkuyön, eli n. klo 20(21) - 24(01). Sitten hän herää ja yleensä Mies käy hyssyttelemässä uudelleen uneen. Seuraavaan herätykseen ei auta mikään muu kuin daisari.

Säännöllisen epäsäännöllisesti edellä mainittu ei olekaan yön rytmi, vaan se on jotain ihan muuta. Niinkuin että Taateli nukkuu koko yön mamman kainalossa ja lutkuttaa tissiä kun haluaa. Eikä siinäkään mitään probleemia olisi, ellei Tossu osaisi laskea kahteen... Pitää nääs saada molemmat tisut ennen kuin hän asettuu. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää vaihtaa välillä puolta = herätä.

Mutta ei se haittaa! Vaikka jurnutankin, niin oikeasti nautin siitä että Tussukka nukkuu vieressä ja haluaa olla ihan iholla ja lähellä ja lussutta vielä tissua. Ei sitä tod näk enää kovin kauan kuitenkaan kestä.

Muutto

Nahkakuula on muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan. Muutto tapahtui toissa yönä abaut klo 3.30 kun mulla paloi käämi Kurnukan kukkumiseen. Yö oli ihan KAAMEA. Haamuina huuhailtiin miehen kanssa seuraavana aamuna kun ei oltu saatu nukuttua kolmea tuntia enempää. Itse Yökukku oli pirteä ja iloinen, ihan kuin olisi nukkunut hyvinkin.

Viime yö meni hyvin, vain kahdella herätyksellä. Tämäniltainen osoitti että Kuulalla ei ole minkäänlaisia probleemeja nukahtaa itsekseen yksin omaan sänkyyn säkkipiemässä huoneessa. Toivottavasti ei tulekaan.

It's showtime!

Yökukkuja piti showta klo 00:11 - 01:38. Sitten tökin miehen hereille. Performanssi jatkui kahdella näytöksellä, vaikkei kukaan pyytänyt encorea. Väsynyt Taiteilija jäi koisimaan kun Suurin Fani könysi ylös ulos ja työpaikalle 1,5 tuntia normiaikataulusta jäljessä. Pakko yrittää uskoa että tuleva yö on parempi.

Etappeja

Tillikainen teki elämänsä ekan Ulkomaanreissun itsenäisyyspäivänä kun käytiin törsäämässä veronpalautusrahat Naapurivaltakunnan Ostoshelvetissä. Pikkulikka jaksoi olla tosi reippaasti vaikka varmasti ketutti könöttää koko päivä kahlittuna turvakaukaloon. (No okei, kyllä hän pääsi välillä rintareppuun ja nautti lounaan Ikean ravintolan syöttötuolissa.) Isosisko oli yhtä reippaana ja me vanhemmat oltiin TOSI ylpeitä jälkeläisistämme.

Seuraavan päivän Suurinta Hupia oli seurata kun se meillä asusteleva partasuti nikkaroi uuden ruokapöydän kasaan. Tilli teki oikein spurtteja että ehti nappaamaan pöydänosia kuolakäsittelyyn.

Eilettäin tuli Todiste siitä, että meidän vauvalla on Ajatuksia. Hän jäi issesseen olkkariin heilutteleen helistintä. Kohta tulin takaisin ja löysin Juniorin roikkumasta lelulaatikon reunassa. Oli ryöminyt metrin verran ja kurottanut lootaan kiinni. Saipa tuo epeli laatikon kumolleen ja pääsi aarteisiin käsiksi. Reipas tyttö!
Ja sekin etappi on nyt saavutettu, että Tillerö istuu kauppakärryjen kyydissä. Suurta ihmetystä aiheutti uusi tarkkailuasema.

Miten ihmeessä hän on jo noin isoksi kasvanut?

Matkaan, ohoi!

Kaukosäädin kiihottimena Tilli taivalsi eilen Ekat Oikeat Ryömimäsenttinsä. Molemmin käsin hän otti vauhtia ja niin se matka eteni! Hip hurraa!

Kikka ykkönen ja kakkonen

Ai jee, millainen söpöläinen Tilli on! Hän on ottanut käyttöön pari uutta kikkaa, joista ihanampi on paranneltu hymyilytyyli. Nyttemmin hän nyrpistää nenänpään kurttuun samalla kun esittelee ikeniään. Sangen suloista ja aseistariisuvaa!

Kikkakakkonen on iloinen jokeltelu ja hihkuminen yösyönnä kun ei nukuttaisi. Silloin ei unenhimoiset vanhemmatkaan voi kyrsiintyä kovin kovasti kun toinen on vaan iloinen ja hyvällä tuulella.

On ne vauvat ovelia.

Tilannetiedotus

Nahkakuula on alkanut nukkuun paremmin öisin. Ollaan päädytty sellaiseen toimintamalliin, että jos Tilli herää ennen kahta, ottaa Mies hänet ja nukuttaa uudelleen. Kahden jälkeen tehtävän hoitaa Tissu. Ja kun hän syökäsee noin klo 2 tai 3, niin seuraavan kerran hän ottaa huikat kuudelta kun mamman kello soi. Joululomalla kenties yritetään täystissitöntä yötä ja omaa huonetta. (Jos raskin hänet yksin pistää nukkumaan.)

Ruoka painuu hyvällä halulla kitusiin tätä nykyä. Laadulla ei juurikaan ole väliä, ainoastaan hedelmähyvä-sörsseli on saanut osakseen nyrpistyksiä. Kaura- ja ruispuuro on mennyt alusta asti ihan sellaisenaan alas kunhan vaan on tarpeeksi juoksevassa muodossa. Mies teki eräänä päivänä itse kanasössöä ja siinä olleet lihahituset olivat vissiin himpun verran liian isoja kun niitä piti kakoa.

Pallinaama

Eräänä äskettäisen viikonlopun aamuna Tilli hihkui hereillä jo kasin aikaan. Muu Perhe veti unta kuuppaan kun me hiippailtiin alakertaan. Tiilikainen tutki lattiatasossa Isosiskon leluja, meikä touhuili aamuhommia. Välillä kävin tsekkaamassa mitä Vauvalle kuuluu. Heti kun Tilli kuuli että äiti tulee, niin hän kohottautui käsivarsiensa varaan ja virnisti kaikella kuolasta kiiltelevien poskiensa aurinkokapasiteetilla. Vui vihvilä, kuinka söpö mun pallinaamainen pikkulikkani onkaan!!! Ja kuinka hirmuisesti hän erittääkään kuolaa!!!

8 kg ja 68 cm

Nuhvetti kävi puolivuotisneuvolassa. Painoa oli tasan kahdekasan kiloa ja pituutta 68 senttiä. Hyvin kasvaa. Terkkari oli kirjannut korttiin mainesanat "aktiivinen vauva".

Tillin peräpää toimii joskus jopa kolme kertaa päivässä, yleensä hetikohta ruokailun jälkeen. Naama muuttuu tuskanpunaiseksi ja kuuluu kauheaa ähinää kun hän työstää. Kaamean punnerruksen ja ähkimisen saattelemana vaippaan ilmestyy yleensä pikkurillin kynnen kokoinen papana. Haju on sangen muheva, jotenka pallura on totisesti tiukkaan tiivistettyä sitä itteään!

Vauvojen lelut ei paljon enää Tiilikaista kiinnosta. Pitäisi saada Isosiskon nuket käsittelyyn. Arvatenkaan se ei onnistu, koskapa tavaroistaan äärettömän tarkka Esikoinen nappaa tärkeimmät lelunsa salamana pois Kuolakidan kynsistä. Ja Tilliä kyrsii niin että pääsee huuto. Ja minä yritän sanoa, että saa se vauvakin niillä leluilla leikkiä, johon Isosisko tuumaa, että ei saa kun ne on mun. Ja sitten hän noutaa Tillille viihdykettä, niinkuin vaikkapa nuken kengän. Tai helistimen. (Joka ei kiinnosta pätkääkään.)

Uusia Juttuja

Pikku Lutikalle on avautunut ihan Uusi Maailma puolivuotispäivän myötä: Hän On Noussut (nostettu) Istumaan Rattaissa! Mahtavaa! Kuukuna tuijottaa suu suikeana ympäröivää maailmaa ja ihmattelee. Ihmettelee isolla iillä, kun on niin kauheasti kaikkea ihmeellistä koko ajan joka paikassa! Hirveästi ihmisiä autoja taloja värejä puita valoja kaikkea kummaa mistä ei edes tiedä mitä ne on. Siksi pitää Ihmetellä ja Tuijottaa, Tutkia ja Tapittaa.

Uusi löytä äänirintamalla on päristely. Se on erityisen miellyttävän tuntuista ja kuuloista suoka suussa. Lihasose resonoi kaikista parhaiten, hyvänä kakkosena tulee kaurapuuro, joskin se on hieman klönttistä jotenka sen lentorata ei ole ihan puhdas. Mutta ihan hyvin roiskuu silti.

Tänään Pumppu oli köökin lattialla tsiigailemassa paikkoja. Jätin hänet paikkaan A naama kattilakaappiin päin. Kohtapa hän oli siirtynyt paikkaan B ja naama oli jääkaapin suunnassa. Pian hän oli keplotellut kohtaan C ja kolautti otsansa astianpesukoneeseen. Hirmuinen huuto, ihan kyynelien kanssa. Siitä se Kova Kolhujen Koulu alkaa. (Sivusilmällä tarkkailin miten Nuppi liikkuu ja totesin, että taaksepäin hän kulkee kaikista lujimpaa. Melkein yhtä nopeasti kuin kohmeinen etana.)

Hän on ihana

Menneenä yönä Tilli the Isoääni huusi tunnin. Pikkasen näemmä pisti ketuttaan kun maitobaari ei auennut silloin kun hän olisi halunnut. Mutta nukahti sitten ja nukkui aamuun asti. Söi ja jatkoi unia kun Baari suuntasi töihin.

Vaan on se silti ihana tuo meidän Huutaja. Silmissä tuikkii tähdet ja naama on yhtä pulleaa poskea kun hän hymyilee. Ja kun hän oikein innostuu, kaikki raajat vispaa ja pikkuinen kroppa ihan tärisee kiihkosta. Suusta pääsee kurlutusta ja jokellusta ja kikatusta ja hihkuja. Kuunaama loistaa riemusta! Aivan vastustamattoman suloinen Vauva!!! Sitä hän on myös ollessaan omissa ajatuksissaan. Otsa menee vähän kurttuun ja silmiin hiipii etäinen katse. Suu on ihan supussa ja alahuuli työntyy ulos kun hän Pohtii Asioita. Jos silloin häntä häiritsee, saa Huutoa.

Uusin itsensä (ja muiden) viihdytysjuttu on suun maiskutus. Tai napsutus, kuten Isosisko sanoo. Huulet yhteen ja pikku imu, sitten äkkiä suu auki, niin jopas napsahtaa lystikkäästi.

Kotiväellä menee mainiosti keskenään. Isosisko on vähentänyt kiukuttelua ja Pikkusisko on alkanut syödä soseita ihan kunnolla. Ainoastaan juominen mua vähän huolestuttaa, mutta tuskinpa Pikku-Lutikka janoon nääntyy vaikkei kauheasti nestettä otakaan päivän aikana. Illalla sitä sitten tuleekin ruutaamalla kun Baari kotiutuu.

Unikoulua, vol 2

Viime yö meni unikoulussa. Vaihdettiin Miehen kanssa petipaikkoja niin että meikä meni Tiitelistä kauemmaksi (jottei mjölkki haisisi kiihottavasti nokkaan, sillä sitähän minä olen, kävelevä maitohinkki) ja Mies otti yövastuun itselleen. Tatti nukahti klo 22 ja heräsi eka kerran klo 24. Mies hyssytti uneen. Herätys klo 02. Hyssyti hyssyti uneen. Herätys klo 03. Mies hyssytti ja hyssytti, vaihtoi vaipan ja suhisi, mutta älinä jatkui 40 minuuttia. Nukahti kuitenkin, eikä älinä ollut lainkaan ruokaa mulle nyt heti –tyyppistä huutoa. Se huuto tuli sitten klo 04.30. Annoin tissiä ja nostin punkkaansa. Mun kello soi kuudelta, mutten jaksanut herätä. Seiskalta vasta nousin ja imetin Tulevaisuuden Toivon uudelleen. Sinne ne unikoululaiset jäivät nukkumaan kun läksin.

