40+1

Ei edistystä. Vaikka koko eilisen päivän olin liikkeellä ja tomerasti kantelin aitalankkuja ja maalasin niitä ja kyökin ja myökin. Illalla väsytti niin että olin nukahtaa seisaalleni. No okei, myönnettäköön että muutama supistus tuli klo 21:n ja 23:n välillä sohvalla röhnöttäessä, mutta eipä niistä enempää hyötyä ollut.

Kevätflunssakin on iskenyt nenään ja kurkkuun. Osuipa hyvään saumaan, kele!

Tänään voisi olla hyvä synnytyspäivä.

39+6

Onkohan huomenna the Päivä? Tänään se ei ainakaan ole. Ei yhä vieläkään mitään merkkejä synnytyksen ihmeestä, vaikka eilen harrastin kaikkia kolmea ässää. Yritys hyvä kymmenen, tuumasi Beibe uimalassaan ja jatkoi harjoituksia.

39+3

Hitsinvitsi kun pimperoluuta juilii. Kovasti juilii. Kipiästi! Sen siitä saa kun yrittää harrastaa liikuntoa ja siinä samalla ilahduttaa Lasta. Eilen nääs marssittiin leikkipuistoon ja kauppaan eikä matkaa ollut kuin reilu pari kilsaa, mutta tuskaa vain palkaksi saan.

Yöt alkaa olla hankalia. Välttämättä ei tarvi herätä vessaan kuin vasta aamun sarastaessa, mutta joka kerta kun kylkeä käännän, pitää herätä Suorittaan tämä Toimenpide. Siksi en käännäkään kylkeä kuin pari kertaa yössä ja siksi on hartiat jumissa ja lonkat tulessa ja sormet ja jalat krampissa. Että nautitaanpa nyt tästä ihanasta hehkeästä raskaudesta kun vielä voidaan!

Sairaalakassin pakkaus tuli eilen mieleeni. Veskaan kai pitäis laittaa huulirasva (ehdoton!!!), naamarasva, saippua, shampoo, dödö, kirja, imetysliivit ja itkuhälytin. Ja Beiben kotiuttamisasukin olisi hyvä katsoa valmiiksi, niin Miehen ei tarvisi arpoa Oikeaa Asukokonaisuutta. Armaani saa tuoda sen tullessaan jälkitoimituksena, samoin kuin minttukrokanttisuklaata, tuoremehua ja viinirypäleitäkin.

Esikoisen kanssa sairaalassa olemisesta on jäänyt hauska makumuisto: kultakalkkuna. Ennen Esikkoa mulle maistui mikä kalkkunaleike vaan, mutta sairaalassa oli tarjolla kultakalkkunaa ja se maistui mainiolta. Nyt yhdistän ko tuotemerkin siihen hyvänolontunteeseen, kun vieressä tuhnutti vastasyntynyt Nyytti ja ite söin hyvää iltapalaa (kultakalkkunaa, juustoa ja tomaattia rieskan päällä teen kera huuhdottuna alas) Nytteröä ihaillen.

39+1

Ei merkkiäkään siitä että the Synnytys on laskettu alkavaksi alle viikon päästä. Pöh. Sf-mitta oli sama kuin viikko sitten, verenpaine on nousussa. (Onpa kumma... Hermostuttamaanhan tämä loputon odottaminen alkaa.) Painokin oli vähän tippunut, mikä ihmetyttää, koska herkut taatusti maistuu.

Raskaana Oleva Ystäväni kävi olemassa yökylässä. Kylläpä siinä mahajutut lensi! Kaiffarin la on kolmisen viikkoa meikäläisen jälkeen, joten vertaistukea on tarjolla puolin ja toisin. Mukavaa.

Kuulin Terkkarilta, että OYSiin pääsee nykyään yliaikaistarkastukseen jo viikolla 41+3. Meikäläisen kohdalla se tarkoittaa lukua 8.5. Sitä ennen on neuvola 2.5. Olisipa sitä ennen synnytys!!!!

38+6

Väsyttää. Väsyt-tää. Vä-syt-tää. Syttää. Tyttää. Tättää. Ääää! En jaksa mitään, en edes nukkua. Olen raato ja keilakaato. Ei ole voimia mulla, ne on vienyt tuo loisena kasvava pulla. Help me.

38+2

To do -lista on melkein done. Kellarinkin sain siivottua. Vielä olisi kaappien järkkäilyä. Ja Beibin huoltokeskuksen rakentaminen. Mutta hyvällä mallilla on asiat. Olen tyytyväinen itseeni!

Maharintamalle ei mitään uutta. Aika hiljainen kaveri siellä on päivisin, illalla alkaa melske. Niinpä se taitaa mennä sitten mahanahan tällä puolellakin... Esikoinen otti itselleen rytmin melkein heti kun saapui: yöunet alkoi kasilta. Sen jälkeen hän ei seurustellut, heräsi vain syömään. Ja vähän vanhempana ei viitsinyt edes herätä kun osasi lutkuttaa unissaankin. Hyödyllinen taito!

On niin ihana keli että pitäisi mennä ulos aurinkoon kartuttaan pisamakokoelmaa.

38+0

Neuvolakuuluminen: Beibi on kiinnittynyt lähtöalustaansa ja aloittanut laskeutumisen! Hippii! Sf-mitta oli tippunut sentin, ou jee! Alan kohta olla varovaisen toiveikas että Vauveli syntyy sittenkin ennen kuin pakotetaan ulos...

Kun vertailin sf-lukemia Esikon raskauden aikaisiin, niin silloin tällä samalla viikkomäärällä luku oli 34, nyt vain 30,5. Eikä mitta lähtenyt Esikoismahan kanssa ollenkaan laskuun, suureni vaan loppua kohti.

