27. huhtikuuta 2009

Keväthaalari, huutoa ja ihanuutta

Onpas viimeisestä kirjoituksesta kulunut aikaa! Mutta onneksi Tiilikainen on ottanut asiat rauhaisasti eikä hötkyillyt uusien asioiden kanssa. Eli hän ei ole oppinut viime viikon aikana kävelemään tai nukkumaan yöt läpeensä. Suurin Mullistus Lutikan elossa lienee keväthaalariin ja -hattuun sonnustautuminen. (Mikä aiheutti hymyn huulille - vissiin on kevyt olo verrattuna toppauksiin.)

Ainiin, sen verran Tillikainen on liikkumista petrannut, että osaa kiivetä portaiden alarappuselle. Pian pitää alkaa porttivahdiksi. Myös seisaalta laskeutumista hän on treenannut ja se sujuu kohtuullisen sujuvasti näin: Tilli siirtää seisoma-asentoa niin pitkälle takakenoon eli hiissaa varpaita kauemmaksi tuesta, että yltää ottaan kädellä tukea lattiasta ja sitten päästää tuesta irti. Näppärä likka.

Tilli kävi tsekkaamassa miltä maisemat näyttää alaportaalta ja on matkalla alas.



Ja asiasta toiseen: Jestas että Nahkakuulasta lähtee ääntä! Varsinkin iltapuuron aikaan! Silloin tyypistä ei näy kuin kaksi alahammasta ja vimmatusti heiluva kitapurje kun hän karjuu. Pää punaisena. Ei edes vedä henkeä. Huutaa vaan niin maan perjeleesti. Vähäksi aikaa hän hiljenee kun käteen työntää jonkun oudon esineen, mutta kohta tulee taas huutoa ja harhautuskelu lentää kaarella huitsulan nevadaa kohti.


Mutta on tuo meidän Nahkakuula niin ihana kun hän on alkanut olemaan hellä. Painaa posken poskea/olkaa/rintaa/kättä vasten ja nojaa hetken. On ihan aiiii. Ja sitten katsoo silmiin ja hymyilee sydämensulattavaa hymyä. Oi, kuinka Tilliä rakastankaan. Hän on Sydämeni Käpy. <3

21. huhtikuuta 2009

Reissulikka

Tillikainen on käynyt Reissussa. Vallan kylpylässä! Hyvin meni reissu, vaikka unen saanti olikin vähän hankalaa Oudossa Paikassa. Kylpylämeininki herätti kovasti ihmetystä, mutta altaassa oli ihan jees kun sai tonottaa vanhempien sylissä.

Kyseisen kylpylän muu asiakaskunta oli keski-iältään noin 90 vuotta Tilliä vanhempaa, jotenka Lutikka sai Siskon kanssa runsaasti huomiota osakseen. Jostain syystä kaikki arvelivat Tiilikaisen olevan poika, vaikka yllä oli runsaasti punasävyjä. Ruokailemassa kun oltiin, ja Lutikka avasi ääntä, eräskin paappa tuumasi mummalleen, että poika tuo on kun noin komeasti karjuu. Tshpfh.

Kotioloissa on blandrattu lehemän maitoa korvikkeen sekaan. Enpä tiiä johtuuko siitä, vissiinkin johtuu, kun Pallopää päästelee aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N hajuisia leijoja. Kuulemma haisee kananmunalle Isosiskon nokkaan. Mun klyyvari aistii ihan jotain muuta...

14. huhtikuuta 2009

Poskijuttu


Nystyrän suosikkihommaa on tätä nykyä maata mahallaan joko keittiön tai eteisen lattialla etsimässä kiviä ja muruja, jotka hän sitten poimii pikku pinseteillä ja työntää suuhunsa. Siitä viimeistään huomaa, että Pallopäisen Rikkaimurin pölypussi tarvitsee tyhjennystä, kun kaiken liuottava kuola tulvii yli äyräiden.