Toivottavasti tuleva yö on helpompi. Mennyt yö kuitenkin osoitti, etti herätykset ole ruuantarpeesta johtuvia vaan jostain ihan muusta. Eikä Miehen tarvinnut hyssytellä Taatelia kuin viitisen minuuttia kun hän oli jo uudelleen unessa. Tapa ja tottumus vissiin ajaa ylös.

Lavuaariin

En raskinut herättää Tiilikaista aterialle aamulla varhain ennen kuin läksin töihin (oli imutellut parin tunnin välein yöllä kunnes nukahti viiden jälkeen) ja siksipä piti iltapäivällä lypsää enimpiä paineita lavuaariin. Maitotuotanto ei varmasti vähene ihan pian kun yöimutahti on näin kiihkeä. Mutta pitäähän Ruutanan vissiin yöllä lussuttaa kun ei päivällä voi.

Kotona ja töissä

Eilen kun tulin töistä kotiin, ajattelin mielessäni että minkäköhänlainen kaaos mua odottaa… Vauva tietenkin parkuu kitapurjeet pullistellen, Esikoinen karjuu leijonan lailla ja Mies on hermoromahduksen partaalla. Kämppä varmaan on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kaapissa ei ole ruokaa ja pyykkikori on täyttynyt päivässä laitojaan myöten. Ilmassa tuoksuu taatusti kakka ja hellalle kärähtänyt hernekeitto. Pikkusen siis jänskätti mitä on vastassa.

Ei olisi kannattanut maalailla kauhukuvia. Oven kun aukaisin, niin vastassa oli iloinen Mies, tyytyväinen Vauva ja hyväntuulinen Isosisko. Pottumuusi ja lohi odotti syöjäänsä (eli mua), pyykkikone hyrskytti ja paikat oli hyvässä järjestyksessä. Oli kiva tulla kotiin, tempasta kotikuteet niskaan ja tumpata tissu Tillikaisen suuhun. (Oi sitä helpotuksen tunnetta! Meinasi nääs jo vähän kiristää.)

Tilli oli syönyt ja nukkunut ihan hyvin, muutamia itkuja oli tullut syystä mitä Mies ei tiennyt, mutta keskiarvoltaan Eka Päivä Ilman Mammaa oli mennyt mainiosti.

(Ja minä nautin rauhasta työpaikalla.)

Kaksi yötä kotiäitiyttä

Talven ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen.

Vielä kaksi yötä töihinmenoon. Melkain jo jännittää. Miehellä oli eilen viimeinen työpäivä ennen kuin alkaa koti-iskäksi. Sitäkin meinaa kuulemma vähän jännittää. Tilliä ei jännitä, Isosisko ei vissiin vielä oikein tajua mitä tarkoittaa että Äiti Menee Töihin ja Iskä Jää Hoitamaan Teitä Tyttöjä.

Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena viikonloppuna, oikeastaan eilen, oli oman äitini hautajaiset. Ikävä on kova yhä edelleen. Olisipa äiskä näkemässä lapsenlapsensa! Sekä mun tytöt että siskoni pojat. Hän olisi ihan lääpällään kaikkiin, sen tiedän. Onneksi voin kertoa likoille juttuja mummosta, joka on taivaassa ja vilkuttaa pilven päältä.

Öinen hiljaisuus - kuinka se syntyy

Yön pimeinä tunteina kuuntelin taas Vauvan korviasärkevää (ei siksi että se olisi surullinen tai tuskainen ääni, ei ollenkaan! tämä ääni kuvastaa silkkaa riemua ja itsensäviihdytyksen iloa, mutta korvia se särkee koska on niin kovaäänistä muutoin hipihiljaisessa kodissamme) kurlutusta, ärinää, kärinää, huutelua, joklausta ynnä muita ääniä mitä Tatti keksiikään kurkunpäällään tuottaa. Yritin sihistä että oleppa nyt hiljaa kun on yö ja normaalit ihmiset nukkuu - ei auttanut. Pistin käden rinnalle ja tassutin - ei auttanut. Työnsin tutin suuhun - ei auttanut. Tissin työnsin suuhun - auttoi 10 sekunniksi. Vaihdon vaipan - ei auttanut. MUTTA! Sitten vittuunnuin! Ja kekkasin keinon!

Puhalsin Tillin naaman suunnalle heti kun hän päästi Väärän Äänen. Auttoi! Otin huitovasta kädestä kiinni ja hönkäsin joka kerta kun Tiilikainen avasi kitapurjeensa kärähdykseen ja Ääni loppui kuin leikaten! Noin kymmenennen puhalluksen jälkeen hän tyytyi kurluttaan unilaulua ja nukahti. YESH!

En tiedä, hyväksyttäisikö tämä vauvanhiljennyskeino kaikissa lapsenkasvatuspiireissä, mutta meinaan käyttää samaa niksiä kaikkina tulevina öinä kun se toimii näin hyvin. Hah!

Näin iloinen olin aamulla, vaikka yöllä mun itseilmaisua rajoitettiinkin tosi rankasti.

Lutkutusta ja kuolaa

Siinä ne ois...

Muhmurasta on tullut Vakavasti Otettava Lutkuttaja. Hän lutkuttaa nyrkkiään, peukkuaan, muita sormia yhdessä ja erikseen, äitin rannetta, kaikkia sormia, peiton nurkkaa, leluja ja ennen kaikkea tarkoitukseen tarkoitettua oivallista lutkutinta. Ääntä lutkutus tuottaa sen verran, ettei kenellekään jää epäselväksi, että lattialla pyörii Vakavasti Otettava Lutkuttaja.

Lutkutuksen tarve on niin kova, että pelkkä tissu suussa ei riitä. Sinne on lisäksi survottava omat sormet ja välillä vaihdettava nännistä äitin etusormeen (se on kätevästi käsillä kun Tillillä on tapana pitää siitä lujasti kiinni syödessään) ja takaisin.

Lutkutukseen liittyy olennaisesti Kuola. Sitä piisaa, joo. Naama kiiltelee märkänä, paidan etumus on märkä, äitin puseron vasen olkapää on kroonisesti kuolassa, lattiallamakailupeite on kuolassa. Kaikki, mihin Lutkuttaja koskee, on kuolassa. Ihan kuin talossa asuisi nälkäinen vihikoiralauma.

Ikenet on vielä hampaattomat, vaikka molemmat alaetuhampaat ihan selvästi vaanivat tilaisuutta nousta pintaan. Saapa nähdä milloin nykyrät näyttäytyy.

Outo tyyppi

Joo-o, on tuo Tillikainen melko kumma tyyppi. Justiinsa kun ajattelin ettei sille mikään sapuska kelpaa, niin tänään sille sitten kelpasikin kaikki mitä nokan eteen kantoi. Alahuuli pitkällä hän hamusi lusikkaa suuhunsa. Ota tuosta sitten selvää.

Sihtisuu

(Klikkaa kuva kokonaiseksi.)

Tilliäinen ei haluaisi syödä muuta kuin tissiä. Ihan sama onko lusikassa hedelmää vai pottua, Beibi napsauttaa suunsa tiukasti kiinni kun se lähestyy huulia. Velliä hän suostuu hörppään pari kertaa tuttipullon korkista, mutta sitten loppuu sekin into. Rasittavaa, mutta ei mitään uutta, koska Isosisko oli ihan samanlainen aikoinaan. Luotan kuitenkin siihen, että sapuska alkaa maistua kun tissu ei heilu koko ajan nenän edessä ja lusikan toisessa päässä tollistelee iskä.

Unikoulua

Olipa kiva yö. Unikoulun merkeissä meni. Mikään, tissi mukaan lukien, ei Tiitelille passannut klo 01:52, eikä huuto ollut muuta kuin itsensä viihdytystä tyyliin koska kukaan ei leiki kanssani niin karjunpa sitten kun äänikin on niin kivan käheä, jotenka pistin hänet omaan sänkyynsä makaamaan. Huuto ei tietenkään lakannut, mutta en antanut sen häiritä. Silitin poskesta ja tassuttelin. Huutoa kuuntelin, välillä rauhoittelin sylissä. Ja taas tassuttelin. 40 minuuttia huusi Tiitti, sitten nukahti. Nukkui puoli tuntia, karjaisi muutaman kerran ja nukahti uudelleen puoleksi tunniksi. Taas sama homma. Annoin tissiä ja pistin omaan sänkyyn. Uni tuli oitis ja kesti aamuun asti.

Alkoi ihan tosissaan jurppiin kun yksi pieni ihminen terrorisoi koko perheen unia. Mies on aamuvuoroon mennessä ihan seinästä revitty ja itsekään en jaksa tämmöistä menoa, varsinkaan kun työt alkaa. Isosisko on onneksi hyvin sikeäuninen, mutta miten kauan? Nyt kun on vielä Tautia mahassa, annan tissiä yölläkin, mutta siihenkin tulee muutos kun Tatti tervehtyy.

Toivottavasti ensi yönä päästään vähemmällä huudolla ja enemmillä unilla.

Huutokyvytön

Kuume ja ruikuli on hellittäneet, mutta ääni on mennyt. Tilli vaan kähisee ja ähisee, muuta ei irtoa. Se tekee kommunikoinnin äärettömän hankalaksi. Totta tosiaan - vaikka Beibi ei puhu sanoilla, äänen sävy ja korkeus kertovat kaiken tarpeellisen. Nyt kun niitä ei erota, on sekä Viestin Lähettäjä että Vastaanottaja ihan hukassa. Siitäkin varmaan johtuu, että Tiilikainen valittaa surkeasti koko ajan ja kaikissa asennoissa. Särkylääkkeestä ei ole hyötyä. Vain sängyllä pötköllään tissi ikenien välissä on hyvä.

Se on adeno

Lääkärissäpä sitten käytiin kun tauti ei tunnu hellittävän. Viime yönä meni petivaatteet vaihtoon kun Ryyni rykäs yrjön syönnin päätteeksi ja vaippaan on lurissut liejua. Kuumetta on ollut ja olo sangen kurja.

Täti Tohtori diagnosoi yrjö-oksennus-kuume-nuha-yskän adenovirukseksi ja sanoi että itsestään menee ohi kun menee. Jotta suppoa hanuriin vaan. Paino oli tippunut 70 grammaa perjantaista, jotenka pahaa kuivumista ei vielä ole, mutta pikku-Pyörykkään pitäisi saada 8 dl nestettä/ruokaa vuorokaudessa ettei kuivaksi korpuksi muuttuisi. Korvat punottivat ja kitapyöryköissä oli peitettä, jotenka kuulottimia ja kurkkuakin saattaa kolotta. Jos kuume yhtäkkiä nousee, niin on syytä epäillä korvatulehdusta ja painella kipin kapin lääkäriin.

Sääliksi käy pientä Nurpukkaa. Ihmeen reippaana hän on illan ollut, päivällä halusi vaan olla sylissä ja nojata poskea olkapäähän. Ruokakin taas maistui, mutta kaikki tuli suihkuna ulos justiinsa kun hän pääsi kunnolla puuron makuun kiinni. Höh höh.

Ruoka ja uni maistuu

Eipä sairastaminen huonontavasti ainakaan ruolahaluun ja yöuniin vaikuta. Korvikkeeseen keitetyn riisipuuron Tilli suorastaan hotkaisee lusikasta ja yöunetkin kesti katkeamatta 22-05:51. Luxusta! Silti toivon, että tauti jo hellittäisi. On kurjaa katsella kun toinen on niin vaisu eikä yhtään oma iloinen kujertava itsensä.

Kipiä vauva

Vissiin on perjantaista piikkiä syyttäminen, että Nyppy on kipeä. On ollut sunnuntaiaamusta asti. Kalju hehkuu kuumuutta, maha on kuralla ja silmissä on ihan tollo päällä. Ei paljon nauruja irtoa. Voi pientä.

Rasti

X

Siinä se rasti nyt on. Turnipsi koisi puoli kymmenestä noin puoli viiteen heräämättä männä yönä. Ah. Liekö syynä Miehen antama iltapala: ruispuuroa (samaa mitä Isosiskokin söi iltapalaksi), sosetta ja velliä. Kolot tilkittiin tissulla.

