30+6

Kolme päivää sitten supisteli koko illan ja hetkittäin vähän kivuliaasti. Viikonvaihteen tarkkailin haukkana (supistushaukkana, ehhehe!) tilannetta, mutta lauantain muutamia kertoja lukuun ottamatta tilanne rauhoittui. Onneksi! Melkein jo säikähdin, että pitääkö tässä näytille lähtä!

Työaamut senkun vähenee. 19 on jäljellä. Jee! Olisin ihan valmis jäämään lepolomalle. Haaveissa on siivota koko talo lattiasta kattoon ennen kuin vauva syntyy. Järjestellä kaappeja ja vähän mööbleerata, siivota kellari ja järkätä avovintin rojut. Ja tietysti ennen kaikkea lajitella ja pestä pikkuiset vaatteet ja virittää sänky ja hoitopöytä oikeille paikoille ja kaivaa kaukalo ja sitteri esille ja pestä niistä ummehtuneet hajut pois. Että lepolomalle pitäisi tosiaan päästä...

Yöt on alkaneet olla melko levottomia. Heräilen tyhmiin uniin ja Siipan kuorsaukseen ja Esikoisen kuikuiluihin ja vessahätään ja nälkään ja ihan ilman syytä ja sitten on hankala nukahtaa uudelleen. Ja kun nukkuma-asentoja on vain ne kaksi - oikea kylki ja se vastakkainen kylki - niin lonkat meinaa puutua ruhon painosta ja sekin hankaloittaa olemista. Vali vali.

30+2

Neuvolassa kävin. 10 minuuttia meni. Kaikki mittaustulokset on hyväksyttyjen raja-arvojen sisällä. Jippijaijee! Vauvelin pumppu sykytti 140 bpm ja hän lilluu kaali meikäläisen haaruväliin päin. Ei tarvis enää kääntyä.

Taas valitin selkä- ja ylämähakivuista. Terkkari sanoi että jos olo alkaa oleen liian hankala, niin soita, hän hommaa lääkärille ajan. Eli nyt saikulle jääminen on itsestäni kiinni, milloin sisu antaa periksi...

Vauvalaisella on melkoisen laajat liikkeet tätä nykyä. Hän muljuu ja moljuu ja venyttää mammansa mahanahkaa peppu pyllöllään. Vielä ei ole tämä raskaus arpia jättäny, eikä myöskään viivaa vatsalle piirtänyt. Napa alkaa olla siinä kunnossa, että se nuljahtaa nurin päivänä minä hyvänsä. Daisarit on alkaneet tuottaan Maitoa öiseen aikaan; paita on aamuisin märkä ja tahmainen.

Mies kuuli Beben sykkeen omilla korvillaan ilman dobbleria tässä eräänä iltana. Tu-tum sanoi se. Harmillista kun en itse taivu sitä kuulostelemaan...

29+2

Tuli kutsu myomatsekkaukseen. Eipä tarvitse kiirettä pitää - ilmottautumisaika on vasta 2.4. klo 8:50.

Olipa vinkeä tunne eilen illalla, kun Masukki pynkäsi itseään etupalloa vasten niin lujasti että tunsin ihan selvästi hänen pienen olemuksensa kädellä. Jostain kumman syystä en oikein osaa vieläkään tajuta, että navan takana heiluu ihan oikia ihimisen alku. Painoa on varmaan ainaskin melkein puolentoista litran maitopurkin verran ja kasvot näyttävät ihan omilta. Hurjaa.

Olen tiirannut silmät sikkuralla kroppaani raskausarpien varalta, mutta ei niitä (vielä) näy. Ei näy linea negraa, eikä näy varpaitakaan kun alaspäin tsiigaan, ja kynnet pitäisi leikata nyt kun se inhimillisesti katsoen on vielä mahdollista ilman uskomattomia taitotemppuja akrobatioan alalta.

28+6

Hohhoijjakkaa. Tunnen itseni liian isoksi ja raihnaiseksi. Öisin en saa nukuttua kun Mies kuorsaa ja pitää ravata vähän väliä vessassa ja Esikoinen yskii ja lonkkaa painaa tämä ruho eikä selällään voi nukkua ja käsi puutuu ja janottaa ja blaa blaa blaa blaa... Ja jaksettava olisi ainakin 12 viikkoa vielä. Todennäköisesti 14. Hohhoijakkaa.

