On se hurja!

Nonii, nyt Meidän Vauva nousi ihan omin voimin jaloilleenkin! Ja seistä tonotti ihan coolina, piti vaan toisella kädellä sohvan reunasta kiinni. On se hurja!

Tutustumisreissuja, flirttiä ja istuskelua

Ollaan parina aamupäivänä käyty tutustumassa Hoitopaikkaan. Tilli ei ole moksiskaan, virnuilee vaan Hoitotätille ja tutkii paikkoja. Maanantaina sitten tositoimiin.

On se jännä, miten suunnilleen saman ikäiset kakrut huomaa ja löytää melkein heti toisensa. Hoitopaikassa on reilu puoli vuotta vanhempi Poika kuin Tilli, ja oi mitä flirttikatseita hän loikaan Lutikkaan. Kyllä ripset räpsyi ja silmät sirritti kun kossi hymyili kaikilla kolmella ja puolella hampaallaan. Tilli oli ihan yhtä maireana ja löysipä käsi käteen kun istuksivat vierekkäin syöttötuoleissa.

Uusinta uutta Tiilikaisen liikkumarintamalla on itse istumaan nouseminen. Käy aika ketterästi! Ja sitä pitää harrastaa koko ajan & jatkuvasti. Aamu-kuudesta alkaen. Ikiliikkuja on tehnyt myös pontevia yrityksiä noustakseen seisomaan sohvaa vasten, mutta toistaiseksi ei ole saanut tarpeeksi pitävää otetta. Polviseisonta mitä tahansa vasten onnistuu jo kuin olisi ikänsä polviseisoskellut.

Hankala elämä

Voi Lutikkaa. Ei ole helppoa vauvan elämä just nyt. Koko ajan pitää mennä sinne ja tänne ja silloin kun ei ole vauhti päällä niin väsyttää mutta ei malttais levähtää, jotenka pitää kirkua karjua älistä ölistä huutaa raivota ja olla äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi äitiä. Ei ole helppoa äitin elämä just nyt. Koko ajan pitää olla Lutikan näkökentässä, ei saisi mennä vessaankaan, paitsi jos kirkuva karjuva älisevä ölisevä huutava raivoava vauva on äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi Isosiskoa. Ei ole helppoa isosiskon elämä just nyt. Pitäisi olla Iso Sisko, muttakun itseäkin vauvattaa ja äiti vaan hyysää vauvaa eikä huomaa niin pitää itkeä karjua huutaa elämän epäreiluutta.

Ja Perheen Partasutia v-tuttaa olla töissä. (Ei sentään itke karju huuda mun sylissä.)

Höh.

Yöt menee niin ja näin. Viimeisin villitys uniajan rauhoittamisessa on seuraavanlainen: kun Tiilikainen herää noin klo 4, haen hänet viereeni. Menen kyljelleni ja otan Lutikan lusikkaan. Pidän beibin niin tiukassa paketissa, ettei hän saa väräytettyä evääkään. (Aika hemmetin vaikeaa!!!) Tämä tietysti aiheuttaa raivokasta karjumista Paketissa, mutta aika nopeaa hän yleensä rauhottuu. Tai sitten ei. (En enää jaksanut tuntikausien hyssyttelyä pinnasängyn vieressä, joten kokeillaan tätä.)

Yöunille Nappanahka nukahtaa (väsymystilasta riippuen) 15-45 minuutissa. Nykyään hänet nukutetaan syliin, josta sitten vyöräytetään omaan sänkyynsä. Ei mene tämäkään ihan oppikirjojen mukaan, mutta koska se toimii, niin emme välitä.

Huomenna mennään tutustumaan Hoitopaikkaan. Saapa nähdä mikä huuto ensi maanantaina seuraa kun jätän siskokset Hoitotätin huomaan...

Lisää Asentoja!

Satunnainen nojailija.

Pikku-Pömpöösi on alkanut todellakin ottaan asentoja! Nousi nuin vaan nupikseen sänkyä vasten seisoskelemaan! Ja päästi ihan tahallaan tuesta irti kun polviseisonnassa tollisteli!

Ja kun hän hinkuttaa lattialla eestaas, niin nokka on ihan rutussa ja kita on ammollaan ja pitääpä tuo vielä hirmuista tuhisevaa ääntä! Onneksi sillä ei ole hampaita, muuten melkein jo pelottais!

Ruokavalioon on otettu vasta nyt kala. Hyvin upposi. (Niinkuin kaikki ruuat. Sellaista ei ole vielä lusikassa ollut, joka ei olisi meidän Malamuutille maistunut.) Vähän huolettaa kun Tilli ei suostu juomaan mistään pullosta tai pullon tapaisesta. Ainoastaan hörppäisi hän (ja siinä samalla valuttelisi suurimman osan nesteestä suoraan rintamuksilleen).

Loppuviikosta mennään tutustuun Hoitopaikkaan ja viikon päästä on Eka Hoitopäivä. Hui ja voi.