Ilta ilman daisaria

Illan tarkempia yksityiskohtia tuntematta anoin Äidille Omaa Lisäaikaa klo 22:n maissa (jolloin olin luvannut alunperin hiippailla kotia kohti) ja ilokseni kuulin, että koko jengi oli nukkumassa. Mullehan se kyllä passasi!

Nukkumassa ovat yhä edelleen kaikki rakkaani mun kun kello on päälle 24, jotenka mieleen hiipii ajatus, että onkohan Tissi sittenkään niin tarpeellinen Turnipsin nukahtamisen kannalta kuin miltä se on vaikuttanut tähän asti?

(Peeässänä kerrottakoon, että tämä Itsekäs Äiti nautti iltavapaasta ihan täysillä! Seura oli loistavaa, samoin löylyt, ruuat, juomat ja tanssit.)(Pieni jurnutuksen aihe on musiikki - olis pitänyt kuskata omat levyt mukana niin ei olis tarvinut veivata kake randeliinin ja paula koivuniemen väliä. *silmienpyöritystä*)

Neuvolakeikka

Tössyrästä otettiin mittaa ja ruikattiin piikkikin reisimakkaraan. 5-kuisella Pallonaamalla on pituutta 66,3 cm (tarkka juttu) ja painoa 7670 g. Pipo saa olla kokoa 44,2 cm. Hyvin kuulemma kasvaa. Piikitys aiheutti pienen älähdyksen, mutta ei sen isompaa itkua. Toivottavasti ei tule oireita.

Eipä kummempia kuulu Tuhnukalle tai muulle Perheelle. (Meikä oottaa ihan hiilenä että pääsen likkakaverien kanssa juoruaan ja nauttimaan Aikuisten Ajasta ja kenties parista Aikuisten Juomasta...)

Arkisia asioita

Tässäpä seisoksin ja kattelen ja olen söpö. Hiijohoi.

Lusikalla syötävä eväs on alkanut maistua paremmin, onneksi! Riisipuuro ja sose uppoa ilman mukinoita, samoin pottu-parsakaalisörsseli. Kohtapuoliin voitaisi ottaa kanaeläin ruokavalioon mukaan.

Pyörähtäminen selältä mahalleen sujuu suih vaan, ei tarvi edes äristä. Toisin päin meneminen on haastavampaa, vaikka se taito on ollut hallussa pidempään. Mutta kun on kaikenlaisia esteitä tiellä, kettu vieköön! Ja yli-innokas Isosisko on heti pyöräyttämässä ympäri vaikka pitäis ite saada treenata, kettu vieköön toisenkin kerran!

Öistä en viitti edes kirjoittaa mitään. Ne menee niinkuin on mennäkseen. Piirrän sitten rastin ruudulle kun on hehkuttamisen aihetta.

Huomenna olisi äiteellä likkakaverien kanssa iltamat. Harmillista että Miehellä on lauantaina aamuvuoro, on siis pakko kotiutua hyvissä ajoin. Vaikka tänään tapahtuikin niin että Tatti urvahti ilman tissiä. Söi puuroa ja vauhti hidastui kunnes sammui kokonaan. Vui pientä nöppöstä. On se niin lutunen.

Kiertoradalle!

Kiertorata senkun laajenee! Tilli osaa kääntyä seljältä mahalleenkin! Rullaava Vauva ompi meidän lattialla! Onneksi se karjuu koko ajan liikkuessaan niin osataan varoa.

Kellotusta

00:29
01:37
04:28
06:54

Siinä on viimeyön kukkuma-ajat. Nukkumaan hän kävi klo 21:30 ja uusi päivä alkoi kello 08:04. Ja tämä yö oli hyvä!

Hän pyörii sittenkin

Tänään hän ojensi oikean kätensä, vilkaisi sivulle että reitti on selvä, päästi varoitushuudon ja kääntyi mahalta selälleen. Hahaa! Hän pyörii sittenkin!

Rakkautta ja sen sellaista

Näköjään joka toinen yö on hyvä ja joka toinen ei ole. Siis unen määrän ja laadun kannalta tarkasteltuna. Siis äidin mielestä. Tilli on aivan tyytyväinen molempiin em. seikkoihin, ainakin jos kuunaaman aamuhymystä voidaan mitään päätellä. Tänään aamuyöllä klo 5.20 hän tosin päätti puskea kakkasen vaippaan, jotenka muutoin malko hyvä yö keskeytyi vaipanvaihtoon. Vaan ei se haitannut.

Tillikainen ei tykkää syödä muuta kuin tissiä. Lusikkaruuat uppoavat kehnosti, pullosta ei mene mikään neste ja hörppääminenkin on vähän niin ja näin. Superherkuiksi mainostamani päärynä, persikka ja pottu eivät enää olekaan niin hyvää, uutuudenviehätystä taisi olla. Banaani aiheuttaa paukkuja, joten se poistetaan ruokavaliosta toistaiseksi. Tänään sekoitin puurot ja vellit, eikä sekään maistunut kovin hyvältä. Eipä auta kuin jatkaa maisteluja, kyllä se vielä alkaa uppoamaan (ja unet paranee, joohan?!?).

Olen tässä viime aikoina ihastellut ja kummastellut siskojen välistä rakkautta. Isosiskossa se syttyi saman tien kun hän näki Tillin ensimmäistä kertaa. Nyttemmin se on vain vahvistunut kun Tiilikainen osaa näyttää tunteita takasinpäinkin. Kun Esikoinen herää äkäisenä päiväunilta ja hän kuulee Kuukunan huutelevan alakerrassa, muuttuu murjottava Peikkotyttö sekunnin sadasosassa iloiseksi Isosiskoksi, jolla on hirmuinen kiire vauvan luo. Kun jonnekin lähdetään, Esikoinen varmistaa, että tuleehan Tiitinen mukaan. Tilli jaksaa tuijotella Esikon leikkejä vaikka miten kauan ja kikatella Siskon tempuille. Molempien silmissä loistaa ilo ja rakkaus kun ovat yhdessä. Ihana on heitä katsella.

Het potatis

Pikku-Lutikka söi iltapalaksi pottua vesikastikkeella ja voi ryökäle, että se oli hyvää! Kuola lensi ja suu aukesi ammolleen vastaanottamaan tuota jumalten nektaria, jota myös perunaksi kutsutaan. Pois kaikki hienostelu siis! Pottu suuhun ja menoksi! (Edellisyö oli syvältä syvimmästä suolesta, toivokaamme tulevasta yöstä edes himpun verran parempaa. Pelasta perheemme unet, oi potaatti!)

Vauvannaurattaja onnistuu tehtävässään

Tiilikainen hörppi (kirjaimellisesti, sillä pullosta ei mikään neste uppoa vieläkään) iltavellinsä ja Esikoinen munttasi iltaleipänsä. Sittenpä tuo vekkuli Isosisko päätti naurattaa vauvaa. Kutitteli Tilliä pömpöstä ja teki ilmeitä tuo Vauvannaurattaja ja Vauvaa nauratti niin kovasti, että tuli yrjö. Iloiset iltamat meillä!

Tilli on nyt maistellut porkkanaa, pottua, päärynää ja persikkaa. Persikka on ainakin syljenerityksestä päätellen parasta. Porkkana-potaattivelli on kans herkkua. Hörppyyttämällä sitä syö hän, aukoo suutaan kun kuppi lähestyy eikä suupielestä valu ulos juurikaan tippaakaan. Tupperivaaran silikoninokkamukia ollaan myös käytetty ja siitä Pullonhyljeksijä ottaa jopa imun kun heikko hetki sattuu olemaan.

Harhalaukaus

Aamulla lompsin suihkuun. Pesin unenpöpperöt silmistä ja hoksasin että joko meillä on visiteerannut vampyyri tai sitten Tillillä on sattunut pahemmanlaatuinen harhalaukaus - nimittäin oikeasta daisarista noin 10 cm yläviistoon kohti kainaloa on ilmestynyt kunnon fritsu! Eikä ole mikään pikkuimu ollut! Jälki on tuskanpurpprainen, ihan kuin meidän yläasteluokan kovimman jätkän Jarnon kaulassa piukkapöksyisen tyttökaverin kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen.

Ei mitään erityistä

Eilen illalla kun Beibi taas karjui jostain tuntemattomasta syystä, otti Mies tilanteen haltuunsa. Eli nappasi Huutajan syliinsä ja hyssytti. Hyssytti niin kauan että huuto loppui ja hyssytti vielä lisää niin että Huutajan silmä alkoi luppaseen. Hyssytti ja nyssytti, heilutti ja piti hyvänä. Sitten laski sänkyyn. Seuraavan kerran Huutaja päästi äänen puoli neljältä aamuyöllä. Äiti oli niin i-loi-nen kun sai nukkua viisi tuntia putkeen!

Viikkoa vanhempi Tyttönen kävi kylässä meillä ennen tuota iltaista huutoepisodia. Tilli on varsinainen mörssäri verrattuna kirpunkokoiseen Ikätoveriin. Likat tuijottivat toisiaan lattialla ja kurluttivat kilpaa. Tänään tulee kylään Nuoriherra Ikätoveri, saapa nähdä miten paljon pienempi hän on.

Täytyy sanoa, että vähän sattui Äidin Sydämeen kun tuon Kirppusen vanhempien ensimmäiset sanat olivat herranen aika! ja ompa se iso! kun meidän Pompulan näkivät. Toivat lahjaksi hauskan pyyhkeen, ja Kirpun Äiti tuumasi että vieläköhän Tillin pyllyn pystyy siihen kuivaan kun pyyhe on niin pieni. Höh! Aika julmaa huumoria.

Tiilikaisen päälaki on kaameassa kunnossa. Karstat on vähitellen saatu harjailtua pois suurimmaksi osaksi, mutta nuppia on kutittanut niin kovasti että Tilli on raapinut sen ihan verinaarmuille. Nyt on sitten pipo päässä 24/7. Vaan jospa se tästä.

Enää kuukauden verran on kotiäitiyttä jäljellä. Yritän nauttia jäljellä olevista päivistä, mutta myönnettävä on - mua ei ole luotu tällaiseen kotihengetärmeininkiin. Välillä seinät kaatuu tosissaan päälle ja ahdistaa. Rakastan lapsiani kaikella rakkaudella mitä sydämessäni on, mutta tätä kotinurkissa pyörimistä en jaksa. Onneksi on ihana Mies, joka haluaa ja uskaltaa olla lasten kanssa koti-isänä! (Ja onneksi siihen on taloudellinen mahdollisuus!)

Yövalitusta ja muuta surkeutta

Päässä on karstaa ja nahka punottaa, mutta mää olen silti Iloinen Vauva!

Tämän blogina aiheeksi voisi näemmä muuttaa Erään Äidin Valitukset kun kaikki postaukset pitää sisällään käninää huonoista öistä. Mutta sellainen tod oli taas. Isosisko mönki samaan sänkyyn kaikkien muiden kanssa neljän aikaan ja siihen tietenkin heräsin. Kohta Tilli halusi syömään eikä uni meinannut tulla kummalekkaan alaikäiselle millään. Tiilikainen rykäs lökät housuun, vaihdoin vaipan, imetin lisää, taas tuli kakka, Isosisko pyöri ja hyöri, Juniori kalkatti isoäänisesti sängyssään, Mies kuorsasi, Esikoinen potki ja kiskoi peittoa, Tillikka karjui lisää ruokaa... Kuudelta Miehen kello kilkatti ja yhä edelleen naisväki oli hereillä. Mies lähti valmentuun töihin ja ihana ihme tapahtui: me muut nukahdettiin! Ja koisittiin liki puoli kymmeneen!

Tiilikaisella on taas niin paljon karstaa kaalessa, etten tiedä mitä sen kanssa tekisin. Ei mennyt kuin päivä edellisestä putsauksesta niin ryyhnät tuli takasin. Nyt kuuppa näyttää siltä ettei sitä ole ikinä pesty. Kurjaa. Kaiken kellertävän töhnän lisäksi päänahka punottaa tosi kovasti, jotenka en haluaisi sitä enempää raisttaa hetkeen. Voi Vauva-riepua.

Toinen probleemi on Tillin korvantaustat. Nahka on auennut korvien takaa siitä kohti mistä kuulottimet kiinnittyy kalloon, ihan ylhäältä ja alhaalta. 1% kortisoni auttaa hetkeksi, mutta jos en rasvaa paria kertaa päivässä, niin johan taas on haavauma. Voi voi voi Vauva-riepua!

