Ensimmäinen syntymäpäivä

Lutikka, aka Nahkakuula, aka Tilli Tiilikainen, aka Mandoliini, aka Pikkusisko, aka Tappi Tapittaja, aka Juniori, aka Äitinmussukkaisinpumpsukkasiskonrupsukka, juhlii tällä viikolla ensimmäistä syntymäpäiväänsä sitten syntymänsä jälkeen. Näin Varsinaisen Syntymäpäivän aamuna me Isosiskon kanssa luikautettiin paljon onnea vaan ja Sankaria nauratti. Yritin ottaa kuvankin, mutta ilmeisesti Sankarin kaksi hiuskarvaa eivät olleet ihan oikealla tavalla ristissä, koskapa hän sensuroi otoksen:

1-vuotias Tillikainen on suurimmaksi osaksi päivää hymyileväinen tyttö. Hän ei kuitenkaan yhtään arkeile esittää ÄÄNEKÄSTÄ vastalausetta, jos joku homma ei mene ihan niinkuin hän haluaisi. Jos Isosisko yrittää napata kädestä mieluisan esineen, pistää Tilli ankarasti hanttiin ja nyttemmin hän on mustasukkaisuuksissaan alkanut jopa käymään Siskon kimppuun kun tämä yrittää yhtä aikaa äitin syliin ängätä.

Tiilikainen on kaikkiruokainen. (Paitsi että riisi ei oikein uppoa.) Hän syö paljon ja hyvällä ruokahalulla. Mielellään hän söisi ihan itse, mutta ympäristö (= itsevaltias äiti) asettaa, Tillikaisen mielestä liikaa, rajoituksia omatoimisuudelle. Syömisen (eli ruuan roiskuttelun) lisäksi häneltä kielletään vessanpöntön nuoleskelu, portaisiin nouseminen, kenkien pureskelu, pikkukivien imeskely, jalkalampun räpsyttely, hiekan syöminen ja ennen kuutta herääminen.

Vielä vuoden korkeassa iässä Tillin ruokavalioon kuuluu tissumaito. Sitä hän nautiskelee ennen nukkumaanmenoa ja yöllä. Neuvolan tätiä tämä hieman hämmästytti, mutta koskapa Lutikka ei ole osoittanut luopumishaluja, ei äiti ole pitänyt tarpeellisena lakkauttaa maitobaarin palveluja.

Päivänsankarin suosikkihommaa on kun hän tonkii lelulaatikosta lääkeruiskun tai jonkun muun sopivasti käteen mahtuvan tavaran, ja jota hän sitten roudaa ympäri taloa. Kaikista ihanin olisi digiboksin kaukosäädin, mutta senkin käyttöä ikävästi rajoitetaan. Aamulla kuuluu asiaan, että Sankarille ojennetaan äitin kännykkä, jota hän pitää kädessä kun möngertää ympäri vanhempiensa sänkyä.

Tiilikaisen Kaikista Paras Kaveri ja Kaikista Mahtavin Idoli on oma Isosisko. Sisko osaa naurattaa Lutikkaa ihan hengästykseen asti, leikkiä yhteisiä leikkejä ja tuoda Karjuvalle sopivan lelun ihmeteltäväksi, olipa kyse sitten iltapuuroangstista tai pukemisahdistuksesta. Isosiskon Rakkaus syttyi saman tien kun hän ensimmäisen kerran näki Pikkusiskon ja nyt Lutikka osaa rakastaa samalla mitalla takaisin.

Nahkakuula nauttii musiikista. Kaikenlaiset rytmit menevät välittömästi jalkoihin ja käsiin! Pylly hetkuu ja handut vispaavat, eritoten jos ilmoille on kajahtanut Palefacen Hiphoppii englantii. (Se on myös muun perheen perheen suosikkibiisi.)

Summa summariumina voidaan sanoa, että Pallopäinen Tyttösemme on hinana. Hänestä on kehittynyt Persoonallisuus, välillä sangen rasittava, mutta jatkuvasti ja koko ajan äärettömän rakas.

Hyvää syntymäpäivää Tilli!

---

PS.

Tästä eteenpäin Tilli Tiilikaisen (ja Isosiskon) elämää voi seurata Kumikanala-blogissani. Tervetuloa!

Pian Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun

Täältä löytyy kuvaelma Erään Perheen Eräästä Aamusta.

Lutikan Vuosipäivä koittaa ylihuomenna. Blogistaniassa tämä merkitsee sitä, Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun ja tämä blogin on tullut tiensä loppuun.

Koska ainakin laskurista päätellen kirjoituksiani on joku joskus lukenut, olisi tosi mukava jos te siellä ruudun toisella puolella olevat jättäisitte jäähyväistervehdyksen.