Ylämahan polttava vannetunne pahenee päivä päivältä. Aiemmin viikonlpun leppuutus istumahommasta auttoi, muttei enään.

Alkuraskaudessa teki mieli kaikenlaista suolaista syötävää, nyttemmin viisari on heilahtanut makean puolelle. Karkkia ja pullaa pitäisi mussuttaa koko ajan. Esikoista odottaessa söin kilotolkulla marabuun minttukrokanttisuklaata ja olen täysin varma, että siitä johtuu hänen aurinkoinen luonteensa. Ei siis kannata taistella mielihaluja vastaan, sillä kroppa ja luonto tietää, mikä on vauvalle ja hautomolle parasta. Ehhehe.

28+2

Neuvolakeikka sai vaan pahalle tuulelle. Terkkaria ei vois vähempää vissiin kiinnostaa meikäläisen olotila, koskapa ei kertaakaan kysynyt miten menee ja mitä kuuluu. Otti vaan lukemat ylös (kaikki normaaleja) ja pisti lääkärin puheille.

Lääkäri ei ollut yhtään kiinnostuneempi. Rutiinitoimenpiteet ja pihalle. Ei korvaansa lotkauttanut kun kerroin mahan yläosan poltteesta sanoilla "helevetinmoinen tuska" ja luonnehdin selkäkipua sanoilla "on todella vaikea olla kun pitää kiemurrella eikä hyvää asentoa löydy millään". Tuumasi että työasentoon voisi kiinnittää huomiota. Elä hemmetissä?! Tuo olikin ihan uutta!

Jonakin päivänä pitäisi tipahtaa postista kutsu sairaalan äitipolille myoomatsekkaukseen, lääkäri laittoi lähetteen menemään.

On tosi ankea olo. Esikoisen aikana mun Neuvolan täti oli tosi herttainen ja mukava, jutteli kaikenlaista ja hänen kanssaan oli helppo asioida. Nyt kaikki on toisin. Seuraava vitutuksenhakukerta on kahden viikon kuluttua.

28+1

Selkävaiva selkää vaivaa. Eilen piti lähtä kesken työpäivän kotiin lepuuttaan tukirankaa. Pieni itku piti tirauttaa kun kävi niin kipeää, eikä olo ole juuri nyt paljonkaan sen parempi. Huomenna on neuvola ja lääkäri, jotenka voin vonkua saikkua jos sisu antaa periksi.

Laskin justiinsa, että mulla on 31 työpäivää jäljellä ennen Ä-vapaata. Aika vähän. 18. pv tätä kuuta voisin heittäytyä loppuajaksi sairaslomalaiseksi ilman että joutuisin Kelan sairauspäivärähan varaan. Hmmm... Ajatus miellyttää hetki hetkeltä enemmän...

Pikku-Ruutana senkun jytää. Ja välillä pyllöttää minusta katsottuna napalinjan oikealla puolella niin että tosissaan kiristää nahkaa. Supistuksenomaisia tuntemuksia on alkanut tuntua viime päivinä vähän enemmän kuin ennen, pitää muistaa mainita niistäkin tohtorinnalle.

28+0

Hohhoijjaa. Tylsää. Ei mitään äksöniä ole. Bebellä vaan on, hän hytkyttää mahaa niin että jenkkakahvat heiluu.

Eilen tuli mieleen, että Esikoista odottaessa me oltiin tässä vaiheessa raskautta hommattu rattaat ja kaksi pinnasänkyä ja äitiyspakkaus ja vaatteita ja hoitopöytä oli viritetty ja kaikki oli lähestulkoon valmiina vauvan tuloon. Nyt en ole tehnyt mitään valmisteluja. Nada. Nothing. Ingentingen. Alkaa epäilyttään, tarkoittaako tämä sitä että odotan tätä Pikkuista vähemmän?

No eeeeiiiiiii, kaikki aika ja energia vaan menee Esikon kanssa ja loput työpaikalle. Eiköhän se pyykkikone ala raikaan ja paikat järjestyyn vastaanottamaan Junioria kun jään äippälomalle. Ja mitä nukkumapaikkaan, vaatteisiin ynnä ratasasiaan tulee, mitään ei tarvi hommata kun kaikki on jo olemassa.

Äitiysavustuspäätös tuli viime viikolla. Rahat kilahti lähestulkoon saman tien tilille. (Ja sieltä pois...)