Syksyinen yösoitto

Ihania syyspäiviä on ollut. Ollaan käyty perheen kera kävelyillä nuuskimassa putoavia lehtiä ja matalalta paistavaa aurinkoa. Esikoinen on ihan kummissaan tästä luonnonilmiöstä, että lehdet ei pysy puussa, ja odottaa kovasti että tulee talvi ja pääsee hiihtämään. Kuopusta ei vuodenajat vielä vois vähemää kiinnostaa. Mitä nyt sen verran, että pukemiseen menee enemmän aikaa ja se ketuttaa.

Viimeaamuyönä Tilli taas nautiskeli oman äänensä soinnusta tunnin verran. Maha oli täynnä eikä nukuttanut ja oli niin pirskuleen pimiää, ettei voinut omaa kättäänkään ihastella, joten Kimuli pisti jodlaten. Uuuuuu sanoi hän. Gugugugugrrrrlllll kurlutti Yökyöpeli. Aaaaaaaaa lauloi pieni Pallopää. Ääääärrrrrrääääärrrrrrr-gggrrrrgrrhrhhrgrhrrrrr ärisi tuo Pampulaposkinen Kukkuli. Eine kleine Nachtmusik. Siitä se ura Mozartillakin urkeni.

Päärynää

Nyrpäle sai eilen maistiaisen päärynästä ja sepäs olikin herkkua! Lutikka imasi koko alahuulen sisään ja imeskeli leuankin puhtaaksi herkusta ennen kuin avasi suun ammolleen että lisää tänne kiitos. En tiedä, johtuiko hyvät unet illalla syödystä sörsselistä vaiko kuun asennosta, mutta eka pätkän yöuni kesti Tuutilla liki 6 tuntia. Ou jee! Täytyy kokeilla tänäänkin iltapalaksi päärynää.

Tilli on ottanut käyttöön uuden äänensävyn. Sen kuuleminen ei kauheasti ilahduta yösyönnä, on nimittäin sen verran karski rääkäisy. Huuto lähtee kurkunpäästä ja sen sävy on käheähkö. Karjaisussa kaikuu äää ja ärr ja se kertoo, että nyt mutsi vauhtia, mulla on NÄLKÄ ja VÄSY!

Nuhaa ja avustettuja käännöksiä

Nyppyröisen nenä on ollut taas nuhainen ja yskääkin on havaittu. Eipä tuo onneksi tunnu kovasti ahdistavan tai kurjuutta elämään tuovan. Nenänputsausoperaatiotkin Tilli ottaa rauhallisesti (toisin kuin Isosiskonsa aikoinaan). Muu Perhe meinaa mennä mökille viikonvaihteessa, mutta Tiiliisen kanssa jäädään niiskuttaan kotinurkkiin.

Tillero ei ole vieläkään innostunut kääntymähommista. Hän kurottelee tavaroita mieluiten selällään tai satunnaisesti kyljelleen kääntyneenä, mutta mahalleen menon edellytys on Auttava Käsi. Isosisko on ottanut tämän roolin itselleen erityisen mielellään ja välillä vähän hirvittää kohtuullisen vauhdikkaat käännökset, mutta Tilliä vaan naurattaa.

Popsi popsi

Tillikainen vaati huomiota tai tissiä tai jotakin KUULUVALLA äänellä ainakin 15 kertaa viime yönä. Hohhoijjaa. Meinaa väsy painaa silmää. Enkä saanut otettua päikkäreitä kun likat nukkui eri aikoihin. Enkä tietenkään voi illalla mennä ajoissa nukkumaan kun pitää kytätä telkkaria ja surffata ja lukea ja tehdä kaikkea sitä mitä päivällä ei voi kun aina joku on vaatimassa jotakin. On se rankkaa olla kotiäiti.

Hmm... Mitäs tämä on?

Mutta asiaan: Tilli söi elämänsä ensimmäiset porkkanat tänään. Ei mennyt naama pahasti mutkalle ja hän jopa nielaisikin jonnin verran pöperöä. Minusta tuntui hirveälle antaa lusikalla ruokaa pienelle vauvalleni. Liekö se johtuu siitä että kiinteisiin siirtyminen merkkaa Tiilikaisen jonkinmoista irtaantumista musta, mutta ihan varmasti se johtuu huonosta omatunnosta. Tyly mamma lähtee töihin eli ajattelee omaa mielenterveyttään eli omaa napaansa ennen Lapsen hyvinvointia ja siksi Vauva-riepu ei saa nauttia täysimetyksestä puolen vuoden ikään asti. (Vaikka eihän sitä tiedä olisiko muutenkaan saanut. Mutta nyt ei ole edes mahdollisuutta annettu.) Paskamutsi.

Loppukevennys: Siskokset kelli lattialla. Esikoinen päästi kaamean paukun ja sehän tietysti on kaikista hauskin vitsi ja naurattaa kippuraan asti. Mutta että kun Tiilikainenkin kikatti tilanteelle!? Onko pieruhuumorintaju periytyvää? (Mieheltä, ei multa! toim. huom.)

Taas mittailtiin

Neuvolassa käytiin taas. Kolmas rotarokotesatsi luiskahti alas pienen huudon kanssa, mutta kintunvenytyspenkissä ei huudattanut lainkaan. Päivän lukemat: 7020 g ja 65 cm. On kuulemma pítkä tyttö ikäisekseen. (Isosisko oli saman mittainen 5-kuisena ja painoi 7 kiloa noin puolivuotiaana.)

Meikäläisestä raapastiin papa ja Esikoinen leikki itsekseen neuvolan lelunurkassa sen aikaa. Palkkioksi esimerkillisestä reippaudesta Isosisko sai leegolakasinlakasinkoneen ja minä sain brotherin ompeluompelukoneen. (Tillikainen sai monta pusua.)

Uusia kujeita

Enää ei Tillikainen kelli tyytyväisenä lattialla kuten ennen. Pitää olla äksöniä! Pitää olla ennennäkemättömiä leluja! Pitää olla säihkettä ja suhinaa! Pitää olla seuraa ja juttukavereita! Ja sitten kun tulee väsy, ilmoittaa hän siitä kantavalla ääääääää-nellä.

Ihana pallopäinen tyttöseni mun on tuo piskuinen Tiilikainen. Rakastun päivä päivältä enemmän.

Huutoa

Pari päivää Tilli on parkunut tyytymättömänä 150% enemmän kuin normaalisti. Lieköhän hänellä tylsää? Paitsi että tämänaamuisen karjunnan syy oli se sama vanha, mikä aina kun Se otetaan esille ja yritetään survoa suuhun ja kehdataan väittää että kyllä sieltä samaa ainetta tulee kuin tissulistakin että alahan imeä vaan. Kilin kellit, ajattelee Tilli ja karjuu pää punaisena vastalausetta mokomalle kumitissille. Tuota en lutkuta kun tiedän että lähietäisyydellä on Aitoa Tavaraa!!! Tahdon sitä!!!

Ja sitä hän sai. Äiti hävisi taas 1-0.

Lystiä

Voi ankaraa tympäisyä kun irrotin karstaa Tillerön kaljusta! Äääää ja ämämämämämmmmm ja määääääää sanoi hän. Mutta kun ykkösviihdyttäjä Isosisko pölähti paikalle, niin johan repesi riemu! Tiitinen kikatti ihan kippurassa kun Esikko pomppi ja illisteli. Erityisesti hyppiminen on Tillistä älyttömän hassua, se jaksaa aina vaan naurattaa.

Uusia makuja

Turha mulle mitään sormea on suuhun survoa! Jos olisi hampaat, niin purisin poikki!

Tilli sai uuden makuelämyksen kun Serkkutroikan Kuopus tumppasi etusormensa Naatin suuhun. Tiilikainen otti imun, mutta hiekan ja rään maku ei vissiin miellyttänyt kun ei lisää lutkuttanut. Sormi olisi ollut kyllä tarjolla lukuisia kertoja. Että siitä se kiinteiden lihojen maistelu alkoi, ehhehe.

Paitsi että kyllähän tuo maistelee muutakin lihaa, nimittäin äiti-riepunsa nisiä. Nappaa nännin ikenien väliin, naksauttaa leuat yhteen ja venyttää daisaria niin pitkästi kuin kaula antaa myöten. Ja vielä kehtaa virnuilla samalla. Auuuuuuuttttssssshhh! Hävytön kakara!

Päivätoimia ja iso muutos

Täh?

Jöstas kun tuulee! Tiiteli onneksi koisaa suojaisasti ulkokuistilla vailla huolta huomisesta. Hän heräsi seiskalta, otti huikat ja pienet aamutupsluurit, otti heräämishörpyt, kävi kylvyssä, viuhtoi helistimen kanssa lattialla, otti unimaidot ja sammui pitkille päiväunille. Nuo pitemmät päikkärit on alkaneet oleen mukavasti samaan aikaan Isosiskon kauneusunien kanssa, jotenka hetken aikaa maassa on ihana rauha ja siunattu hiljaisuus. Ah.

Nyt se on sitten päätetty: meikäläinen lähtee töihin marraskuussa ja Mies alkaa koti-iskäksi ainakin helmikuun puoliväliin asti. Hui. Sitä ennen Tillin pitää oppia syömään kiinteää ruokaa ja juomaan pullosta. Kaksi kuukautta aikaa opiskella. (Treenit ei kuitenkaan ala ihan justiinsa vielä nyt.)

Mittatuloksia

Stategiset mitat tältä päivältä
ikä: 3 kk 3 vkoa ja 5 päivää
pituus: 63,5 cm
paino: 6 840 g

Eli reilussa kahdessa viikossa on tullut pituutta 1,5 cm ja painoa abaut puoli kiloa. Hyvin kasvaa rintamaidolla, jippii! Terkka kysyi, että olenko milloin aatellut siirtyä kiinteisiin. Vastasin että sitten kun beibe niitä tuntuu tarvitsevan. Eikä tod tunnu siltä vielä. Onneksi. Isosisko aloitti kiinteät vähän reilu 5-kuisena ja olisi hienoa jos sinne asti päästäis tissillä Tiilikaisenkin kanssa. (En tiedä miksi, mutta musta tuntuu kamalalta jos pitäisi jo nyt alkaa soseita antamaan. Tai purkkikorviketta.) (Enkä sano tätä loukatakseni ketään joka niin on tehnyt oman tiitelinsä kanssa, koska itse kukin äiti tietää parhaiten mikä on hänen jälkeläiselleen oikeaa evästä kulloisessakin elämäntilanteessa.)

Juniori on alkanut jutteleen ihan kauheasti. Ääntä piisaa niin että ikkunat helisee ja tärykalvot soi. Hän juttelee kädelleen, peilille, leluille, tyynylle, ihmisille, valoille, kelle ja mille vain. Ääni lähtee syvältä kitusista, kurkun yläosasta. Sointu on hyvin nasaalinen ään ja aan välimuoto, sellainen jolle ei omaa kirjainta ole olemassa muualla kuin vauvakielessä. (Ja sitähän meillä ei puhu muut kuin Tilli eikä hän vielä osaa kirjoittaa vaikka kannatteleekin päätä vatsallaan ollessa paremmin kuin tässä iässä olisi tarpeen. Näin siis sanoi Lääkäri tänään. Ja meikä oli polleena.)

Tillin elo kuvina

Nappasin Limpun blogista mukaani seuraavanlaisen haasteen:

Kerro kolme asiaa elämästäni joista haluaisit nähdä kuvan. Se voi olla mitä vaan, sellaista mistä voi ottaa kuvan, kuten vaikka polkupyöräni tai näkymä ikkunastani.

Muokkaan tätä vähän: tähän blogiin kuvaan vain Tiilikaisen elämään liittyviä juttuja, joten ehdotuksia otetaan vastaan!

Väsyttää-ää

Jessus kun väsyttää. Tilli on ottanut viimeisen viikon aikana tavaksi vaatia tissua yöaikaan yhden tai kahden tunnin välein. Ei ole mun mieleen! Päivisin Nuhmukalla on 3-4 tunnin syömätahti kuten on ollut liki koko elämänsä ajan, mutta nyttemmin hän halajaa lussuttaa molemmista daisareista. Ylihuomenna on neuvola ja katsotaan mitä kasvukäyrä sanoo, mutta voipi olla että sosesössöt otetaan pian käyttöön.

