Tillin elo kuvina

Nappasin Limpun blogista mukaani seuraavanlaisen haasteen:

Kerro kolme asiaa elämästäni joista haluaisit nähdä kuvan. Se voi olla mitä vaan, sellaista mistä voi ottaa kuvan, kuten vaikka polkupyöräni tai näkymä ikkunastani.

Muokkaan tätä vähän: tähän blogiin kuvaan vain Tiilikaisen elämään liittyviä juttuja, joten ehdotuksia otetaan vastaan!

Väsyttää-ää

Jessus kun väsyttää. Tilli on ottanut viimeisen viikon aikana tavaksi vaatia tissua yöaikaan yhden tai kahden tunnin välein. Ei ole mun mieleen! Päivisin Nuhmukalla on 3-4 tunnin syömätahti kuten on ollut liki koko elämänsä ajan, mutta nyttemmin hän halajaa lussuttaa molemmista daisareista. Ylihuomenna on neuvola ja katsotaan mitä kasvukäyrä sanoo, mutta voipi olla että sosesössöt otetaan pian käyttöön.

Eilen oli naapurustossa Elojuhlat. Tiilikainen oli mukana, totta kai, ja sai jälleen kerran osakseen runsaasti ihastelua. Huomenna juhlitaan Nuorimman Serkun synttäreitä. Baila baila vaan. Toivottavasti en nukahda kesken kakunsyönnin.

---

Muoks: Luin imetystukilistalta seuraavan lauselman:
Nämä eivät ole yksinään merkkejä maidon riittämättömyydestä:
- 4-5-kuinen alkaa syödä useammin öisin (päivisin ei ehdi, kun maailma kiinnostaa)

Haa! Tuohan on ote Tillin maailmasta! Ehkä hän sittenkään ole nääntymässä nälkään! Jippii!

Niitä näitä

Ei ole mitään uutta kerrottavaa Meidän Vauvan elämästä. Nyt hän nukkua tursottaa kolmatta tuntia kartanolla. Yöllä oli vaihteeksi levottomampaa, ruokaa piti saada kolmesti. Tai sitten hänellä oli yksinäistä omassa punkassa ja oli kaipuu mamman vierelle.

Kohta pitää kaivella syyskamppeet esiin. Onneksi on mitä kaivella... Tilliselle ei tosiaankaan tarvi ostaa yhtään mitään vaatetta, mutta silti aina jotakin tarttuu mukaan. Viimemmäksi noin tunti sitten ostin collegehaalarin kokoa 74 cm kun kirppiksellä ruuskattiin. Kohta alkaa olla 62:t pöksyt pieniä, bodyt vielä menee hyvin. Eipä ole ainakaan persjalka tuo meidän Juniori!

Kelalta tuli tilinauha ja siinä luki että maksetaan vanhempainrahaa. Ehkäpä jo noin kolmen kuukauden päästä saan tilinauhan Firmasta, mikäli siis suunnitelma Miehen koti-isyydestä toteutuu. Esikoisen kanssa Mies oli kotosalla nelisen kuukautta ja sama aikomus on nyttenkin.

Hoitopaikka-asiatkin mietityttää. Esikoisen Hoitotädille vapautuu kaksi paikkaa ensi vuoden alusta ja olisi aivan upeeta mahtavaa fantsua jos ne paikat saataisiin jotenkin keploteltua meidän sisarparille. Vanhempainvapaa loppuu helmikuun alussa ja sitten olisi vielä kesälomaa ja isyyslomaa ja sen sellaista, jotenka näillä näkymin Tillervo aloittaa hoitouran maalis-huhtikuussa. Voi voi. (Mutta jos olisi tuttu hoitopaikka, niin ei tuntuisi ollenkaan pahalta.)

Hyvin meni

Kun yöllä hiippailimme kotiin, näky oli kuvatun kaltainen. Tilli oli hengissä ja hyvinvoipa, huolimatta tissien monen tunnin poissaolosta. Sisko-Kultakin oli hengissä ja kohtuullisen hyvinvoipa, huolimatta Tillin pulloprotesteista. Halleluja!

Omatunto soimaa

Välillä on hirveän huono omatunto kun musta tuntuu etten anna Nykerölle tarpeeksi aikaa. Koko ajan on mukamaste jotakin muuta tekemistä, etten mukamaste ehdi pitää Tilliä sylissä ja olla guu guu lässyn lässyn. Toinen on niin innoissaan kun hänen kanssaan seurustelee, silmät alkaa loistaa ja koko kroppa vispaa. Sydäntä särkee kun pikkuinen on niin tohkeissaan. Ja karu äiti vaan pyykkää kokkaa istuu tietsikalla leikkii siskon kanssa ja ties mitä muuta. Vaikka pitäisi pitää Tiiteliä hyvänä. Höh.

