Öinen hiljaisuus - kuinka se syntyy

Yön pimeinä tunteina kuuntelin taas Vauvan korviasärkevää (ei siksi että se olisi surullinen tai tuskainen ääni, ei ollenkaan! tämä ääni kuvastaa silkkaa riemua ja itsensäviihdytyksen iloa, mutta korvia se särkee koska on niin kovaäänistä muutoin hipihiljaisessa kodissamme) kurlutusta, ärinää, kärinää, huutelua, joklausta ynnä muita ääniä mitä Tatti keksiikään kurkunpäällään tuottaa. Yritin sihistä että oleppa nyt hiljaa kun on yö ja normaalit ihmiset nukkuu - ei auttanut. Pistin käden rinnalle ja tassutin - ei auttanut. Työnsin tutin suuhun - ei auttanut. Tissin työnsin suuhun - auttoi 10 sekunniksi. Vaihdon vaipan - ei auttanut. MUTTA! Sitten vittuunnuin! Ja kekkasin keinon!

Puhalsin Tillin naaman suunnalle heti kun hän päästi Väärän Äänen. Auttoi! Otin huitovasta kädestä kiinni ja hönkäsin joka kerta kun Tiilikainen avasi kitapurjeensa kärähdykseen ja Ääni loppui kuin leikaten! Noin kymmenennen puhalluksen jälkeen hän tyytyi kurluttaan unilaulua ja nukahti. YESH!

En tiedä, hyväksyttäisikö tämä vauvanhiljennyskeino kaikissa lapsenkasvatuspiireissä, mutta meinaan käyttää samaa niksiä kaikkina tulevina öinä kun se toimii näin hyvin. Hah!

Näin iloinen olin aamulla, vaikka yöllä mun itseilmaisua rajoitettiinkin tosi rankasti.

Lutkutusta ja kuolaa

Siinä ne ois...

Muhmurasta on tullut Vakavasti Otettava Lutkuttaja. Hän lutkuttaa nyrkkiään, peukkuaan, muita sormia yhdessä ja erikseen, äitin rannetta, kaikkia sormia, peiton nurkkaa, leluja ja ennen kaikkea tarkoitukseen tarkoitettua oivallista lutkutinta. Ääntä lutkutus tuottaa sen verran, ettei kenellekään jää epäselväksi, että lattialla pyörii Vakavasti Otettava Lutkuttaja.

Lutkutuksen tarve on niin kova, että pelkkä tissu suussa ei riitä. Sinne on lisäksi survottava omat sormet ja välillä vaihdettava nännistä äitin etusormeen (se on kätevästi käsillä kun Tillillä on tapana pitää siitä lujasti kiinni syödessään) ja takaisin.

Lutkutukseen liittyy olennaisesti Kuola. Sitä piisaa, joo. Naama kiiltelee märkänä, paidan etumus on märkä, äitin puseron vasen olkapää on kroonisesti kuolassa, lattiallamakailupeite on kuolassa. Kaikki, mihin Lutkuttaja koskee, on kuolassa. Ihan kuin talossa asuisi nälkäinen vihikoiralauma.

Ikenet on vielä hampaattomat, vaikka molemmat alaetuhampaat ihan selvästi vaanivat tilaisuutta nousta pintaan. Saapa nähdä milloin nykyrät näyttäytyy.

Outo tyyppi

Joo-o, on tuo Tillikainen melko kumma tyyppi. Justiinsa kun ajattelin ettei sille mikään sapuska kelpaa, niin tänään sille sitten kelpasikin kaikki mitä nokan eteen kantoi. Alahuuli pitkällä hän hamusi lusikkaa suuhunsa. Ota tuosta sitten selvää.

Sihtisuu

(Klikkaa kuva kokonaiseksi.)

Tilliäinen ei haluaisi syödä muuta kuin tissiä. Ihan sama onko lusikassa hedelmää vai pottua, Beibi napsauttaa suunsa tiukasti kiinni kun se lähestyy huulia. Velliä hän suostuu hörppään pari kertaa tuttipullon korkista, mutta sitten loppuu sekin into. Rasittavaa, mutta ei mitään uutta, koska Isosisko oli ihan samanlainen aikoinaan. Luotan kuitenkin siihen, että sapuska alkaa maistua kun tissu ei heilu koko ajan nenän edessä ja lusikan toisessa päässä tollistelee iskä.

Unikoulua

Olipa kiva yö. Unikoulun merkeissä meni. Mikään, tissi mukaan lukien, ei Tiitelille passannut klo 01:52, eikä huuto ollut muuta kuin itsensä viihdytystä tyyliin koska kukaan ei leiki kanssani niin karjunpa sitten kun äänikin on niin kivan käheä, jotenka pistin hänet omaan sänkyynsä makaamaan. Huuto ei tietenkään lakannut, mutta en antanut sen häiritä. Silitin poskesta ja tassuttelin. Huutoa kuuntelin, välillä rauhoittelin sylissä. Ja taas tassuttelin. 40 minuuttia huusi Tiitti, sitten nukahti. Nukkui puoli tuntia, karjaisi muutaman kerran ja nukahti uudelleen puoleksi tunniksi. Taas sama homma. Annoin tissiä ja pistin omaan sänkyyn. Uni tuli oitis ja kesti aamuun asti.