Eilen oli naapurustossa Elojuhlat. Tiilikainen oli mukana, totta kai, ja sai jälleen kerran osakseen runsaasti ihastelua. Huomenna juhlitaan Nuorimman Serkun synttäreitä. Baila baila vaan. Toivottavasti en nukahda kesken kakunsyönnin.

---

Muoks: Luin imetystukilistalta seuraavan lauselman:
Nämä eivät ole yksinään merkkejä maidon riittämättömyydestä:
- 4-5-kuinen alkaa syödä useammin öisin (päivisin ei ehdi, kun maailma kiinnostaa)

Haa! Tuohan on ote Tillin maailmasta! Ehkä hän sittenkään ole nääntymässä nälkään! Jippii!

Niitä näitä

Ei ole mitään uutta kerrottavaa Meidän Vauvan elämästä. Nyt hän nukkua tursottaa kolmatta tuntia kartanolla. Yöllä oli vaihteeksi levottomampaa, ruokaa piti saada kolmesti. Tai sitten hänellä oli yksinäistä omassa punkassa ja oli kaipuu mamman vierelle.

Kohta pitää kaivella syyskamppeet esiin. Onneksi on mitä kaivella... Tilliselle ei tosiaankaan tarvi ostaa yhtään mitään vaatetta, mutta silti aina jotakin tarttuu mukaan. Viimemmäksi noin tunti sitten ostin collegehaalarin kokoa 74 cm kun kirppiksellä ruuskattiin. Kohta alkaa olla 62:t pöksyt pieniä, bodyt vielä menee hyvin. Eipä ole ainakaan persjalka tuo meidän Juniori!

Kelalta tuli tilinauha ja siinä luki että maksetaan vanhempainrahaa. Ehkäpä jo noin kolmen kuukauden päästä saan tilinauhan Firmasta, mikäli siis suunnitelma Miehen koti-isyydestä toteutuu. Esikoisen kanssa Mies oli kotosalla nelisen kuukautta ja sama aikomus on nyttenkin.

Hoitopaikka-asiatkin mietityttää. Esikoisen Hoitotädille vapautuu kaksi paikkaa ensi vuoden alusta ja olisi aivan upeeta mahtavaa fantsua jos ne paikat saataisiin jotenkin keploteltua meidän sisarparille. Vanhempainvapaa loppuu helmikuun alussa ja sitten olisi vielä kesälomaa ja isyyslomaa ja sen sellaista, jotenka näillä näkymin Tillervo aloittaa hoitouran maalis-huhtikuussa. Voi voi. (Mutta jos olisi tuttu hoitopaikka, niin ei tuntuisi ollenkaan pahalta.)

Hyvin meni

Kun yöllä hiippailimme kotiin, näky oli kuvatun kaltainen. Tilli oli hengissä ja hyvinvoipa, huolimatta tissien monen tunnin poissaolosta. Sisko-Kultakin oli hengissä ja kohtuullisen hyvinvoipa, huolimatta Tillin pulloprotesteista. Halleluja!

Omatunto soimaa

Välillä on hirveän huono omatunto kun musta tuntuu etten anna Nykerölle tarpeeksi aikaa. Koko ajan on mukamaste jotakin muuta tekemistä, etten mukamaste ehdi pitää Tilliä sylissä ja olla guu guu lässyn lässyn. Toinen on niin innoissaan kun hänen kanssaan seurustelee, silmät alkaa loistaa ja koko kroppa vispaa. Sydäntä särkee kun pikkuinen on niin tohkeissaan. Ja karu äiti vaan pyykkää kokkaa istuu tietsikalla leikkii siskon kanssa ja ties mitä muuta. Vaikka pitäisi pitää Tiiteliä hyvänä. Höh.

Onneksi imetys sujuu hyvin. On edes ne hetket yhdessä.

Paukkuja

Tilli ja Mies porisee vintissä. Kyllä on Vauvalla asiaa! Njääämjäää sanoo hän ja Miestä naurattaa ja Tiilikaista naurattaa. Vissiin molemmista on kiva olla kotona ja omassa sängyssä. Möltä nääs tänään palattiin kaupunkiin.

Oli kaamea ukkonen siellä mökillä. Salamat rätisi ja ukkoset paukkui ihan korvan juuressa. Justiinsa suurimman rysäyksen aikaan oltiin Tuutelin kanssa päikkäreillä ja herättiin molemmat suutesti säikähtäin kun lähietäisyydellä pamahti. Peljästyin että nyt vähintäänkin kaatui jättimäinen pihakuusi mökin päälle ja me murskaannutaan, mutta ei onneksi kuitenkaan.

Jahas, nauru muuttui itkuksi. Se siitä ilosta sitten. Vissiin kannujani kaivataan...

Tarjolla tuttipulloa

Treenataan Taatelin kanssa tuttipullohommia. Meinataan nimittäin Miehen kanssa lähtä Viihteelle ihan kaksistaan viikon päästä. Edellisestä kerrasta on yli vuosi. Silloin rokattiin Qstockissa, nyt meinataan sivistää itseämme Pumpeligaalassa. Parisuhdeaikaa parhaasta päästä! Sisko-Kulta tulee lapsenlikaksi, jotenka Tillin olisi paree ottaa huikkaa pullosta ilman mukinoita.

Tuo makkarajalkainen Tötterö kääntyi eilen sängyn päällä useita kertoja mahalleen. Huiskin vaan! Lattialla ei ole yhtä helppoa se homma, mutta vähän pitää yrittää kuitenkin.

Yöllä kun Tilli syö, niin nukahdan yleensä saman tien kun olen nostanut beiben viereeni. Parina viime yönä olen herännyt siihen että pieni kita hamuaa vapaasti roikkuvaa rintavarustusta ihan issesseen. Juniori siis osaa ohjata itsensä yösyönnä, pilkkopimeässä ja unissaan maitotutkan avulla daisarille. Kyllä vauvat on neroja.

Neuvolassa

Voi vauva-riepua. Huutoa sai Neuvolan Täti kun puntaroi ja mittasi ja piikitti ja syötti inhoja litkuja. Lopputulema oli seuraavanlainen:

Ikä: päivälleen 3 kk
Paino: 6 370 g
Pituus: 62 cm
Nuppi: 42,2 cm
Luonnehdinta: Virkeä pikkuinen, kasvu etenee kauniisti.

Tatin kaulapoimu on hautunut auki. Oon laittanut siihen bepantehnia, mutta kuulemma saa laitta 1% kortisonia tai jos oikein pahaksi äityy, niin Siporexia tai jotain sellaista. Eiköhän ne apteekissa tiedä.

Kuukauden päästä olisi lääkärin tarkistus. Siis sikäli että lääkäri on saatavilla. On kuulemma uupelo 20 terveyskeskuslääkäristä, jotenka ne on aikalailla kortilla. Vain jos on pää kainalossa niin saa ajan. Ei hyvin mene kaupungilla. Ja kohta menee asukkailla vielä huonommin jos ei tarveyspalvelujen tila parane!

Vauhkomieli Villisilmä

Tillikaisen pää ja silmät pyörii entistä villimmin kun pitäisi ehtiä katsoa kaikkea kaikkialla kaiken aikaa. Hirvee urakka! Isosiskosta on tullut entistä kiinnostavampi, aamullakin molemmat kikattelivat toisilleen kun porukalla kellittiin sängyssä heräilemässä. Olen n i i n onnellinen kun meitä Miehen kanssa on siunattu kahdella ihanalla tytöllä että piti taas vähän tirauttaa kun katselin lapsiamme. Sydän pakahtuu.

Nakkimakkaralla on huomenna kintunvenytys- ja puntarointipäivä. Lisää rota-rokotetta on nielaistava ja vissiin reisimakkaraankin tuikataan joku troppi. Huutoa siis tiedossa. Huutoa ja kitinää oli eilenkin ilmassa. Tilli ei nukkunut kunnon päiväunia ja kärtty oli äänessä. Tämä päivä onneksi on parempi.

Ukkonen jyrisee ja välillä tulee minuutin suihkusadekuuroja. Ilma haisee ihan kesälle! (Parempi kai myöhään uin milloinkaan?)

Posket vs Nenä

Siskokset kuin elvikset? Toisella on Nenä, toisella Posket.

Uusia taitoja

Esikoinen katsoo Avaraa luontoa ja mässyttää viinirypäleitä. Tilli makaa lattialla, katsoo Esikoista ja nauraa ääneen. Esikoinen kikattaa Tiilikaiselle ja vanhemmat hekottaa tilanteelle. Ensimmäinen kerta kun Pikku-Nappula ottaa suoraa kontaktia Isosiskoon. Ihanaa!

Käytiin synttärijuhlissa ja Tiilikainen kiersi muutamat sylit. Joka ikinen Sylitäjä imi nokkansa täyteen vauvanhajua ja oli ihan tilulilulei. Vieraat kädet ei Pallonaamaa paljon hätkäytä. Hän vaan on ja mollistelee ihan coolina. Palleroinen, mutta sangen jäntevä olemuksensa sai paljon kehuja ja äiti oli ihan renttevävä. (Mun ansiotahan kaikki on...)

Tuhnun kädet alkaa toimia. Hän on alkanut Tarttua Kiinni, niinkuin esimerkiksi ystävänsä Roikkuvan Pimpisen koipeen. Tai äiskän sormeen. Tai harson reunaan tai mihin vaan sopivasti käsillä olevaan.

Räpsäyksiä

Esikoinen ja Kuopus. Mun rakkaimmat. <3

Tappi tapittaa

Hermo kestää melko hyvin mahallaan olemisen. Silleen päin on suorastaan viihtyisää, olettaen että Kääntävä Käsi on valmiina apuun heti kun sitä tarvitaan.

Yritin ottaa Beibestä naurukuvaa. Mikä vitsi! Kamera on niin kiinnostava, että sitä pitää tapittaa suu supussa. Kameran edessä ei tod virnuilla, olletikkaan käskystä!

Kauneudenhoitoa

Tillillä oli tänään kaljunhoitopäivä. Sivelin kaaleen ceridal-öljyä useampaan otteeseen ja annoin issikoitua pipon alla. Ja jopas karsta irtosi! Tuntui kyllä aika haljulta rapsutella töhnää irti avanteen kohdalta, mutta minkäs teet. Viikonloppuna pitää olla edustuskunnossa kun synttärijuhlille osallistumme.

Taatelin maailma keikahti taas eri asentoon kun hän testasi hetken verran bumboa. Jumakeikka että se olikin mahtava kokemus! Naama oli silkkaa messinkiä!

Hiljaiset päivät

Hiljaista on ollut elomme tää pari päivää kun Mies ja Esikko on olleet mökillä. Tilli ei paljon ääntä pidä, mitä nyt hihkuu ja jokeltelee ja nauraa ääneen ja välillä vähän määkäisee. Hyvän mielen hän saa leikkikaaren alla. Erityisesti kun peili on nenän edessä. Sieltä kuikkii takaisin joku tosi söpö tyyppi, jonka kanssa voi jutella ja virnistellä!

Luksusta on ollut nukkua myöhään. Menneenä alkuyönä Tilli vaati tisua tunnin välein, mutta rauhottui sitten nukkumaan ja jahtaamaan mua pitkin sänkyä. En tajua, miten se häneltä onnistuu, mutta siirryinpä vaikka kuinka kauas tuosta Tuhnukkeesa, niin taas kohta havahduin siihen että tyyppi oli kyljessä kiinni. Mystistä.

Taas mentiin

Tillikaisesta on nyt kesän aikana kehittynyt aikamoinen reissuiita, uni tulee paikassa kuin paikassa ilman mitään heikkoa. Muuan päivä sitten hän nukkui yön erään kajaanilaisen hotellin ilmaistoimattomassa huoneessa. Vaan eipä kuumuus onneksi haitannut. Seuraavana päivävä kun jatkettiin matkaa ja kurvattiin kotia kohti Manamasalon kautta, niin pikku-Pallopääkin uitti varpaitaan Oulujärvessä. Mun ja Tillin mielestä vesi oli hyytävää, mutta Esikoinen ja Mies eivät välittäneet siitä vaan polskivat jorpakossa kuin delfiinit. (Hullut.)

Nytti on alkanut nukahtamaan yöunille klo 20:n maissa, samaan aikaan kuin Esikko siis. Mahtavaa!!! Toivottavasti se ei ole vain väliaikaista! Siskokset heräävätkin samoihin aikoihin, siinä kasin pintaan, ja viime päivinä he ovat ottaneet päikkäritkin yhtä aikaa. Greit!