Neuvolassa ja hiekkalootassa

(Melkein) 1-v neuvolakuulumiset:

9,6 kg, 76,5 cm ja kaikki niinkuin pitääkin tässä iässä olla. Painokäyrä on hienoisessa laskussa, pituusgraafi kulkee suoraviivaisesti nollaviivalla. Piikki tuikattiin reiteen ja siksi piti vähän huudahtaa, mutta muuten Tilli oli yhtä hymyä vain. Kehuja sai aurinkoisesta olemuksestaan.

Tiilikainen on päässyt hiekkalaatikkoleikkien makuun, eli siis hiekka maistuu pieninä annoksina, mutta jos sitä eksyy yhtään enempi suuhun, niin eipä ole mukavaa. Siitä kuvat todiststeena (kollaasit on näköjään pop nykyään):

Hän syö itse

Eilen ruotasin Lutikalle sadetakin väärinpäin päälle, eli siis etupuolen taakse ja takaosan eteen, tumppasin haarukan käteen, lautasen nenän alle ja sanoin että alahan mussutaa. Ja niin hän teki. Ainakin melkein.

Tillillä on aivan selvä käsitys siitä, mitä Ruokailuvälineellä olisi tarkoitus tehdä, ja sapuskaa menee sen avulla jonnin verran suuhunkin asti – oolalaa – mutta hieman on hankaluuksia keksiä miten päin kahvelista kannattaisi pitää kiinni. Hauskempaa on ottaa ruokaa suoraan kouraan ja puristella ja tilsutella sitä pöytään kiinni.

Wappu

Wappu toi monia Uusia Asioita Lutikan elämään:

- katossa leijuva ilmapallo

- konttaaminen ulkona, maassa siis

- pyöräily

Kummallisinta oli ottaa lähikontaktia terassin laudoitukseen. Se suorastaan peljätti Nahkanuppia, mutta kolmantena päivänä hän uskalsi ottaa jo muutaman metrin etenemisen. Kaipa se vielä iloksi muuttuu.

Itse en ollut paikalla kun Tilli hyppäsi pyörän selkään, mutta vissiin hän oli ihan coolina ja rennosti, koskapa nukahti mennen tullen.

Ja mitä katossa leijuvaan ilmapalloon tulee, niin sitä Tiilikainen ei ole juurikaan päässyt käsittelemään, koska a) pallo leijuu katossa ja b) Isosisko pitää huolen, että Tilli ei pääse edes hajuetäisyydelle katossa leijuvan ilmapallon lattialle yltävään naruun.

Keväthaalari, huutoa ja ihanuutta

Onpas viimeisestä kirjoituksesta kulunut aikaa! Mutta onneksi Tiilikainen on ottanut asiat rauhaisasti eikä hötkyillyt uusien asioiden kanssa. Eli hän ei ole oppinut viime viikon aikana kävelemään tai nukkumaan yöt läpeensä. Suurin Mullistus Lutikan elossa lienee keväthaalariin ja -hattuun sonnustautuminen. (Mikä aiheutti hymyn huulille - vissiin on kevyt olo verrattuna toppauksiin.)

Ainiin, sen verran Tillikainen on liikkumista petrannut, että osaa kiivetä portaiden alarappuselle. Pian pitää alkaa porttivahdiksi. Myös seisaalta laskeutumista hän on treenannut ja se sujuu kohtuullisen sujuvasti näin: Tilli siirtää seisoma-asentoa niin pitkälle takakenoon eli hiissaa varpaita kauemmaksi tuesta, että yltää ottaan kädellä tukea lattiasta ja sitten päästää tuesta irti. Näppärä likka.

Tilli kävi tsekkaamassa miltä maisemat näyttää alaportaalta ja on matkalla alas.

Ja asiasta toiseen: Jestas että Nahkakuulasta lähtee ääntä! Varsinkin iltapuuron aikaan! Silloin tyypistä ei näy kuin kaksi alahammasta ja vimmatusti heiluva kitapurje kun hän karjuu. Pää punaisena. Ei edes vedä henkeä. Huutaa vaan niin maan perjeleesti. Vähäksi aikaa hän hiljenee kun käteen työntää jonkun oudon esineen, mutta kohta tulee taas huutoa ja harhautuskelu lentää kaarella huitsulan nevadaa kohti.


Mutta on tuo meidän Nahkakuula niin ihana kun hän on alkanut olemaan hellä. Painaa posken poskea/olkaa/rintaa/kättä vasten ja nojaa hetken. On ihan aiiii. Ja sitten katsoo silmiin ja hymyilee sydämensulattavaa hymyä. Oi, kuinka Tilliä rakastankaan. Hän on Sydämeni Käpy. <3

Reissulikka

Tillikainen on käynyt Reissussa. Vallan kylpylässä! Hyvin meni reissu, vaikka unen saanti olikin vähän hankalaa Oudossa Paikassa. Kylpylämeininki herätti kovasti ihmetystä, mutta altaassa oli ihan jees kun sai tonottaa vanhempien sylissä.