Alkoi ihan tosissaan jurppiin kun yksi pieni ihminen terrorisoi koko perheen unia. Mies on aamuvuoroon mennessä ihan seinästä revitty ja itsekään en jaksa tämmöistä menoa, varsinkaan kun työt alkaa. Isosisko on onneksi hyvin sikeäuninen, mutta miten kauan? Nyt kun on vielä Tautia mahassa, annan tissiä yölläkin, mutta siihenkin tulee muutos kun Tatti tervehtyy.

Toivottavasti ensi yönä päästään vähemmällä huudolla ja enemmillä unilla.

Huutokyvytön

Kuume ja ruikuli on hellittäneet, mutta ääni on mennyt. Tilli vaan kähisee ja ähisee, muuta ei irtoa. Se tekee kommunikoinnin äärettömän hankalaksi. Totta tosiaan - vaikka Beibi ei puhu sanoilla, äänen sävy ja korkeus kertovat kaiken tarpeellisen. Nyt kun niitä ei erota, on sekä Viestin Lähettäjä että Vastaanottaja ihan hukassa. Siitäkin varmaan johtuu, että Tiilikainen valittaa surkeasti koko ajan ja kaikissa asennoissa. Särkylääkkeestä ei ole hyötyä. Vain sängyllä pötköllään tissi ikenien välissä on hyvä.

Se on adeno

Lääkärissäpä sitten käytiin kun tauti ei tunnu hellittävän. Viime yönä meni petivaatteet vaihtoon kun Ryyni rykäs yrjön syönnin päätteeksi ja vaippaan on lurissut liejua. Kuumetta on ollut ja olo sangen kurja.

Täti Tohtori diagnosoi yrjö-oksennus-kuume-nuha-yskän adenovirukseksi ja sanoi että itsestään menee ohi kun menee. Jotta suppoa hanuriin vaan. Paino oli tippunut 70 grammaa perjantaista, jotenka pahaa kuivumista ei vielä ole, mutta pikku-Pyörykkään pitäisi saada 8 dl nestettä/ruokaa vuorokaudessa ettei kuivaksi korpuksi muuttuisi. Korvat punottivat ja kitapyöryköissä oli peitettä, jotenka kuulottimia ja kurkkuakin saattaa kolotta. Jos kuume yhtäkkiä nousee, niin on syytä epäillä korvatulehdusta ja painella kipin kapin lääkäriin.

Sääliksi käy pientä Nurpukkaa. Ihmeen reippaana hän on illan ollut, päivällä halusi vaan olla sylissä ja nojata poskea olkapäähän. Ruokakin taas maistui, mutta kaikki tuli suihkuna ulos justiinsa kun hän pääsi kunnolla puuron makuun kiinni. Höh höh.

Ruoka ja uni maistuu

Eipä sairastaminen huonontavasti ainakaan ruolahaluun ja yöuniin vaikuta. Korvikkeeseen keitetyn riisipuuron Tilli suorastaan hotkaisee lusikasta ja yöunetkin kesti katkeamatta 22-05:51. Luxusta! Silti toivon, että tauti jo hellittäisi. On kurjaa katsella kun toinen on niin vaisu eikä yhtään oma iloinen kujertava itsensä.

Kipiä vauva

Vissiin on perjantaista piikkiä syyttäminen, että Nyppy on kipeä. On ollut sunnuntaiaamusta asti. Kalju hehkuu kuumuutta, maha on kuralla ja silmissä on ihan tollo päällä. Ei paljon nauruja irtoa. Voi pientä.

Rasti

X

Siinä se rasti nyt on. Turnipsi koisi puoli kymmenestä noin puoli viiteen heräämättä männä yönä. Ah. Liekö syynä Miehen antama iltapala: ruispuuroa (samaa mitä Isosiskokin söi iltapalaksi), sosetta ja velliä. Kolot tilkittiin tissulla.

Ilta ilman daisaria

Illan tarkempia yksityiskohtia tuntematta anoin Äidille Omaa Lisäaikaa klo 22:n maissa (jolloin olin luvannut alunperin hiippailla kotia kohti) ja ilokseni kuulin, että koko jengi oli nukkumassa. Mullehan se kyllä passasi!

Nukkumassa ovat yhä edelleen kaikki rakkaani mun kun kello on päälle 24, jotenka mieleen hiipii ajatus, että onkohan Tissi sittenkään niin tarpeellinen Turnipsin nukahtamisen kannalta kuin miltä se on vaikuttanut tähän asti?