Makkaroita

Tillikaisella on Makkaroita. Niitä on kaulassa, käsivarsissa, sormissa, rintakehän seutuvilla ja reisissä. Hänellä on somaa pulleutta poskissa, masussa, rystysissä ja polvissa. Kaiken tuon pulleuden ja kumpuilevien muotojen keskeltä on hieman yllättävää löytää likipitäen kiinteä peppu ja täysin läskitön leuka. Leukaan on ilmiintynyt pikkuinen kuoppakin. Onneksi posket ei ole lommolla!

Landepaukku

Oltiin mökillä viisi päivää. Tillikainen viihtyi vallan mainiosti, ahdistuksesta ei ollut enää merkkiäkään. (Siis huutoakaan.) Unet maistui mainiosti ja katseltavaa oli jos jonninlaista. Ahdistus tuli kun kotiin saavuttiin. Tissi ei kelvannut alkuunkaan, hirveää rintaraivoa vaan pukkasi päälle. Hyssytys ärsytti eikä sylissä luut mitenkään päin hyvä, mutta kurja oli olla itekseenkin. Isosiskoa ahdisti myös, jotenka olipa siinä duettokarjuntaa sitten joo.

Liekö Isosiskosta tarttunut vaiko mistä, mutta nuha on Tillikaisen nokkaan pesinyt. Onneksi maalaiskylän apteekista löytyi Suuren Kaliiperin Niistin, nenä-friida. Sillä on imetty tukkeumat veke ja hyvin on toiminut. Tilli ottaa toimenpiteen hyvin rauhallisesti; hän vähän räpäyttää silmiä ja on sitten ihan ölövinä.

Pikku-Pömpylä on hirmuinen hymytyttö nuhaisenakin. Kesken tissunlussutuksenkin pitää hellittää ote kun hymy tulee ihan väkisin. Aivan suloinen on meidän Rupsutin.

Handu ja töhny

Tiilikainen kävi nuin vaan nupikseen 1200 kilsan lomamatkakeikalla auton kyydissä. Ei tuntunut missään! Pimu tillisteli ja koisi kaukalossaan sangen tyytyväisenä 95% matkustusajasta (toisin kuin Isosiskonsa).

Määränpäässä Tilli sai uusia ihailijoita ja lokoisia sylejä missä koisia. Paras löytö oli kuitenkin Oma Käsi! Aiemmin sillä on kyllä jo voinut huiskia Roikkuvia Juttuja ja sen on voinut survoa rannetta myöten suuhun, mutta nyt Pompeli Hoksasi sen omilla silmillään ja kylläpä sitä pitikin tuijottaa pitkään ja hartaasti. On se niin soma ja pullea ja ihmeellinen nääs!

Siellä kaukana etelässä oli aurinkoinen keli. Se on pikkasen hankala yhdistelmä paksujen poskien kanssa kun kaulapoimut meinaa hautua. Niihin kertyy inhalta haisevaa töhnyä vaikka päivittäin putsataan. Ja se putsaaminen vasta kauheeta onkin! Melkein värinä-äänen arvoista hommaa. Ja nyt kun Tilli kostuttaa nyrkkinsä kuolalla, muotoutuu niidenkin sisään inhaa töhnyä. Varsinkin peukalo-etusormi -väli on oiva paikka säilöä sellaista tavaraa, että jos sitä keräisi köntiksi niin olisipa se oiva korvike sikaflexille.

Lopuksi kirjaan muistiin, että Tatti teki uuden nukkumaennätyksen: 8,5 h unta putkeen. Olisipa muukin Perhe taas nukkunut. Meidän porukan yhtämittaisen unen määrä on vissiin vakio eli jos joku nukkuu hyvin, niin joku toinen ei (= c'est moi).

Loma jatkukoon!

Neuvoloita

Pallura kävi neuvolassa tänään. Mittaus oli taas ihan kauheeta kun kinttu venytettiin suoraksi ja mutsi piti poskista kiinni, ja vielä kamalampaa oli nieleksiä rota-rokote. Puolet siitä ja koko mahalaukun sisus pulahti rinnuksille kun oli niin HIRVEÄN makuista ainetta ja terkkari ruutasi sen suoraan kurkkuun. Voi Vauva-riepua.

Painoa oli tullut kuukaudessa taas 1,2 kg, mutta pituutta vain kaksi senttiä. Kun isosiskoonsa vertaan, niin 2-kuisena Tilli painaa 220 g enemmän, mutta Esikko oli liki kolme senttiä pitempi. Siskokset Ohukainen ja Paksukainen!

Toivottavasti rokote ei aiheuta mitään inhoja sivuoireita kun huomenna lähdetään tien päälle ja reissuun.

Onkohan mulla taas joku hormooni herkässä kun piti tippa linssissä olla tuolla neuvolakeikalla. Terkkari kun testasi Tiilikaisen sosiaalisia taitoja, niin pikkuinen hymyili oudolle tätille niin nätisti että ihan itkettään alkoi. (Mua siis.) On se niin söpö ja suloinen ja ihana ja lutunen tuo meidän Pallopää. Olen ihan rakastunut. (Ja niin tuntuu olevan Isosiskokin kun haluaa koko ajan antaa Vauvalle pusuhaleja.) (Ja selvästi isänsäkin tykkää.)

Mulla oli lopputarkastus eilen ja läpi meni niin että heilahti. Vähän huvitti kun lääkäri oli sellaista suorapuheisempaa sorttia. Ehkäisystä ja kierukasta keskusteltiin. Sitten Tohtorinna kysäsi että "pärjäättekö kortsuilla siihen asti kunnes kiekuran voi asentaa?" Hehee, ei mitään hymistelysievistelyä! Vaikka sitten kyllä yksissä tuumin todettiin, että petipython saa olla ihan rauhassa vällyjenkalta kun on tuo yksi Ehkäisijä nukkumassa vieressä...

Ja rimpsallakin kävin eilen! Kertakaikkiaan neljäksi tunniksi liukenin Perheen luota kun kävin Tyttökaverin kanssa leffassa kattomassa Sinkkuelämän. Pöh. Jossain määrin hukkaan heitettyä rahaa, koska paikotellen leffa oli niin kökkö että ihan piti tuntea myötähäpeää näyttelijöiden puolesta. Varsinkin Steven ja Mirandan.

Kiitos!

Limppu ja Arkipurkka antoivat mulle Tunnustuksen! Hirmuiset kiitokset Kunnianosoituksesta!






Säännöt on tehty rikottaviksi, joten nyt en jaa plakaattia eteenpäin (aika on kortilla), mutta sen saa napata tästä mukaansa:

1. Voittaja voi laittaa plakaatin omaan blogiin.


2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.


3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.


4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseen.


5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Moukari heiluu

Tänään Tiilikainen teki Löydön. Kätensä hoksasi tuo! Tajusi että sillä voi hutkia pimpistä niin että pörriäinen heiluu ja on entistä mielenkiintoisempi tuijotettava. Nyt on moukari ollut ahkerassa käytössä ja pörriäinen on saanut elämänsä kyytiä!

Olennaisena osana huiskimiseen kuuluu varoitussanomat. Tilli vuoroin kujertaa ja vuoroin ärjyy hyönteiselle kun se ei vissiin tanssi ihan justiinsa Tiitelin pillin mukaan.

Laulu poskista

Leinon Eikkaa mukaillen:

Laulu poskista

Kell`posket on, se poskensa näyttäköön,

kell` imulihakset on, se imuttimensa esittäköön,

ja olkoon onnellinen poskistaan

ja rikas riemustansa kaikkien kanssa vaan.

Ei posket kärsi katseist' ihmisten.

Kell` posket on, se käyköön torille

ja eläköön riemuiten, riemuiten vaan

ja ääneen iloitkohon poskistaan.

Hälytys!

Tilli nukkui rattaissaan ja meikäläinen touhuili touhujaan. Yhtäkkiä korvan vierestä kuului Valtavan Suuri PRÖÖÖÖÖÖöööööööööööötöttttötötötttssssssssshhhhhhh. Jestas kun säikähdin! Mutta onneksi se oli vain täysille väännetty itku/rupsuhälytin joka oli seikkaillut rattaissa Tillikaisen vaippa-alueelle.

Jos ottaisin seuraavan töräyksen nauhalle, niin olisikohan pierutyynyfirmat kiinnostuneita?

Kaveri

Vauvapoikakaveri jo maha-ajalta kävi kylässä ja me äidit oltiin tietty ihan tulessa kun piti ottaa niin kauheasti kuvia ja lässyttää ja sylitellä ja vertailla sormien pituuksia. Beibet oli ihan cooleina, ei paljon hössötykset napanneet.

Kohde

Tillillä on turvakaukalon kahvassa kä-sit-tä-mät-tö-män intresantti Kohde: hymyilevä kukka. Sitä hän kyttää ja tuijottaa herkeämättä kun sille päälle sattuu. Niinkuin esimerkiksi tänään. Edes räpsäyttää ei voi ettei vaan menetä mitään mielenkiintoista liikettä jonka Kohde voi täysin odottamatta tehdä. Mua vähän hirvittää että Vauvalla kuivuu silmät päähän!

Pikkuneiti M

Nimi on annettu, vedet valeltu ja kynttilä sytytetty. Seurakunta veisasi ystävä sä lapsien ja aurinko paistoi. Tarjoomukset maistuivat ja kastevesi lensi korkealle. Tiilikaisen Ensimmäinen Juhla meni juuri niin leppoisasti ja mukavasti kuin oli suunniteltu.

Itse Juhlakalu nukkui Toimituksen ajan. Ainoastaan siinä vaiheessa kun kummit ja vanhemmat laittoivat kätensä hänen ylleen, iski pikkuinen ahdistus ja hän sanoi mää. Jatkoilla Pikkuneiti seurusteli ja minglasi sangen luontevasti; jakeli hurmaavia hymyjä itse kullekin säädylle ja loppujen lopuksi sammui Tätinsä syliin.

Pink is my favourite color (!?)

Joo, kannatti ostaa uudet verhot olkkariin kun niin halavalla sai. Ne ei sopineet vanhaan mattoon, joten piti ostaa sitten uusi mattokin. Vaaleanpunainen. Jessus! Enpä olisi ikinä uskonut sen väristä mattoa laittavani, mutta nyt on sekin päivä koettu. Mutta sopiipahan matto kastekimpun väriin. Sikäli kun sunnuntaina sataa vettä ja pöytä viritetään olkkariin. Mielummin kyllä asettelisin valkoisen liinan pation pöydän päälle. Kynttiläänkin on hommattu tuulilasi puhureita vastaan. Ja pöytäliinan painot meinaan ihan ite väsätä kivistä, rautalangasta ja verhonipsuista. (Kunhan kerkiän, ensin vissiin pitäisi hoitaa akuutimmat alta pois.)

Mies vei Esikon ja itsensä eilen mökille, että saan rauhassa tehdä Valmisteluja. No joo, olenhan jotain tehnyt, mutta aika hidasta on tämä kun Pikku-Tuhnu vaatii koko ajan huomiota. Jos mamma ei ole näkökentässä, niin tulee huutoa. Eikä Tiilikainen ole vieläkään kovin hyvä päivänukkuja. Yökukkujana hän sen sijaan kunnostautui taas männä yönä: nukahti klo 21.30, heräsi klo 22, nukahti klo 24, herätys klo 1, klo 2 ja klo 3. Sitten onneksi koisattiin aamu-kasiin.

Muoks klo 14:55 --> Tilli on nukkunut jo neljä tuntia yhtä soittoa. Perun kirjoitukseni huonosta päivänukkujasta. Nukahtaminen oli melko työlästä, mutta nyt kun vauhtiin pääsi niin unta näemmä piisaa.

Kuplatonna on hyvä olla

Pikku-Pallura nukkui viime yönä 7,5 tuntia heräämättä. Jos Isompikin Pallura olisi nukkunut, oltaisi koko perhe nukuttu aika hyvä yö.

Ähkyrän olo on helpottunut kovasti sen jälkeen kun otettiin Cuplaton käyttöön. Ei tarvitse käristä mahavaivoja ja pinnistellä paukkuja. Tirppu ei enää vaadi tisua niin usein ja kellii jopa ihan issesseen rauhallisena sitterissä pikkuaikoja. Edistystä on siis tapahtunut kovasti. Erityisesti yöunissa se näkyy.