Kyseisen kylpylän muu asiakaskunta oli keski-iältään noin 90 vuotta Tilliä vanhempaa, jotenka Lutikka sai Siskon kanssa runsaasti huomiota osakseen. Jostain syystä kaikki arvelivat Tiilikaisen olevan poika, vaikka yllä oli runsaasti punasävyjä. Ruokailemassa kun oltiin, ja Lutikka avasi ääntä, eräskin paappa tuumasi mummalleen, että poika tuo on kun noin komeasti karjuu. Tshpfh.

Kotioloissa on blandrattu lehemän maitoa korvikkeen sekaan. Enpä tiiä johtuuko siitä, vissiinkin johtuu, kun Pallopää päästelee aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N hajuisia leijoja. Kuulemma haisee kananmunalle Isosiskon nokkaan. Mun klyyvari aistii ihan jotain muuta...

Poskijuttu

Nystyrän suosikkihommaa on tätä nykyä maata mahallaan joko keittiön tai eteisen lattialla etsimässä kiviä ja muruja, jotka hän sitten poimii pikku pinseteillä ja työntää suuhunsa. Siitä viimeistään huomaa, että Pallopäisen Rikkaimurin pölypussi tarvitsee tyhjennystä, kun kaiken liuottava kuola tulvii yli äyräiden.

Kun työnnän sormen Lutikan suuhun, Tatti narskauttaa yläikenen ja kaksi alahammasta tiukasti yhteen eikä anna vapaaehtoisesti milliäkään periksi. Onneksi saalis löytyy yleensä poskesta tai toisesta. Päällepäin Pallukan pokset näyttävät siltä että vetävät sisälleen ainakin puoli gallonaa kivenmuruja, mutta totuus on ihan muuta. Pallomainen muoto johtuu siitä että poskien seinämät on abaut kolme senttiä paksut, sangen kimmoisat eivätkä kovinkaan venyvät - silkkaa lihasta ja imuvoimaa siis!

Leikkikamut

Siskokset Nuppi Nahkakuula ja Pinsessa Ammeliese on alkaneet leikkiä yhdessä. Suosituin yhteinen aktiviteetti on Suuri Tuolinjalkaseikkailu. Se pitää sisällään ryömimistä/konttausta keittiönpöydän alla, hirmuista kikatusta, tuolien siirtelyä, satunnaista pään kopsahdusta, lisää kikatusta, runsaasti kirkumista ja yleistä ilakointia. Ilmeisesti siskokset jahaavat toisiaan vuorotellen, ja säännöistä on päästy erinomaisen hyvin yksimielisyyteen ilman verbaalista kommunikointia.

Tytöt ovat aloitteneet myös painiharkat. Pinsessa Ammeliese nakkelee Nahkakuulaa puolinelsoneilla pitkin mattoa, eikä Nuppi ole moksiskaan vaikka onkin aina alakynnessä. Onneksi Nahkiksen ruumiinrakenne on melkoisen vankka, jotenka suurta huolta litistymisestä ei ole. (Ja Nuppelista lähtee kyllä ÄÄNTÄ kun hän on saanut tarpeekseen kreikkalais-roomalaisesta tyylistä.)

Ylistetty olkoon Räkäruuta!

Nuharintama on väistymään päin. Sitä kuitenkin on kestänyt niin kauan, että Tillikainen on tottunut räkäruutaan (eli nenäfriidaan) niin, ettei enää edes viitsi karjua kun sillä nokan imasen puhtaaksi.

Kaikista paras asento tähän toimenpiteeseen on sellainen, että istutaan haara-asentoon lattialle, pistetään baby jalkojen väliin niin että pää on reisien välissä ja kädet jalkojen alla. Ipana ei saa heilutettua päätä eikä handuja, jolloinka nenäimurin käyttö on sangen helppoa, varsinkin kun itsellä on molemmat kädet vapaana. Tuo oraalinen räkäruuta niin kätevä kapine, että ihmetyttää miten ollaan tultu toimeen Isosiskon nuhanenän kanssa ilman sitä!

Asiasta toiseen: Nahkakuulan hiukset on alkaneet kasvaa huomattavaa vauhtia. Hiuksisto on väriltään valkoisen vaaleaa, melkein harmaata, ja laadultaan enempi teräsvillaa kuin silkkiä. Vähän vaikuttaisi, että hiuksista voisi tulla kiharat. Olisihan se ihan kiva jos Tilli perisi mun vankemmanpuoleiset hiukset, eikä isänsä hentoisia hahtuvia kuten siskonsa.