Kotona ja töissä

Eilen kun tulin töistä kotiin, ajattelin mielessäni että minkäköhänlainen kaaos mua odottaa… Vauva tietenkin parkuu kitapurjeet pullistellen, Esikoinen karjuu leijonan lailla ja Mies on hermoromahduksen partaalla. Kämppä varmaan on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kaapissa ei ole ruokaa ja pyykkikori on täyttynyt päivässä laitojaan myöten. Ilmassa tuoksuu taatusti kakka ja hellalle kärähtänyt hernekeitto. Pikkusen siis jänskätti mitä on vastassa.

Ei olisi kannattanut maalailla kauhukuvia. Oven kun aukaisin, niin vastassa oli iloinen Mies, tyytyväinen Vauva ja hyväntuulinen Isosisko. Pottumuusi ja lohi odotti syöjäänsä (eli mua), pyykkikone hyrskytti ja paikat oli hyvässä järjestyksessä. Oli kiva tulla kotiin, tempasta kotikuteet niskaan ja tumpata tissu Tillikaisen suuhun. (Oi sitä helpotuksen tunnetta! Meinasi nääs jo vähän kiristää.)

Tilli oli syönyt ja nukkunut ihan hyvin, muutamia itkuja oli tullut syystä mitä Mies ei tiennyt, mutta keskiarvoltaan Eka Päivä Ilman Mammaa oli mennyt mainiosti.

(Ja minä nautin rauhasta työpaikalla.)