Kastajaiset on tulevana sunnuntaina. Olisipa nätti keli niin oltaisi ulkona. Vaan pitää kuitenkin jynssätä kämppä puhtoiseksi ja leipoa ja silittää ja järjestellä ym asiaan kuuluvaa. Niinkuin kehittää jonkinmoinen stressi vaikka juhliin tulee vain lähisuku, läheinen ystävä ja pappi.

Yhden vauvan bändi

Vauvasta lähtee jos jonninlaisia ääniä. Jos aloitetaan pahimpaa hätää ilmaisevasta, niin nro uno on värinä-ääni. Se on väräjävällä äänellä karjuttu hätäitku ja käytössä vain ääritilanteessa. Esimerkiksi kun äiti on justiinsa putsaamassa Isosiskon hanuria valtavasta lökäkakasta alakerrassa ja Tiilikainen herää ylhäällä Hirmuiseen Nälkään eikä kannut liiku tarpeeksi nopeasti ikenien luo.

Mahanpuru-itku on kurjaa kuultavaa. Se on lohdutonta ja katkonaista, alkaa isolla äänellä ja vaimenee loppua kohti.

Kolmosena tulee karjahteleva nyt on nälkä -huuto. Nimensä mukaisesti se ilmaisee kurnivaa mahaa. Huuto huudetaan korkealta ja kovaa, naama mutrulla ja silmät kiinni. Yleensä siihen kuuluu samaan tahtiin heiluvat kädet ja jalat. NNO-huuto loppuu kuin seinään kun suuhun tulee täytettä.

Täällä mää oon -huudahtelu on melko vaimealla ääellä esitetty tiedotusluontoinen määäää-äännähdys. Se saattaa enteillä em. NNO-itkua.

Sinappiähinä säestää punnerrusta, jolla Tiilikainen työstää vaipantäytettä. Monesti naaman väri vaihtuu vauvanvaaleanpunaisesta keisarilliseen purppuraan.

Tillin sekalaisiin suusta lähteviin ääniin kuuluvat mm. mäkätyksenomainen vuona-ääni, opettelun asteella oleva hee hee -jokellus ja uniset ynnä uokailun yhteydessä kuuluvat ynähdykset. Vauva osaa tuottaa myös tuhinaa, puhinaa, röyhtäisyjä ja pienenä spesiaaliteettina äristä. Ärinä nousee ilmoille yleensä silloin kun Beibi on kevyessä unessa ja hänet nostetaan esim. äitinsä vierestä omaan sänkyyn nukkumaan.

Kategoriaan muut äännähdykset lukeutuu pitkään pärisevät rupsut, nyrkinlussutusmaiskutus ja imunlopetusplopsautus.

Paljon melua pienestä tytöstä!

Ai joo, nimiasiassa on tapahtunut Läpimurto! Etunimi on päätetty. Vielä se Toinen Nimi...

Hymy

Tänään oli se päivä, jolloin Pikku-Tilli antoi Ensimmäisen Oikean Hymyn mulle. Sydämeni suli. Jälleen kerran.

Mansikki

Mulla on Missio. Sen toteuttamiseksi oon ollut mansikin osassa viime päivinä eli lypsykone on laulanut. Meinaan siis irrottautua Imurista noin kolmeksi tunniksi ja käydä Ulkona Syömässä työkamujen kanssa ensi viikolla.

Pullosta tarjoillun maidon maistuvuutta on testattu ja Tiilikainen on antanut sille hyväksyntänsä. Yesh! (Isosiskonsa ei suostunut pullosta imemään ennen kuin 9-kuisena.)

30 pv

Perjantai 13. pv ja ikää tasan kuukausi. Lycka till!

Eilen Tiilikaista puntaroitiin ja venytettiin mittapenkissä (kaamean huudon säestyksellä) ja tulema oli, että hän on kasvanut kuukauden aikana 1190 g ja 4 cm! Terkkari sanoi, että "eihän tämmöinen rintaruokittu imeväisikäinen voi olla liian lihava". No ei tod! Paksuissa poskissa on imuvoimaa!

Blogging with a Purpose

Kuhnaillen on myöntänyt meikäläiselle Palkinnon! Olen otettu! Kiitoksia paljon!

Pistän hyvän kiertämään seuraaville seuraamilleni hyvin kirjoitetuille blogeille:

1. Paskamutsi
2. 500 kg lihaa
3. Tyyliä metsästämässä
4. Päiväkirja perheessä
5. Minunkin Afrikkani

Säännöt:

1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.

2.Each of the blogs must have a purpose!

3.The nominated blogs must make a link back to this page!

4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Risto

Tiilikainen ei halunnut nukahtaa eilen illalla. Äitinsä oli hermoromahduksen partaalla klo 00:44, kun Vauva vaan tapitti ja karjahteli. Mikään asento ei ollut hyvä, tissi ei (enää) maistunut, vaippa oli kuiva, kapalo ei rauhoittanut. Kaikkeni yritin ja sitten hermostuksissani täräytin Miestä nyrkillä ohimoon, jotta tee jotakin! No, hän otti Tiilikaisen, hyssytti hetken, asetti Mäkättäjän rintakarvojensa sekaan ja katso: Vauva nukahti. Äitinsä nukahti myös, isästään en tiedä.

Tänään Tyyppi onkin nukkunut koko päivän. Toivottavasti nukkuu yönkin.

Isosisko kertoi aamulla, että minun jakastaa vauvaa. Oijoi, hän ei ole vielä kertonut rakastavansa ketään muuta. Ihana Isosisko on meidän Vauvalla!

Kyläilijät on kyselleet muka ovelasti Ipanukselta, että mikä Vauvan nimi on. Topakasti Esikko tuumaa, että kisto! Ensin luulin hänen tarkoittavan, että Vauvan nimi on Risto, mutta sitten hokasin, että Taateli tarkoittaa tietysti siskoa.

Siskon nimiasiassa on otettu kenties pieni askel eteenpäin, koska Mies on hyväksynyt kaksi ehdotusta etunimeksi. Saataispa pähkäiltyä vielä kumpi niistä on Se Oikea Nimi...

Tilli Tiilikainen

Vauvanen on suloinen tuijottaja. Häet tunnetaan näillä nurkilla nimillä Tappi Tapittaja ja Tilli Tiilikainen kun tapittaa ja tillistelee mykkänä sitä sun tätä. Hän tapittaa erityisen mielellään kantoliinassa, autossa ja suurella äänellä ääntävän imurin vieressä. (No, kaikista Paras Tillityspaikka vaikuttaa olevan äiskän vieressä sängyssä tisu suussa. Ja ilman tisuakin kun imu hellittää yösyönnin jälkeen.)

Ensi tiistaina on 1-kuukautisneuvola. Veikkaan, että Pimun paino on noussut kilon verran.

Jestas sentään, Vauveli on tosiaankin jo melkein kuukauden ikäinen! Ja tähän ikään mennessä hän on ehtinyt jo kaikenlaisiin paikkoihin: hän on käynyt nukkumassa kahdessa eri ravintolassa, mökillä, monissa kyläilypaikoissa ja kaupoissa. Hän on osallistunut juhlapäivällisille, missä miehet pukeutui mustiin ja vanhat rouvat helminauhoihin. Hän on ottanut vastaan ensimmäiset iskut ja lukuisat suukot Isosiskolta, nukkunut iskän karvarinnalla ja nojaillut äiskän mahamakkaroihin. Hän on ihana tyttö, suloinen pieni tuijottaja isojen tummansinisten silmiensä kanssa.

Tässä on Neitonen kiinalaisessa asussaan, jonka sai tuliaisena Tädiltään. Aika näppärä (?) puku, varsinkin ilmakylpyjen ottamiseen...

Sinappia

Jos meidän Mummolla toimisi suoli yhtä topakasti kuin Juniorilla, niin muori olisi ikionnellinen! Pikku-Ruutana tuuttaa täyslaidallisen melkeinpä jokaisen ruokailun yhteydessä. Yleensä ilman sen suurempia ponnistuksia. (Paitsi viime yönä piti ähistä ja puuskuttaa reilu tunti ennen kuin irtosi.) Se tekee aika monta vaipallista vuorokaudessa. Siksi ollaan osittain kestovaipattu. Kestojen kestokyky vaan on vielä keltanokkamutsilla hakusessa, toistaiseksi Tööttiltä on keston vaihdon yhteydessä saanut säännönmukaisesti vaihtaa muutkin vermeet.

Nippulan naama kukkii kuin teinillä. Kaameasti on näppylää, ihan kuin Isosiskollaan samassa iässä. Onneksi kastajaiset siirtyi pari viikkoa myöhemmäksi, joten on toiveita näppynaaman siliämisestä edustuskuntoon.

Pappi on siis varattu ja kummit lupautuneet kummittelemaan, mutta nimestä ei vieläkään ole tietoa. No, tulipahan lisäaikaa mietinnöille. Tuutelin serkkupojat (4v ja 4v) ehdottivat Kisua ja Heppaa, Esikoinen on antanut vauvalle nimeksi Vauva.

Mökillä

Oltiin Perheen kanssa mökillä yö. Tarkoitus oli olla kolme yötä, mutta yksi piisasi meikäläiselle... Vauva-riepu nääs otti hirmuisen stressin uudesta paikasta ja haki tietty lohtua turvadaisarista, ainokaisesta tutusta asiasta oudossa ympäristössä ja kummallisten hajujen ynnä äänien keskellä (=lehmänkakka ja kuovit). Jos ei ollut lutkutin suussa, niin hän Huusi. Aika isolla äänellä. Siispä möllötettiin mökissä klo 19-01 tissi ikenien välissä. Mies grillasi ja söi herkut itsekseen. Mua vähän vitutti. Onneksi Esikoinen ei häiriintynyt Juniorin huudosta.

Klo yhden ja aamu-seitsemän väliin mahtui lukematon määrä imettämistä, vaipanvaihtoja (Juniori kakkaa likipitäen joka ikisen syöntikerran jälkeen), yöpuvunvaihtoa (pissat karkas vaipasta), hyssyttelyä, rintsikansuojuksenvaihtoa (lievää ylituotantoa maitotehtaalla kun on niin kovasti syöty) ja sen sellaista. Kaikki tietysti pilkkopimeässä käsikopelolla, hetkittäin peräti kännykän kelmeässä tuijussa.

Että yksi sellainen yö piisasi.

Aamulla ihana Armaani hoiti puuronhimoisen Isosiskon ja me Beibin kanssa nukuttiin yhteentoista. Mahtavaa!!!

Nyt kun päästiin kotia, niin Nyppy meni nukkumaan klo 23, ihan niinkuin yleensä aina. Halleluja!

Mainittakoon vielä, että Täti Mökkinaapuri kävi olemassa kylässä neljä tuntia. NELJÄ tuntia siis. Keskusteltiin, tai minä sujuvasti kuuntelin ja nyökyttelin, mm. Miehen Serkkupoikien piereskelytaipumuksista pikkukosseina: toinen oli niin kova piereksimään että ihan mahdotonta oli se piereminen ja toista ei paukututtanut ikinä ollenkaan. Voi jösses. *silmienpyörityshymiö*

Ruutahinkit

Vauvalla ja mulla on probleemi: ruiskudaisarit. Juniori ei tykkää kun maitoa ruutaa kuin paloletkusta. Siinä vaiheessa kun ruiskutin käynnistyy, sylkäisee Nyppy nännin suustaan ja napsauttaa huulet yhteen ja ihan suppuun ja katsoo mua närkästyneesti. Sitten kun Taateli arvelee virtauksen tasoittuneen, hän taas hamuaa tisun suuhunsa. Sitä ennen holtiton ruutatissi ehtii kastella Vauvan, rintsikat, molempien vaatteet ja muka suojana olevan harsonkin jos en seuraa tilannetta haukkana koko ajan.

Holvaavasta diiselistä on seurauksena ylensyöminen ja buglu. Tänään on vaihdettu kuteet kolmeen kertaan em seikasta johtuen. Osansa bugelista on saanut nojatuoli, mutsin vaatteet, sohva ja matto. Haistaan kotoisasti happamalle maidolle.