Onneksi imetys sujuu hyvin. On edes ne hetket yhdessä.

Paukkuja

Tilli ja Mies porisee vintissä. Kyllä on Vauvalla asiaa! Njääämjäää sanoo hän ja Miestä naurattaa ja Tiilikaista naurattaa. Vissiin molemmista on kiva olla kotona ja omassa sängyssä. Möltä nääs tänään palattiin kaupunkiin.

Oli kaamea ukkonen siellä mökillä. Salamat rätisi ja ukkoset paukkui ihan korvan juuressa. Justiinsa suurimman rysäyksen aikaan oltiin Tuutelin kanssa päikkäreillä ja herättiin molemmat suutesti säikähtäin kun lähietäisyydellä pamahti. Peljästyin että nyt vähintäänkin kaatui jättimäinen pihakuusi mökin päälle ja me murskaannutaan, mutta ei onneksi kuitenkaan.

Jahas, nauru muuttui itkuksi. Se siitä ilosta sitten. Vissiin kannujani kaivataan...

Tarjolla tuttipulloa

Treenataan Taatelin kanssa tuttipullohommia. Meinataan nimittäin Miehen kanssa lähtä Viihteelle ihan kaksistaan viikon päästä. Edellisestä kerrasta on yli vuosi. Silloin rokattiin Qstockissa, nyt meinataan sivistää itseämme Pumpeligaalassa. Parisuhdeaikaa parhaasta päästä! Sisko-Kulta tulee lapsenlikaksi, jotenka Tillin olisi paree ottaa huikkaa pullosta ilman mukinoita.

Tuo makkarajalkainen Tötterö kääntyi eilen sängyn päällä useita kertoja mahalleen. Huiskin vaan! Lattialla ei ole yhtä helppoa se homma, mutta vähän pitää yrittää kuitenkin.

Yöllä kun Tilli syö, niin nukahdan yleensä saman tien kun olen nostanut beiben viereeni. Parina viime yönä olen herännyt siihen että pieni kita hamuaa vapaasti roikkuvaa rintavarustusta ihan issesseen. Juniori siis osaa ohjata itsensä yösyönnä, pilkkopimeässä ja unissaan maitotutkan avulla daisarille. Kyllä vauvat on neroja.

Neuvolassa

Voi vauva-riepua. Huutoa sai Neuvolan Täti kun puntaroi ja mittasi ja piikitti ja syötti inhoja litkuja. Lopputulema oli seuraavanlainen:

Ikä: päivälleen 3 kk
Paino: 6 370 g
Pituus: 62 cm
Nuppi: 42,2 cm
Luonnehdinta: Virkeä pikkuinen, kasvu etenee kauniisti.

Tatin kaulapoimu on hautunut auki. Oon laittanut siihen bepantehnia, mutta kuulemma saa laitta 1% kortisonia tai jos oikein pahaksi äityy, niin Siporexia tai jotain sellaista. Eiköhän ne apteekissa tiedä.

Kuukauden päästä olisi lääkärin tarkistus. Siis sikäli että lääkäri on saatavilla. On kuulemma uupelo 20 terveyskeskuslääkäristä, jotenka ne on aikalailla kortilla. Vain jos on pää kainalossa niin saa ajan. Ei hyvin mene kaupungilla. Ja kohta menee asukkailla vielä huonommin jos ei tarveyspalvelujen tila parane!

Vauhkomieli Villisilmä

Tillikaisen pää ja silmät pyörii entistä villimmin kun pitäisi ehtiä katsoa kaikkea kaikkialla kaiken aikaa. Hirvee urakka! Isosiskosta on tullut entistä kiinnostavampi, aamullakin molemmat kikattelivat toisilleen kun porukalla kellittiin sängyssä heräilemässä. Olen n i i n onnellinen kun meitä Miehen kanssa on siunattu kahdella ihanalla tytöllä että piti taas vähän tirauttaa kun katselin lapsiamme. Sydän pakahtuu.

Nakkimakkaralla on huomenna kintunvenytys- ja puntarointipäivä. Lisää rota-rokotetta on nielaistava ja vissiin reisimakkaraankin tuikataan joku troppi. Huutoa siis tiedossa. Huutoa ja kitinää oli eilenkin ilmassa. Tilli ei nukkunut kunnon päiväunia ja kärtty oli äänessä. Tämä päivä onneksi on parempi.

Ukkonen jyrisee ja välillä tulee minuutin suihkusadekuuroja. Ilma haisee ihan kesälle! (Parempi kai myöhään uin milloinkaan?)

