Hän nukkui sittenkin!

Tilli nukkui koko yön! Heräämättä! Jahuu! Näissä pirteissä ja varovaisen toiveikkaissa tunnelmissa toivotan koko maailmalle Entistä Parempaa Tulevaa Vuotta! :o)

Vuhtipimu

Kun kohteena on sopiva kiihotin, on vauhti aivan päätähuimaava!

Väsy

Silmät pussittaa, mutta ei kait se lomalla mitään haittaa? Nahkakuuppa piti hereillä klo 02.15-05.05. Nyt se kyllä nukkuu.

Operaatio N.I.T.

Nahkakuulan yösyönnit on syöty. Viime yösyönnä ei maitobaari enää auennut. Karu homma, mutta vanhempansa ovat saaneet tarpeekseen parin tunnin kukkuiluista silloin kuin pitäisi vain ja ainoastaan nukkuilla. Jospa tämä auttais siihen hommaan. (Auttaahan, oi Nukkumatti, sinä Kaikkien Unisten Sankari?!?)

Minähän en nuku. En varmana. En!

Kerronpa miten meni. Tilli meni nukkumaan klo 20.30. Aika väsyneenä, sillä päikkäreitä oli rajoitettu hieman eli hän oli nukkunut päivällä vain noin 2,5 h normaalin 3-4 tunnin sijaan. Hän nukahti oitis omaan sänkyynsä. Vanhemmat, kuten tapana on, menivät nukkumaan liian myöhään, mutta uhkuen "nyt ei sitten tissua anneta" -asennetta (varsinkin Heikoin Lenkki eli äiti).

Nappanahka päästi Äänen klo 02.08 ja äitinsä lähetti Partapartion asialle. Iskä hyssytti ja suhisi unta Vauvan silmille. Yritti olla ottamatta syliin, paijaili sängyssä kuten on puhuttu että omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa. Eipä paljon auttanut. Tilliä raivostutti moinen suhina ja hyssyttely, jotenka pisti huudoksi tuo Yökukkuja. Iskä teki vastaiskun jokaisen karjaisuun: puhalsi naamalle!

Olipa sitä kiva kuunnella seinän takana. ÄäääÄÄÄ sanoi Tilli. Puuh puhalsi Partasuti. ääääÄÄäÄÄ - puuhhh - ÄÄÄÄÄÄ- PUUUHHH - äääÄäÄäÄäÄÄÄÄÄääÄÄÄÄÄÄ - puuuHHHHUUUHHHHHHH. Ja niin edelleen. Noin about kaksi tuntia. Tokihan Tillikainen otti välillä muutamat parin minuutin pikanokoset että sai Uutta Voimaa huutoonsa ja isänsä sai lepuuttaa hetkeksi jalkojaaan pötköllään.

Jossain vaiheessa Mies tuumasi, että mun mielestä tämä on kahden ihmisen homma. Ymmärsin että munkin pitäis vissiin osallistua Operaatio Nukuttamiseen Ilman Tisua.

Astuin Tillin huoneeseen, otin Vauvan hetkeksi syliin, pussasin ja kerroin, että nyt on nukkuma-aika. Laskin Huutajan omaan sänkyynsä, silittelin, tassutin, taputtelin. Naskalin ääni vaimeni öninäksi. Pari kertaa huuto voimistui, mutta Nukkumatti otti tilanteen noin puolessa tunnissa haltuunsa ja uni kesti aamukasiin asti. Haa!

Mitä tästä opimme?

1. Ihan sama mitä teet, Vauva nukkuu sitten kun sitä nukuttaa.
2. Ei se ainakaan nälkään kuole vaikkei drinksua öisin enää saakaan.
3. Turha odottaa seuraavasta yöstä parempaa, koska se ei varmasti sitä ole.
4. Kyllä se vielä joskus nukkuu.

5. Ehkä.

Joulupukin parhaat tuomiset

Tilli sai aikamoisen läjän lahjoja, jotka oli kääritty aivan ihaniin rapiseviin papereihin, joita oli aivan ihana imeksiä, jotenka Taatelin joulu oli sangen onnistunut.

