Ensimmäinen syntymäpäivä

Lutikka, aka Nahkakuula, aka Tilli Tiilikainen, aka Mandoliini, aka Pikkusisko, aka Tappi Tapittaja, aka Juniori, aka Äitinmussukkaisinpumpsukkasiskonrupsukka, juhlii tällä viikolla ensimmäistä syntymäpäiväänsä sitten syntymänsä jälkeen. Näin Varsinaisen Syntymäpäivän aamuna me Isosiskon kanssa luikautettiin paljon onnea vaan ja Sankaria nauratti. Yritin ottaa kuvankin, mutta ilmeisesti Sankarin kaksi hiuskarvaa eivät olleet ihan oikealla tavalla ristissä, koskapa hän sensuroi otoksen:

1-vuotias Tillikainen on suurimmaksi osaksi päivää hymyileväinen tyttö. Hän ei kuitenkaan yhtään arkeile esittää ÄÄNEKÄSTÄ vastalausetta, jos joku homma ei mene ihan niinkuin hän haluaisi. Jos Isosisko yrittää napata kädestä mieluisan esineen, pistää Tilli ankarasti hanttiin ja nyttemmin hän on mustasukkaisuuksissaan alkanut jopa käymään Siskon kimppuun kun tämä yrittää yhtä aikaa äitin syliin ängätä.

Tiilikainen on kaikkiruokainen. (Paitsi että riisi ei oikein uppoa.) Hän syö paljon ja hyvällä ruokahalulla. Mielellään hän söisi ihan itse, mutta ympäristö (= itsevaltias äiti) asettaa, Tillikaisen mielestä liikaa, rajoituksia omatoimisuudelle. Syömisen (eli ruuan roiskuttelun) lisäksi häneltä kielletään vessanpöntön nuoleskelu, portaisiin nouseminen, kenkien pureskelu, pikkukivien imeskely, jalkalampun räpsyttely, hiekan syöminen ja ennen kuutta herääminen.

Vielä vuoden korkeassa iässä Tillin ruokavalioon kuuluu tissumaito. Sitä hän nautiskelee ennen nukkumaanmenoa ja yöllä. Neuvolan tätiä tämä hieman hämmästytti, mutta koskapa Lutikka ei ole osoittanut luopumishaluja, ei äiti ole pitänyt tarpeellisena lakkauttaa maitobaarin palveluja.

Päivänsankarin suosikkihommaa on kun hän tonkii lelulaatikosta lääkeruiskun tai jonkun muun sopivasti käteen mahtuvan tavaran, ja jota hän sitten roudaa ympäri taloa. Kaikista ihanin olisi digiboksin kaukosäädin, mutta senkin käyttöä ikävästi rajoitetaan. Aamulla kuuluu asiaan, että Sankarille ojennetaan äitin kännykkä, jota hän pitää kädessä kun möngertää ympäri vanhempiensa sänkyä.

Tiilikaisen Kaikista Paras Kaveri ja Kaikista Mahtavin Idoli on oma Isosisko. Sisko osaa naurattaa Lutikkaa ihan hengästykseen asti, leikkiä yhteisiä leikkejä ja tuoda Karjuvalle sopivan lelun ihmeteltäväksi, olipa kyse sitten iltapuuroangstista tai pukemisahdistuksesta. Isosiskon Rakkaus syttyi saman tien kun hän ensimmäisen kerran näki Pikkusiskon ja nyt Lutikka osaa rakastaa samalla mitalla takaisin.

Nahkakuula nauttii musiikista. Kaikenlaiset rytmit menevät välittömästi jalkoihin ja käsiin! Pylly hetkuu ja handut vispaavat, eritoten jos ilmoille on kajahtanut Palefacen Hiphoppii englantii. (Se on myös muun perheen perheen suosikkibiisi.)

Summa summariumina voidaan sanoa, että Pallopäinen Tyttösemme on hinana. Hänestä on kehittynyt Persoonallisuus, välillä sangen rasittava, mutta jatkuvasti ja koko ajan äärettömän rakas.

Hyvää syntymäpäivää Tilli!

---

PS.

Tästä eteenpäin Tilli Tiilikaisen (ja Isosiskon) elämää voi seurata Kumikanala-blogissani. Tervetuloa!

Pian Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun

Täältä löytyy kuvaelma Erään Perheen Eräästä Aamusta.

Lutikan Vuosipäivä koittaa ylihuomenna. Blogistaniassa tämä merkitsee sitä, Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun ja tämä blogin on tullut tiensä loppuun.

Koska ainakin laskurista päätellen kirjoituksiani on joku joskus lukenut, olisi tosi mukava jos te siellä ruudun toisella puolella olevat jättäisitte jäähyväistervehdyksen.

Neuvolassa ja hiekkalootassa

(Melkein) 1-v neuvolakuulumiset:

9,6 kg, 76,5 cm ja kaikki niinkuin pitääkin tässä iässä olla. Painokäyrä on hienoisessa laskussa, pituusgraafi kulkee suoraviivaisesti nollaviivalla. Piikki tuikattiin reiteen ja siksi piti vähän huudahtaa, mutta muuten Tilli oli yhtä hymyä vain. Kehuja sai aurinkoisesta olemuksestaan.

Tiilikainen on päässyt hiekkalaatikkoleikkien makuun, eli siis hiekka maistuu pieninä annoksina, mutta jos sitä eksyy yhtään enempi suuhun, niin eipä ole mukavaa. Siitä kuvat todiststeena (kollaasit on näköjään pop nykyään):

Hän syö itse

Eilen ruotasin Lutikalle sadetakin väärinpäin päälle, eli siis etupuolen taakse ja takaosan eteen, tumppasin haarukan käteen, lautasen nenän alle ja sanoin että alahan mussutaa. Ja niin hän teki. Ainakin melkein.

Tillillä on aivan selvä käsitys siitä, mitä Ruokailuvälineellä olisi tarkoitus tehdä, ja sapuskaa menee sen avulla jonnin verran suuhunkin asti – oolalaa – mutta hieman on hankaluuksia keksiä miten päin kahvelista kannattaisi pitää kiinni. Hauskempaa on ottaa ruokaa suoraan kouraan ja puristella ja tilsutella sitä pöytään kiinni.

Wappu

Wappu toi monia Uusia Asioita Lutikan elämään:

- katossa leijuva ilmapallo

- konttaaminen ulkona, maassa siis

- pyöräily

Kummallisinta oli ottaa lähikontaktia terassin laudoitukseen. Se suorastaan peljätti Nahkanuppia, mutta kolmantena päivänä hän uskalsi ottaa jo muutaman metrin etenemisen. Kaipa se vielä iloksi muuttuu.

Itse en ollut paikalla kun Tilli hyppäsi pyörän selkään, mutta vissiin hän oli ihan coolina ja rennosti, koskapa nukahti mennen tullen.

Ja mitä katossa leijuvaan ilmapalloon tulee, niin sitä Tiilikainen ei ole juurikaan päässyt käsittelemään, koska a) pallo leijuu katossa ja b) Isosisko pitää huolen, että Tilli ei pääse edes hajuetäisyydelle katossa leijuvan ilmapallon lattialle yltävään naruun.