Outo asento

Lastenhuoneesta kantautui hirmuinen rääkäisy! Riensin salamana katsomaan mikä mättää, onko Tilli kenties liiskaantumassa jättinallen alle vai onko leluapina tarttunut nenästä kiinni vai mistä on kyse. Ja oho, mitä näinkään! Lutikka oli noussut ihan itse, omin voimin ja keinoin, istumaan! Wau! Ja huuto tuli siitä, ettei Istuskelija tiennyt, miten olisi päässyt takaisin ryömimäasentoon. Olihan se itse eka kerran otettu istunto outo juttu ja pikkulikan nuppi varmasti vähän sekaisin moisesta voimainponnistuksesta.

Muutenkin ilta on ollut ankaraa asennonottotreeniä. On pitänyt nousta tukea vasten polvilleen ja tulla alas niin että leuka on kolahtanut portaaseen ja on pitänyt ottaa konttausasentoja yhdellä kädellä ja kahdella kädellä, olla etunojapunnerrusasennossa ja kyljinmakuulla ja välillä pää alaspäin äiskän sylissä.

Peittomaatuska

Tällä Madamella alkoi viime kesä tänään. Loma siis. Pakkasta oli aamustuimaan 22 astetta, jotenka mielikuvitusta sai käyttää ihan tosissaan, että kesäfiilikseen pääsi. Asiaa auttoi, että edellisenä iltana raskin vääntää pattereita sen verran isommalle ettei nokka kuurassa tarvinnut olla.

Aasinsiltana edelliseen: Tillikaisenkaan oranssi nenu ei ole ollut onneksi kuurassa vaikka Pömpeli onkin nukkunut päikkärit ulkoeteisessä tämmösilläkin paukkupakkasilla. Eihän siellä tietenkään ihan niin kylmä ole kuin kartanolla, eikä rattaissa vallankaan. Ja vaatettakin on yllä: puolipotkarit & pitkähihainen body, collegehousut & huppari, kahdet villasukat, villapuku, kahdet lapaset, kypärälakki, toppahaalari, fleecemyssy, toppatumput, lampaanturkisnahkatöppöset ja niiden päällä vielä mun villasukat. Koko nyytti on sullottu äitiyspakkauksen makuupussiin ja Pussivauva työnnetään talviolosuhteisiin tarkoitettuun rattaiden makuupussiin, lisälämmikkeenä fleecepeitto. Rattaiden suuaukon peittona on peitto ja muun osan peittää kaksinkertainen villapeitto ja koko komeuden peittää vielä sadesuoja. (Varsinainen Peittomaatuska tuo meidän Lutikka.)

Hyvin siis tarkenee ja aika lämmin tyttö kaikkien kerrosten alta on aina kuoriutunut.

Mies oli eka päivää töissä koti-isyyden jälkeen ja kuulemma kovasti huolissaan, että mitenköhän me ollaan pärjätty. Hah!

Tätä on odotettu!

Nuppi Nakkivarvas nukkui viime yön kuin laiskiainen! Heräsi vain yhdesti ja nukahti saman tien kun Mies häntä hyssytteli! Ei huutoa! Ei itkua! Ei raivoa! Ei kiljumista! Ei mitään muuta ääntä kuin suloinen uninen tuhina! Jippiiiiiii!!!!!

Merkillepantavaa tässä oli se, että nukkuminen ja nukahtaminen tapahtui totalement sans cou-de-pied eli täysin ilman tissua! Uuulalaa! Onko tämä Yötissittömän Ajan Alku?!?

(Mutta eipä riemuita vielä.)

(Ja äitinkin pitäisi opetella nukahtamaan saman tien kun herää yöllä. Taas valvoin ja odotin että kohta se Lutikka kuitenkin herää eikä se sitten herännytkään.)

Yhtä kauan ulkona kuin sisällä

Tilli Tiilikainen, ikää 9 kk, on ihana tyttö!

Tänään on se päivä kun Lutikka on ollut Mahan Ulkopuolella yhtä pitkään kuin Mahan Sisällä. Ja kyllä hän on tehokkaasti käyttänytkin sen ajan kaikenlaisen uuden opetteluun! Jos ei oteta lukuun perusjuttuja kuten hengittäminen, syöminen ja kakkaaminen, niin tässä listaa Tillikaisen osaamisista 9 kuukauden iässä:

• pidän itse kiinni nokkamukista/tuttipullosta kun juon
• osaan syödä leipää, maissinaksuja, mandariinia, omenaa ja sen sellaista pienin sievin haukkauksin
• istun ihan itsekseni ilman tukea
• ryömin sangen tehokkaasti
• nousen kontalleni ja melkein lähden liikkeelle mutta en kuitenkaan
• nousen tukea vasten polviseisontaan
• annan pusuja ja haleja
• nauraa räksätän kaikkein makeimmin ja ihan samalla tyylillä Isosiskolle/-n kanssa
• taputan ja vilkutan
• naksutan ja maiskutan, pärrään ja pörisen
• olen huono nukkumaan yöunia
• bongaan lattialta kaikki pienimmät murut ja hippuset ja poimin ne pinseteillä suuhun
• huudan kuin leijona, jos jokua asia ei miellytä
• nauran ääneen kun saan herkkuruokaa
• sanon mamamamamammm ja ämämämämämämämmmmm
• mulla on uskomaton ulottuvuus ylöspäin kurkotellessa!
• vierastan harvoin, mutta silloin sitäkin isommalla äänellä
• ilmaisen hyvin selkeästi milloin haluan syliin ja milloin pois sylistä
• osaan tulla kertomaan kun kakka on housussa

Pian hoitoon

Niin käy aika vähiin Perheen Päällä, ensi viikolla alkaa työt! Ukko on ihan masennuksissaan melkein, pikkusen v-tuttuuntunut ja kovasti ärsyyntynyt asian laidan ollessa tämä. Jos oltais rikkaita, niin Iskä jäisi koti-isäksi vielä pitkäksi aikaa. Vaan kun ollaan keskituloisia, niin ei toivoakaan moisesta yleellisyydestä. (Joo joo, oma valinta ja sitä rataa, kyllä vähemmälläkin toimeen tulee ja jäkäti jäkäti, tiedetään!)

No, mulla on puolitoista viikkoa lomaa, jonka aikana käydään tutustumassa Hoitopaikkaan Lutikan kanssa. Isosiskolle paikka on ihan tuttu kun oli siellä hoidossa ennen Tiilikaisen syntymää. Sattuu vielä niin kätevästi, että eka hoitoviikon likat saa olla ihan keskenään kun muut hoitolaiset on lomalla, ja isällään on iltavuoroviikko, jotenka päivätkin ovat normaalia lyhyempiä. Loiva lasku Uuteen Arkeen siis.

Siinäpä ne kiihkeimmät. Tillikaiselle ei kuulu mitään ihmeempää. Hampaita ei näy, konttaushomma ei ole edennyt asennon ottamista pidemmälle, kakka kulkee ja ruoka maistuu. Yöunille nukahtaminen on ottanut ankaran takapakin, samoin yöunien nukkuminen. Mutta semmosiahan ne vauvat on, yhtenä hetkenä mennään tuollalailla ja toisena tällälailla.

Porkkananokka

Nokka, pyykkipoika ja huppari sävy sävyyn.

Niitä ja näitä

Joopa joo. Tilli ei vissiin tiedä, että saavutettuja etuja ei saa ottaa pois. On taas pitkän hyvän jakson jälkeen heräillyt miten sattuu nääs. Eikä illallakaan tule uni kuten ennen, huutoa vaan on ja kieppumista ja kontalleen nousua ja petivaatteiden kiskomista ja karjumista.

Meijerin tuotto on rankasti vähenemään päin ja sekin tuntuu ärsyttävän Lussuttajaa, erityisesti aamuyöllä kun huikanottohalut ois suurimmillaan. Isosisko teki päätöksen lopettaa tissuttelu 9 kuukauden ikäisenä, saapa nähdä miten Tiilikaisen kanssa käy. Hän vaikuttaa olevan enempi daisarin perään kuin Esikoinen.

Nappanahka on siirtynyt 74-senttisiin vaatteisiin. Sama pusero, jota Isosisko piti reilun vuoden ikäisenä hoitopaikan kuvassa, on ihan passeli. Jännä homma, mitenkä erimalliset mun rakkaani ovat (Esikko on isänsä kaltainen kaitakasvo ja Kakkonen on äitinsä mallinen pallinaama), mutta kuitenkin kovasti samannäköiset. Ihania suloisia iloisia känkkäränkkäriiviöitä molemmat. <3

Yksi lisää

Noniin, ostin eilen taas yhden turvaistuimen. Nyt meillä on neljä. (Plus pieneksi jäänyt kaukalo.) (Lapsia on yhä vain kaksi.) On yksi maxicosi, yksi britaxi, yksi hooteeäs ja yksi mikälie jonka nimeä en muista. Maxicosi on kyllä paras: helpoin irrottaa ja kiinnittää ja säätää kallistusta ja vöiden pituuksia ja kiristystä. Ja istuin on niin korkea, että sieltä Taatelikin näkee ulos asti.

Pientä haastetta tähän istuinhommaan toi se, että toinen auto on chevypaku ja sen takapenkillä on lannevyöt. Niihinpä ei mitä tahansa turvaistuinta saakkaan kiinni, ehei! Löytyipä kuitenkin tuo britaxi ja toiveissa on, että hts passaisi myös. Jos ei, niin sitten siirretään maxicosi takaisin ykkösautosta ja pistetään hts tilalle. On siinä Miehellä säätämistä tänään, että pääsee likkojen kanssa shoppaamaan raksalämmitintä. (Pientä keittiöremppaa pukkaa.)