Joulurauhaa itse kullekin säädylle!

Uusia makuja

Palloposki maisteli omenaa. Ihmeen hyvin hän saa järsittyä paloja irti pelkillä ikenillä. Ja minimaalisen pieniä nytysiä piti vätkyttää ja mussuttaa ja jauhaa posket pullollaan, kuolavana leukaa pitkin valuen. Maku vissiin miellytti, koska vauhtiin päästessään vätkytysmussutusjauhaminen muuttui suorastaan maanisen kiihkeäksi ja kun nappasin ompun jämät pois, pääsi Kaamea Protestihuuto.

Eilen annoin Lutikalle piparinmurun ja sepä vasta maistuikin hyvälle! Posket piti imaista sisään ja suu meni ihan suppuun kun oli niin eksoottinen maku. (Eikä se poskien sisäänimaisu olekaan mitenkään helposti tehty, on nääs tuota imettävää jonnin verran...)

Ylipäätään Tillikaiselle maistuu kaikki ruuat, mitä suuhun lusikoidaan. Mikään ei ole, vielä ainakaan, aiheuttanut yöks-pruikkausta. Tämä ilahduttaa suuresti vanhempiaan, joilla on kohtuullisen tuoreessa muistissa Isosiskon nirppanokkaruokailut.

Mönkiäinen

Löysin tämmöisen mönkivän pallukan meidän olkkarin lattiaa mittomasta. Se on aika soma ja iloinen tyyppi. Oon ihan rakastunut!

Vauhtia, vuavasaario Tilli

Pallopää oli kummissaan kun pistettiin Isosiskon kanssa joulukuusi pystyyn. Voi sitä tapitusta ja ihmettelyä kun hän tuijotti monttu auki, kuolatippa alahuulessa roikkuen. Ihuna! Joulu on siis ovella, mutta Tilli-rievulle ei ole vielä yhtään ainokaista lahjaa. Eipä hän niitä osaa kaivatakaan, mutta äidin sydäntä kolottaa tämä kaamea eriarvoisuus siskosten välillä kun Sille Vanhemmalle on jo kokonaiset kolme pakettia!

Lutikan ryömimätreenit on tuottaneet tulosta ja reviiri senkun laajenee. Eikä pelkästään horisontaalisesti, vaan myös y-akselilla! Hän on nääs hoksannut, että kaksin käsin kurottelemalla yltää ylemmäs kuin yhdellä kouralla sohien.

Ryömimätyyli on hauska; ensin veto molemmilla käsillä, sitten työntö varpaiden päillä. Hetkittäin hän pyylää peppuansa niin kovasti ylös- ja eteenpäin, että melkein tuuskahtaa nenälleen. Onneksi nenä on melko lytty ja posket kohtuullisen isot, jotenka lattiaan ottaa ensimmäisenä kiinni poskiturvatyynyt eikä klyyvari.

Koska ryömiminen on jo niin tuttua huttua, ei Tilli katso enää tarpeelliseksi varoittaa ympäristöään liikkeellelähdöstä vertahyytävällä karjaisulla kuten vielä viikko sitten.

Yöt on kukkumista. Nappi kyllä nukahtaa hienosti omaan sänkyyn ja koisii siellä alkuyön, eli n. klo 20(21) - 24(01). Sitten hän herää ja yleensä Mies käy hyssyttelemässä uudelleen uneen. Seuraavaan herätykseen ei auta mikään muu kuin daisari.

Säännöllisen epäsäännöllisesti edellä mainittu ei olekaan yön rytmi, vaan se on jotain ihan muuta. Niinkuin että Taateli nukkuu koko yön mamman kainalossa ja lutkuttaa tissiä kun haluaa. Eikä siinäkään mitään probleemia olisi, ellei Tossu osaisi laskea kahteen... Pitää nääs saada molemmat tisut ennen kuin hän asettuu. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää vaihtaa välillä puolta = herätä.