Mulla oli ilon päivä: siviilihousut meni vihdoinkin jalkaan! Jahuu! En kuitenkaan vielä toteuttanut aikomustani hirmuisista shoppailurgioista, vaikka kaupungilla kävinkin hiplailemassa kevätasuja. Tajusin, että en voi vielä pitkään aikaan (toivottavasti) panostaa täyspainoisesti puseroihin ja tunikoihin ja mekkoihin kun on tää imetyshomma. Nääs nääs.

Vesinokkaeläin

Vauvat on vesieläimiä. Tai ainakin meidän Vauva on. Oikea vesinokkaeläin. Hän NAUTTII kylpemisestä! Kun hänet lasketaan veteen, silmät aukeavat sepposen selälleen ja kädet vispaa pienen hetken, mutta sitten hän hokasee, että tämähän onkin se hihana paikka ja rentoutuu. Beibe alkaa naatiskella olostaan: hän kelluttelee ja sulkee silmät puolitankoon, rentouttaa rimppakintut ja karvaisen hanurin, antaa käsien mennä minne virta vie. Suusta pääsee huokaisun ja tuhahduksen välimuoto, alahuuli alkaa vähän lerpattaan. Oi auvoista oloa!

Melkein koko suku on nähnyt Kuukunan. Serkut, Setä, Täti, Pappa, Ukki ja Mummo, Serkun Tyttökaveri ja Äitin Setä on ihastelleet asiaankuuluvin mainesanoin Taatelia. Lähipäivinä mennään vielä visiteeraan Isomummon luona ja otettanee vielä vastaan jokunen sukulainen lisää. Sitten alkaa kaveridelegaatioiden virta. Tähän mennessä Tuhnu on saanut jo parikymmentä ruusua, viisi gerberaa, liljoja, hillittömän pinkin kukka-asetelman ja rahaa, lontoonraesuklaata, vaatteita ja monia kortteja. Ihanat ihmiset on todellakin muistaneet häntä ja vissiin kai perhettäänkin siinä sivussa.

Who's That Girl?

Lapsella ei ole nimeä. Sopivaa ei tunnu löytyvän vaikka mitä miettisi. Olen käynyt surffaan virolaiset, grönlantilaiset (!??), saamelaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset nimipäiväalmanakat läpi. Olen selannut jopa suomalaiset nimisivustot ja luonut katsauksen epätoivon vallassa filippiiniläisiinkin etunimiin, mutta Vauvanen ei näytä Lahja Linda Hertikki Synnove Tatjaanalta. Siinä kait onkin villakoiran ydin: Keneltä hän sitten näyttää?

Kuka mää oon?

Kuukuna on ottanut jonkunlaisen Rytmin. Hän herää klo 8, tehdään aamutoimet ja sitten hän ottaa taas parin tunnin tirsat. Hän kakkaa, syö ja nukkuu noin kuuteen asti, jolloinka tulee iltakukku. Meinaa sitä että hän ei enää nuku. Ennen kuin klo 23. Siihen asti hän tsiigailee, mieluiten nänni ikenien välissä. Kello 23 hän alkaa yöunille, koisii 4 tuntia, syökäsee ja koisii taas 4-5 tuntia. Kyllähän tämä mulle passaa, saan itse melko hyvät unet yöllä. Tosin olen jo tuolloin yhdentoista aikaan ihan tanttu vei ja valmis pehkuihin jo paljon aikaisemminkin, mutta Pikku-Jehu määrää tahdin.

Syntymä

Ilmoittaudun Oysin äitiyspolille tiistaina 13.5. klo 10. Rutiinit on tutut: käyränpiirtoa ja tohtorin ronklausta. Ilokseni il dottore ilmoittaa että ei muuta kuin käynnistyshommiin, koska kaula on kadonnut, portti on auki ja kalvopussi pullottaa. Käynnistystavaksi lääkäri määrää oksitosiinitipan.

Synnytyssaliin meidät Miehen kanssa johdattaa mukava kätilö nimeltään Anita. Saan sairaalakaavun, peräruiskeen ja tipan noin klo 12.30. Omia supistuksia tulee harvakseltaan eikä ne ole kipeitä. Oksitosiin tippasee hissuksiin suoneen ja kone piirtää graafia. Syön hiukopalaa ja turistaan Miehen kanssa niitä näitä. On outoa olla ihan tajuissaan synnytyshuoneessa kun Esikoisen tulon aikana olin ihan tööt kivusta ja tuskasta.

Puoli kahden aikaan kätilö komentaa mut sängylle, sillä lääkäri haluaa puhkaista kalvot, jotta Vauvan päähän saadaan ruuvattua pinni sydänäänien tarkempaa seuraamista varten. Niin tehdään ja alusastiaan valuu vihreää vettä. Tutkimus kertoo, että kohdunsuu on takana ja olen auennut 6 cm. Mua ihmetyttää, sillä en edelleenkään tunne suurta kipua supistusten aikana. (Enkä kyllä kovin pientäkään.)

Oksitosiinitippa pistetään kiinni tunniksi kalvojen puhkaisun jälkeen ja sitten annosta taas lisätään puolen tunnin välein.

Makaaminen on tylsää. Lueskelen lehtiä ja täyttelemme kimpassa ristisanoja Armaani kanssa. Lonkat alkaa puutua makaamisesta ja väsyttääkin. En kuitenkaan saa nukuttua.

Toinen tohtori tulee tekemään tarkistuksen neljän aikoihin. Hän hoksaa, että sisimmäinen kalvopussi onkin vielä ehjä! Poks vaan ja lisää vihreää vettä lorisee kroonikkolakanalle. Kätilö vakuuttelee, että nyt tämä synnytys saadaan kunnolla käyntiin!

Mulla on jo jonkun aikaa ollut kuumeinen olo. Nyt se todetaan virallisestikin kun mittari vilkuttaa 38 astetta. Tulehdusarvotilaus lähetään pikana labraan ja koholla on sekin lukema. Seuraavaksi kanyylin läpi valuu antibioottia. Tunnen itseni tosi väsyneeksi. Mies etsii kaapista lisäpeittoja ja käärii mut pakettiin.

Kun kätilö katetroi mut kolmannen kerran (mielelläni olisin käynyt itse vessassa, mutten saa nousta napanuoran esiinluiskahdusriskin vuoksi) noin klo 19.30, Vauvan sydänäänet tippuvat. Alkaa hirmuinen äksöni! Huoneeseen juoksee kaksi kätilöä lisää, mut määrätään kontalleni ja happiviikset laitetaan nokan alle. Hengitän mahdollisimman syvään ja yritän olla rauhallinen. Lääkäri saapuu paikalle ja tekee tutkimuksen kun makaan hanuri pystyssä. (Sillä hetkellä tunnen itseni todella haavoittuvaksi ja paljastetuksi. Lääkärin mukana on tietysti vielä kaksi mykkää kandia tollottamassa.) Mua pelottaa hirveästi vauvan puolesta. Itkettää, mutta annan kyynelien tulla vasta kun ollaan taas kaksin Miehen kanssa.

Tunnin kuluttua tippa pistetään taas valumaan. Väliajalla on tullut omia supistuksia, mutta en ole vieläkään ollenkaan kipeä. Kohdunsuu on aina vaan sen 5 cm auki. (Sentti lähti sen takia kun kalvopussi vesineen ei enää paina suuta.)

Viimeisenä palveluksenaan meikäläiselle ennen työvuoronsa loppumista Anita-kätilö asentaa kestokatetrin. Kello on 21.30.

Lääkäri tulee puoli yhdeltätoista, tekee pikaisen tutkimuksen ja sanoo että ei edistystä. Kuulemme ounastelemamme tuomion: kiireellinen sektio. Oloni on turra ja tyynen rauhallinen. Ei pelota eikä jännitä, toivon vaan että homma olisi ohi asap ja saisin Vauvan äkkiä syliini.

Mies vaihtaa vaatteet ja mä vedän myssyn päähäni. Uusi kätilö trimmaa leikkausalueen ja mut rullataan leikkaamoon.

Leikkaussalissa mut asetellaan oikeaan asentoon spinaalipuudutusta varten. Sen laittaminen sattuu vähemmän kuin verikokeen otto kyynärvarresta. Sillä välin kun odotellaan puudutteen vaikutusta, meikäläiseen tämpätään kokoelma antureita ja piuhoja ja leikkausalueen eteen viritellään näköeste. Miehelle osoitetaan jakkara pääpuolesta.

Siinä sitten makaan, kroppa tunnottomana rintojen alapuolelta, ja puristan Miehen kättä. Aivoissa ei liiku mikään muu kuin että kohta me nähdään meidän vauva. Mahan alueella häärätään ja lääkintähenkilökunta keskustelee omia juttujaan vaimealla äänellä. Oikealla puolellani oleva lääkäri tsekkaa vähän väliä että onhan kaikki ok.

SITTEN KUULUU ÄÄNI. VAUVAN ÄÄNI! RÄÄKÄISY! Pikkuisemme on syntynyt! Beibi kiikutetaan sivummalle tsekattavaksi ja hoitaja kertoo että meille tuli tyttö. Purskahdan itkuun ja Mies pyyhkii kyyneleitä silmistään. Oi onnea! Oloni ei voisi olla parempi! Hymyilemme Rakkaani kanssa ja olemme ihan lällällää ja pusi pusi: meillä on pieni tyttövauva!

Hoitaja tuo Vauvan hetkeksi poskeani vasten ennen kuin Mies lähtee pesemään ja puntaroimaan häntä kätilön kanssa. Pikkuinen on vihertävän tahman peitossa, mutta silti hän tuoksuu ja tuntuu ihanalta. Iho on kuin silkkiä ja tyttö on lämmin kuin tuore pulla.

Rakkaani lähtevät ja mut kursitaan kiinni. Jossain vaiheessa mua oksettaa armottomasti ja saan taas hirmuisen horkkakohtauksen, mutta olo paranee siinä vaiheessa kun mua kuljetetaan heräämöön.

Kolme pitkää tuntia kuluu heräämössä ennen kuin pääsen osastolle. Mies on komennettu kotiin, mutta onneksi Vauvanen on kuulemma vielä paikalla. Hänet tuodaan luokseni ja jälleennäkeminen on yhtä kyynelten tulvaa. Siinä hän vihdoin on, yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen. Kaikki kolotukset, jomotukset ja vitutukset unohtuvat Töppöstä katsellessa. Hän on niiin suloinen! Iso nenä, nöpöleuka ja valtavat posket. Pärstä punoittaa ja nokka on täynnä näppyjä. Hän on Meidän Kuunaama. Sydämeni sulaa. Itkettää ja naurattaa. Olen onnellinen ja surullinen yhtä aikaa. Tästä se lähtee.

Hyväkuntoinen vauva

Kotona on yhä edelleen ihana olla. Vauva ei tee muuta kuin syö ja nukkuu. Hän vetää koomat jo yhdestä daisarista, jotenka maitoa tuntuu piisaavan. Ja koskapa hän vain syö ja nukkuu, ei Perheen arki ole vielä juurikaan muuttunut Tiitelin tulemisen myötä. No, okei, sen verran on muuttunut ettei Perheen Äiti saa tarpeeksi unta öisin, mutta sehän ei ole mitenkään kummallista. Tottumuskysymys vaan.

Terkkari kävi tänään puntaroimassa Beiben. Syntymäpainoon on viikossa tullut 180 grammaa lisää eli hyvin menee maito poskiin. Hyväkuntoiseksi vauvaksi luonnehti terkka meidän Nyppyä. Multa täti nyppäsi tikit pois ja informeerasi että hyvin paranee haava.

Kylvyssäkin Juniori pulahti tänään. Ja nautti alkuihmetyksen jälkeen kovasti.

On tämä äitiyden alku jotensakkiin huomattavasti helpompaa näin toisella kierroksella. Ei tarvi opiskella tekniikkaa eikä suorittamista, voi antaa mennä vanhasta muistista ja nautiskella Hedelmästä. Mukavaa.

Ai joo, Esikon mielestä Vauvalla on ötökkänapa. Niinpä kai sitten. Onneksi se ötökkäosa tipahtaa kohta pois. Ja meikäläisen rintsikansuojukset on tisupiiloja.

Kuvia

Ihan justiinsa äsken synnyin.

Kaksi päivää olen maailmaa luurannut. Outo on tämä paikka vielä.

Kotia päästiin eilen. Paremmin täällä nukuttaa kuin sairaalassa.