9+0

Yrjöolo on saavuttanut uusia huippulukemia. Välillä on jo niin huono olo, että pukkaa kylmää hikeä ja tärisyttää. Mitään ruokaa ei tee mieli ja se tietty saa olon entistä kehnommaksi.

Tulevasta Perheenlisästä on nyt tiedotettu likipitäen kaikille läheisimmille. Työkavereilta onnistuin pitämään asian salassa, kiitos olkoon anniskeluravintoloiden alkoholittomille oluisille.

Väsyttää kovasti ja pinna on melko kireällä. En jaksaisi yhtään Esikoisen temppuiluja ruokapöydässä. Mies on onneksi tajunnut tämän ja viettää aikaa Ipanan kanssa ilman eri kehotusta niin meikä saa olla rauhassa.

Plääh.

7+5 -> 8+0

Neuvolassa kävin. Terkkari laski että nyt on odotusajanlaskua 8+0 eikä 7+5 niinkuin luulin. Sehän meinaa että laskettu aika siirtyi huhtikuulle, 29.4. on se. Näillä näkymin. Sehän voi siirtyä kun aletaan ultrakojeella tirkisteleen Kakkosta.

Neuvolan punnitukset, mittaukset, pistokset ja haastattelut ei ole muuttuneet parissa vuodessa mitenkään. Samat oli jorinat ja saman mallinen oli pahvilautanenkin, johon pissanäytteen tiristin. Terkkari yritti kuulostella Kakkosen sydäntä, mutta pikku-ponin laukkaa ei vielä kuulunut. Jospa parin viikon kuluttua, kun on seuraava aika, jumpsutus kuuluisi jo doplerilla.

Mainitsin täti Terkkarille myomastani. Hän kehotti tilaamaan dokumentit sairaalasta ja sen tein. Esittelen niitä seuraavalla kerralla tohtorille, joka päättää tarvitaanko aikaisia ultrakatsastuksia, vai jätetäänkö asia hautumaan.

Pomolle ja yhdelle Työkamulle kerroin tilastani. Molemmat olivat ihan intona, Pomo varsinkin. Muille läheisille työkavereilla asia paljastunee ylihuomenna kun menemmä tiimipäiviä viettään Tampereelle. Tuntevat mut sen verran hyvin, että kun mulle ei sidu maistu, niin sitten On Varmasti Kyse Raskaudesta...

7+4

Uutinen: väsyttää! Vaikka ei edes vessassa tarvinnut käydä yöllä. Eikä edes Esikoinen herännyt ja herättänyt. Eikä nälkäkään ajanut ylös aamu-viideltä kuten edellisenä yönä. (Kyllä kyrsi toissa yönä maata ensin tunti hereillä ja kuunnella mahan kurinaa ja miettiä että menisinköhän syömään vaiko en ja sitten menen eikä jääkaapin sisältö houkuta yhtään, mutta syön kuitenkin riisipuuroa ja soppaa ja sitten on ötjelö olo ja piti taas maata hereillä sen takia. Ja kun uni tuli, niin oli jo aamu ja piti taas herätä. Ja yllättäen väsytti ja oli nälkä ja oksetus eikä mikään ruoka maistunut paitsi viinirypäleet. Onneksi niitä oli korkkaamaton paketti.)

On jotenkin haikea olo kun Esikoisesta tulee isosisko. Mun vauvasta. Mun harjoituskappaleesta, äidintekijästä, ihanasta pikku-hymyhyttysestä. Ja hän on kuitenkin niin pieni vielä. Ei edes metrin mittainen ja painaakin vaan saman verran kuin suurperheen päivässä hörppimät maidot. Voi voi. Meillä on yhdessä niin hauskaa kun on omia juttuja, päristelyjä ja pörinöitä ja kutituksia ja pusuja ja kurkistuksia ja nyt kimppaan on tulossa yksi tyyppi lisää. Ihan outo kaveri vieläpä, liekö tuolla edes huumorintajua?

Esikoinen on ollut todella helppo kakru, ei ole ollut koliikkia, isoja sairauksia, allergiaa tai yleistä elämäntuskaa. On ollut sitäkin enemmän hymyjä, iloa, oivalluksia ja helppoa sopeutumista tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt pelottaa astua uuteen tilanteeseen. Miten pystyn olemaan vertaamatta Kakkosta Esikoiseen, olemaan haikailematta että olipa se silloin helppoa ja nyt ei (jos ei vaikka olekaan helppoa sitten)? Entä jos katkeroidun ja tykkäänkin enemmän Esikoisesta kuin Kakkosesta? Jos Kakkosesta tulee sydämessänikin Kakkonen?!? Help!

7+1

Kävi oksennus suussa, mutta sain nielaistua ennen kuin ruilahti neukkarin pöydälle. Nastaa.

Väsymys on löytänyt uuden tason. Aamuväsymys on ihan normaalia, mutta esim. eilen illalla, kun olin herännyt klo 6, ollut 10 h töissä ja sen päälle vielä 2 h viittomakielen kurssilla, niin kotia tullessa vähän väsytti. Istuin sohvalle, enkä kyennyt mihinkään. En jaksanut mennä vessaan, vaikka olo oli kuin palokunnan hevosella. En jaksanut syödä, vaikka oli niin nälkä että maha olisi vetänyt em. hevosen. En jaksanut edes istua, mutten uskaltanut panna pötkölleenkään kun uni olisi ottanut haltuun, enkä ollut käynyt vessassa tai syönyt. Pystyin vaan möllöttään apaattisena. Olipa pöllö olo.

7+0

Oon miettinyt alkuraskauden ultraa. Mennäkö vaiko eikö mennä? Maksaa suunnilleen 90 euroa.

Hyödyt:
1. Näkee, pumppaako Mahan Matosen sydän, joka taas kertoo reilusti vähentyneestä keskenmenoriskistä.
2. Näkee, montako sikiötä sisuksissani on.
3. Näkee, onko kohdun suulta toukokuussa havaittu myooma kasvanut.

Haitat:
1. Maksaa suunnilleen 90 euroa.
2. Jos joku on huonosti, tieto lisää tuskaa.

Näin äkkiseltään laskettuna hyötyjä on enemmän kuin haittoja. Hmm.

Kutjelo olo senkin jatkuu. Esikoisen kanssa kärsin kolmen kuukauden kamiksen. Siltä tämä nytkin vaikuttaa. Ei riitä, että on huono olo aamulla, koska huono olo on myös aamupäivällä, keskipäivällä, iltapäivällä, illalla ja yöllä kun pitää käydä vessassa.

6+5

Nyt yököttää siihen malliin, että aloitan blogin. (Jaettu yökötys on pienempi yökötys?) Oksettaa, väsyttää, naama kukkii kuin tulppaanitarha, mahassa on Tuntemuksia, ruoka ei maistu, nenä on löytänyt jälleen supertaajuuden ja sen sellaista. Tuntuu, että olen vahvasti paksuna. Halleluja!

Näin Kaiken Kokeneena Vauvankantajana (eli jo yhden lapsen tuottaneena – ei tässä mitään hiehoja enää olla), tämä alkuraskaus tuntuu tylsältä. On vaan huono olo eikä saa enää edes syödä mitä huvittaa. Sikäli kun edes tekee mieli syödä mitään. Osaan odottaa sitä hetkeä kun pikku-jalkat täräyttää kohdunseinää niin isosti että tuntuu ja pötsi alkaa pullistua ja saan kiskaista äitiysfarkut jalkaan. Suurinta Hetkeä en vielä ala odottaa, otan ensin kaiken irti noista edellä mainituista.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa, päätän päivittelyni tähän.