37+6

On tulliut muutamia supistuksia. Oho. En melkein uskonut todeksi, mutta niitä ne oli.

Ostin vauvalle vaippoja ja itselleni rintaliivinsuojuksia. Nyt on imukykyistä matskua likipitäen kaikille meidän erittämille nesteille.

Huomenna on neuvola ja 39. viikko lähtee käyntiin. Sitten 40. ja 41. ja 42. ja sitä seuraavalla viikolla viimeistään Vauva syntyy. En jaksaisi odottaa!

37+4

Nyt repes! Annoin pikkusormen ja kohta olen varmaan menettänyt varpaanikin! Mutta miten tämmöisiä voi kukaan vastustaa?!?

37+3

Energiapiikki on tasoittunut, ellei peräti tipahtanut miinukselle. Tämä päivä on ollut yhtä väsymystä ja nuokkumista. Yritin saada Esikoisen päikkäreille jo kymmeneltä kun itseäni väsytti niin jumalattomasti.

Sormet on turvoksissa. Aviosäädyn ilmoittavat rinkulat ei mene kuin toiseen niveleen asti ja kummastuttaa, että mitenkä ne on ikinä mahtuneet perille asti? Linea negra alkaa olla melkein selvästi näkyvillä. Raskausarpia on tullu kolmen hentosen viivan verran vasemman lonkan yläpuolelle. Vaikka saattaa ne olla vanhoja muistoja edelliseltä kerraltakin. Daisarit pruikkii ja ruutaa yhä edelleen ihan omaan tahtiin. Olo on kuin merinorsulla. (Tai mistäpä minä tietäisin miltä niistä tuntuu.)

37+2

Mulla on liikaa energiaa! Nukun noin viisi tuntia yössä, mutta silti oon muutaman päivän aikana saanut aikaiseksi enemmän kuin koko viime syksyn aikana yhteensä. Lonkalta heitettynä muistan, että oon hoidellut työasioita puhelimessa, käynyt viittomakurssilla, tehnyt kodinhoidolliset rutiinit (pyykkäystä, siivousta, kokkausta, leipomista, Lapsen kanssa seurustelua), veivannut makkarin kalustuksen uudelle mallille ja säätänyt pinnasängyn paikoilleen, repinyt portaikon paneloinnin veks, kiertänyt kirppareita, kangaskauppoja ja muita puljuja, ommellut verhoja ja kehittänyt addiktion tähän peliin. Plus ne muut hommat mitä en edes muista tehneeni!

Neuvolassa kävin alkuviikosta, mutta se käynti ei anna aihetta yksityiskohtaisempaan raportointiin.

Eilen sain kuulla kommentteja Mahasta useammalta tyypiltä. Se kuulemma on laskeutunut, ei ole laskeutunut, näyttää kuin olisin nielaissut potkupallon, on pieni vaikka laskettu aika on vajaan kolmen viikon päästä ja siellä on poika ja siellä on tyttö. Viiltävän tarkkaa analyysiä kanssaeläjiltä!

36+6

Pienet vaatteet on kuivumassa, petivaatteet on pyörimässä koneessa. Seuraavaksi pyykkivuoroa odottelee sitterin ja kaukalon pehmusteet. Makkarin verhot on lyhennetty, Esikoisen makuukammioon on ommeltu kappa. Mun ja Miehen sänky pitää kääntää toisin päin, raijata pinnis sängyn viereen ja hoitopöytä Esikon kammarista vauvanhoitohuoneeseen. Vaatekaapista lähtee elfakorit vauvanhoitohuoneeseen ja tilalle asennetaan hyllyt, jotta Esikoisen kuteilla on paikka. Eteiseen on ommeltu ja asennettu verho kenkäkaapin eteen, Mies on vaihtanut keittiöön uuden lavuaarin (eikä ole edes kironnut kuin pari vaivaista kertaa!).

Pesimisvaihettakohan tämä lie?

36+5

Siinä se on. The Maha. Etureppu. Pallo. Pötsi. Kupu. Aika iso. Ympärysmitta 112 cm. Napa on pulpahtanut pintaan ja raskausarpia ilmiintynyt alakylkeen. Sen päällä pysyy alkoholiton siideritölkki pystyssä. Sen kanssa ei voi istua jalat yhdessä. Täytyy harottaa niin että sille on tilaa jalkojen välissä.

36+2

Jee! Myoomalääkäri antoi puhtaat paperit! Ei estettä alatiesynnytykselle! Beibeäkin tsiigattiin ja kookseen Tohtorinna arvioitsi noin 2751 grammaa! Kasvu menee tasan täsmälleen keskikäyrää pitkin, jotenka tämän kuun 29. päivä Juniorin oletetaan olevan abaut 3,5-kiloinen möllykkä. Olen iloinen!

36+1

Nyt ollaan jo Siinä Kuussa kun Beiben pitäisi syntyä. Tietääköhän Vauva sen? Viime aikoina ei ole supistellut juuri lainkaan, ainoa merkki raskaana olemisesta on hillitön MAHA ja valskaavat daisarit.

Suurin osa sukulaisista ja kavereista tuntuu olevan sitä mieltä, että meille tulee Poika. Mieskin jopa arvelee niin. Itse en ole vakuuttunut. Enempi on tyttöfiilis yhä edelleen. Vaikka on ne pojatkin aika kivoja. Että olipa mahalainen kumpi vaan, niin tervetuloa vaan! Vaikka jo parin-kolmen viikon kuluttua!