Mutta ei se haittaa! Vaikka jurnutankin, niin oikeasti nautin siitä että Tussukka nukkuu vieressä ja haluaa olla ihan iholla ja lähellä ja lussutta vielä tissua. Ei sitä tod näk enää kovin kauan kuitenkaan kestä.

Muutto

Nahkakuula on muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan. Muutto tapahtui toissa yönä abaut klo 3.30 kun mulla paloi käämi Kurnukan kukkumiseen. Yö oli ihan KAAMEA. Haamuina huuhailtiin miehen kanssa seuraavana aamuna kun ei oltu saatu nukuttua kolmea tuntia enempää. Itse Yökukku oli pirteä ja iloinen, ihan kuin olisi nukkunut hyvinkin.

Viime yö meni hyvin, vain kahdella herätyksellä. Tämäniltainen osoitti että Kuulalla ei ole minkäänlaisia probleemeja nukahtaa itsekseen yksin omaan sänkyyn säkkipiemässä huoneessa. Toivottavasti ei tulekaan.

It's showtime!

Yökukkuja piti showta klo 00:11 - 01:38. Sitten tökin miehen hereille. Performanssi jatkui kahdella näytöksellä, vaikkei kukaan pyytänyt encorea. Väsynyt Taiteilija jäi koisimaan kun Suurin Fani könysi ylös ulos ja työpaikalle 1,5 tuntia normiaikataulusta jäljessä. Pakko yrittää uskoa että tuleva yö on parempi.

Etappeja

Tillikainen teki elämänsä ekan Ulkomaanreissun itsenäisyyspäivänä kun käytiin törsäämässä veronpalautusrahat Naapurivaltakunnan Ostoshelvetissä. Pikkulikka jaksoi olla tosi reippaasti vaikka varmasti ketutti könöttää koko päivä kahlittuna turvakaukaloon. (No okei, kyllä hän pääsi välillä rintareppuun ja nautti lounaan Ikean ravintolan syöttötuolissa.) Isosisko oli yhtä reippaana ja me vanhemmat oltiin TOSI ylpeitä jälkeläisistämme.

Seuraavan päivän Suurinta Hupia oli seurata kun se meillä asusteleva partasuti nikkaroi uuden ruokapöydän kasaan. Tilli teki oikein spurtteja että ehti nappaamaan pöydänosia kuolakäsittelyyn.

Eilettäin tuli Todiste siitä, että meidän vauvalla on Ajatuksia. Hän jäi issesseen olkkariin heilutteleen helistintä. Kohta tulin takaisin ja löysin Juniorin roikkumasta lelulaatikon reunassa. Oli ryöminyt metrin verran ja kurottanut lootaan kiinni. Saipa tuo epeli laatikon kumolleen ja pääsi aarteisiin käsiksi. Reipas tyttö!
Ja sekin etappi on nyt saavutettu, että Tillerö istuu kauppakärryjen kyydissä. Suurta ihmetystä aiheutti uusi tarkkailuasema.

Miten ihmeessä hän on jo noin isoksi kasvanut?

Matkaan, ohoi!

Kaukosäädin kiihottimena Tilli taivalsi eilen Ekat Oikeat Ryömimäsenttinsä. Molemmin käsin hän otti vauhtia ja niin se matka eteni! Hip hurraa!

Kikka ykkönen ja kakkonen

Ai jee, millainen söpöläinen Tilli on! Hän on ottanut käyttöön pari uutta kikkaa, joista ihanampi on paranneltu hymyilytyyli. Nyttemmin hän nyrpistää nenänpään kurttuun samalla kun esittelee ikeniään. Sangen suloista ja aseistariisuvaa!

Kikkakakkonen on iloinen jokeltelu ja hihkuminen yösyönnä kun ei nukuttaisi. Silloin ei unenhimoiset vanhemmatkaan voi kyrsiintyä kovin kovasti kun toinen on vaan iloinen ja hyvällä tuulella.

On ne vauvat ovelia.