Kun työnnän sormen Lutikan suuhun, Tatti narskauttaa yläikenen ja kaksi alahammasta tiukasti yhteen eikä anna vapaaehtoisesti milliäkään periksi. Onneksi saalis löytyy yleensä poskesta tai toisesta. Päällepäin Pallukan pokset näyttävät siltä että vetävät sisälleen ainakin puoli gallonaa kivenmuruja, mutta totuus on ihan muuta. Pallomainen muoto johtuu siitä että poskien seinämät on abaut kolme senttiä paksut, sangen kimmoisat eivätkä kovinkaan venyvät - silkkaa lihasta ja imuvoimaa siis!

10. huhtikuuta 2009

Leikkikamut

Siskokset Nuppi Nahkakuula ja Pinsessa Ammeliese on alkaneet leikkiä yhdessä. Suosituin yhteinen aktiviteetti on Suuri Tuolinjalkaseikkailu. Se pitää sisällään ryömimistä/konttausta keittiönpöydän alla, hirmuista kikatusta, tuolien siirtelyä, satunnaista pään kopsahdusta, lisää kikatusta, runsaasti kirkumista ja yleistä ilakointia. Ilmeisesti siskokset jahaavat toisiaan vuorotellen, ja säännöistä on päästy erinomaisen hyvin yksimielisyyteen ilman verbaalista kommunikointia.

Tytöt ovat aloitteneet myös painiharkat. Pinsessa Ammeliese nakkelee Nahkakuulaa puolinelsoneilla pitkin mattoa, eikä Nuppi ole moksiskaan vaikka onkin aina alakynnessä. Onneksi Nahkiksen ruumiinrakenne on melkoisen vankka, jotenka suurta huolta litistymisestä ei ole. (Ja Nuppelista lähtee kyllä ÄÄNTÄ kun hän on saanut tarpeekseen kreikkalais-roomalaisesta tyylistä.)

DSC06551 by you.

5. huhtikuuta 2009

Ylistetty olkoon Räkäruuta!

Nuharintama on väistymään päin. Sitä kuitenkin on kestänyt niin kauan, että Tillikainen on tottunut räkäruutaan (eli nenäfriidaan) niin, ettei enää edes viitsi karjua kun sillä nokan imasen puhtaaksi.

Kaikista paras asento tähän toimenpiteeseen on sellainen, että istutaan haara-asentoon lattialle, pistetään baby jalkojen väliin niin että pää on reisien välissä ja kädet jalkojen alla. Ipana ei saa heilutettua päätä eikä handuja, jolloinka nenäimurin käyttö on sangen helppoa, varsinkin kun itsellä on molemmat kädet vapaana. Tuo oraalinen räkäruuta niin kätevä kapine, että ihmetyttää miten ollaan tultu toimeen Isosiskon nuhanenän kanssa ilman sitä!

Asiasta toiseen: Nahkakuulan hiukset on alkaneet kasvaa huomattavaa vauhtia. Hiuksisto on väriltään valkoisen vaaleaa, melkein harmaata, ja laadultaan enempi teräsvillaa kuin silkkiä. Vähän vaikuttaisi, että hiuksista voisi tulla kiharat. Olisihan se ihan kiva jos Tilli perisi mun vankemmanpuoleiset hiukset, eikä isänsä hentoisia hahtuvia kuten siskonsa.

3. huhtikuuta 2009

Räkälä

Räkää siellä, räkää täällä,
räkää nenän alla ja räkää nenän päällä.

Räkää tuolla ja
sitä voi nuolla,
räkää poskella, leuassa, otsassa,
räkää on myös talvikotsassa.

Räkää räkää räkää,
sitä pursuaa sieraimista täyttä häkää.
Räkää loputtomasti kaikkialla,
pöydän pääällä ja tuolin alla.

Loppua ei rään eritykselle näy,
ja siksi toivoisin että räkä räkähanan tulpaksi käy.

Että semmoista t(/r)äällä.