Posket vs Nenä

Siskokset kuin elvikset? Toisella on Nenä, toisella Posket.

Uusia taitoja

Esikoinen katsoo Avaraa luontoa ja mässyttää viinirypäleitä. Tilli makaa lattialla, katsoo Esikoista ja nauraa ääneen. Esikoinen kikattaa Tiilikaiselle ja vanhemmat hekottaa tilanteelle. Ensimmäinen kerta kun Pikku-Nappula ottaa suoraa kontaktia Isosiskoon. Ihanaa!

Käytiin synttärijuhlissa ja Tiilikainen kiersi muutamat sylit. Joka ikinen Sylitäjä imi nokkansa täyteen vauvanhajua ja oli ihan tilulilulei. Vieraat kädet ei Pallonaamaa paljon hätkäytä. Hän vaan on ja mollistelee ihan coolina. Palleroinen, mutta sangen jäntevä olemuksensa sai paljon kehuja ja äiti oli ihan renttevävä. (Mun ansiotahan kaikki on...)

Tuhnun kädet alkaa toimia. Hän on alkanut Tarttua Kiinni, niinkuin esimerkiksi ystävänsä Roikkuvan Pimpisen koipeen. Tai äiskän sormeen. Tai harson reunaan tai mihin vaan sopivasti käsillä olevaan.

Räpsäyksiä

Esikoinen ja Kuopus. Mun rakkaimmat. <3

Tappi tapittaa

Hermo kestää melko hyvin mahallaan olemisen. Silleen päin on suorastaan viihtyisää, olettaen että Kääntävä Käsi on valmiina apuun heti kun sitä tarvitaan.

Yritin ottaa Beibestä naurukuvaa. Mikä vitsi! Kamera on niin kiinnostava, että sitä pitää tapittaa suu supussa. Kameran edessä ei tod virnuilla, olletikkaan käskystä!

Kauneudenhoitoa

Tillillä oli tänään kaljunhoitopäivä. Sivelin kaaleen ceridal-öljyä useampaan otteeseen ja annoin issikoitua pipon alla. Ja jopas karsta irtosi! Tuntui kyllä aika haljulta rapsutella töhnää irti avanteen kohdalta, mutta minkäs teet. Viikonloppuna pitää olla edustuskunnossa kun synttärijuhlille osallistumme.

Taatelin maailma keikahti taas eri asentoon kun hän testasi hetken verran bumboa. Jumakeikka että se olikin mahtava kokemus! Naama oli silkkaa messinkiä!

Hiljaiset päivät

Hiljaista on ollut elomme tää pari päivää kun Mies ja Esikko on olleet mökillä. Tilli ei paljon ääntä pidä, mitä nyt hihkuu ja jokeltelee ja nauraa ääneen ja välillä vähän määkäisee. Hyvän mielen hän saa leikkikaaren alla. Erityisesti kun peili on nenän edessä. Sieltä kuikkii takaisin joku tosi söpö tyyppi, jonka kanssa voi jutella ja virnistellä!

Luksusta on ollut nukkua myöhään. Menneenä alkuyönä Tilli vaati tisua tunnin välein, mutta rauhottui sitten nukkumaan ja jahtaamaan mua pitkin sänkyä. En tajua, miten se häneltä onnistuu, mutta siirryinpä vaikka kuinka kauas tuosta Tuhnukkeesa, niin taas kohta havahduin siihen että tyyppi oli kyljessä kiinni. Mystistä.

Taas mentiin

Tillikaisesta on nyt kesän aikana kehittynyt aikamoinen reissuiita, uni tulee paikassa kuin paikassa ilman mitään heikkoa. Muuan päivä sitten hän nukkui yön erään kajaanilaisen hotellin ilmaistoimattomassa huoneessa. Vaan eipä kuumuus onneksi haitannut. Seuraavana päivävä kun jatkettiin matkaa ja kurvattiin kotia kohti Manamasalon kautta, niin pikku-Pallopääkin uitti varpaitaan Oulujärvessä. Mun ja Tillin mielestä vesi oli hyytävää, mutta Esikoinen ja Mies eivät välittäneet siitä vaan polskivat jorpakossa kuin delfiinit. (Hullut.)

Nytti on alkanut nukahtamaan yöunille klo 20:n maissa, samaan aikaan kuin Esikko siis. Mahtavaa!!! Toivottavasti se ei ole vain väliaikaista! Siskokset heräävätkin samoihin aikoihin, siinä kasin pintaan, ja viime päivinä he ovat ottaneet päikkäritkin yhtä aikaa. Greit!