(Peeässänä kerrottakoon, että tämä Itsekäs Äiti nautti iltavapaasta ihan täysillä! Seura oli loistavaa, samoin löylyt, ruuat, juomat ja tanssit.)(Pieni jurnutuksen aihe on musiikki - olis pitänyt kuskata omat levyt mukana niin ei olis tarvinut veivata kake randeliinin ja paula koivuniemen väliä. *silmienpyöritystä*)

Neuvolakeikka

Tössyrästä otettiin mittaa ja ruikattiin piikkikin reisimakkaraan. 5-kuisella Pallonaamalla on pituutta 66,3 cm (tarkka juttu) ja painoa 7670 g. Pipo saa olla kokoa 44,2 cm. Hyvin kuulemma kasvaa. Piikitys aiheutti pienen älähdyksen, mutta ei sen isompaa itkua. Toivottavasti ei tule oireita.

Eipä kummempia kuulu Tuhnukalle tai muulle Perheelle. (Meikä oottaa ihan hiilenä että pääsen likkakaverien kanssa juoruaan ja nauttimaan Aikuisten Ajasta ja kenties parista Aikuisten Juomasta...)

Arkisia asioita

Tässäpä seisoksin ja kattelen ja olen söpö. Hiijohoi.

Lusikalla syötävä eväs on alkanut maistua paremmin, onneksi! Riisipuuro ja sose uppoa ilman mukinoita, samoin pottu-parsakaalisörsseli. Kohtapuoliin voitaisi ottaa kanaeläin ruokavalioon mukaan.

Pyörähtäminen selältä mahalleen sujuu suih vaan, ei tarvi edes äristä. Toisin päin meneminen on haastavampaa, vaikka se taito on ollut hallussa pidempään. Mutta kun on kaikenlaisia esteitä tiellä, kettu vieköön! Ja yli-innokas Isosisko on heti pyöräyttämässä ympäri vaikka pitäis ite saada treenata, kettu vieköön toisenkin kerran!

Öistä en viitti edes kirjoittaa mitään. Ne menee niinkuin on mennäkseen. Piirrän sitten rastin ruudulle kun on hehkuttamisen aihetta.

Huomenna olisi äiteellä likkakaverien kanssa iltamat. Harmillista että Miehellä on lauantaina aamuvuoro, on siis pakko kotiutua hyvissä ajoin. Vaikka tänään tapahtuikin niin että Tatti urvahti ilman tissiä. Söi puuroa ja vauhti hidastui kunnes sammui kokonaan. Vui pientä nöppöstä. On se niin lutunen.

Kiertoradalle!

Kiertorata senkun laajenee! Tilli osaa kääntyä seljältä mahalleenkin! Rullaava Vauva ompi meidän lattialla! Onneksi se karjuu koko ajan liikkuessaan niin osataan varoa.

Kellotusta

00:29
01:37
04:28
06:54

Siinä on viimeyön kukkuma-ajat. Nukkumaan hän kävi klo 21:30 ja uusi päivä alkoi kello 08:04. Ja tämä yö oli hyvä!

Hän pyörii sittenkin

Tänään hän ojensi oikean kätensä, vilkaisi sivulle että reitti on selvä, päästi varoitushuudon ja kääntyi mahalta selälleen. Hahaa! Hän pyörii sittenkin!

Rakkautta ja sen sellaista

Näköjään joka toinen yö on hyvä ja joka toinen ei ole. Siis unen määrän ja laadun kannalta tarkasteltuna. Siis äidin mielestä. Tilli on aivan tyytyväinen molempiin em. seikkoihin, ainakin jos kuunaaman aamuhymystä voidaan mitään päätellä. Tänään aamuyöllä klo 5.20 hän tosin päätti puskea kakkasen vaippaan, jotenka muutoin malko hyvä yö keskeytyi vaipanvaihtoon. Vaan ei se haitannut.

Tillikainen ei tykkää syödä muuta kuin tissiä. Lusikkaruuat uppoavat kehnosti, pullosta ei mene mikään neste ja hörppääminenkin on vähän niin ja näin. Superherkuiksi mainostamani päärynä, persikka ja pottu eivät enää olekaan niin hyvää, uutuudenviehätystä taisi olla. Banaani aiheuttaa paukkuja, joten se poistetaan ruokavaliosta toistaiseksi. Tänään sekoitin puurot ja vellit, eikä sekään maistunut kovin hyvältä. Eipä auta kuin jatkaa maisteluja, kyllä se vielä alkaa uppoamaan (ja unet paranee, joohan?!?).

Olen tässä viime aikoina ihastellut ja kummastellut siskojen välistä rakkautta. Isosiskossa se syttyi saman tien kun hän näki Tillin ensimmäistä kertaa. Nyttemmin se on vain vahvistunut kun Tiilikainen osaa näyttää tunteita takasinpäinkin. Kun Esikoinen herää äkäisenä päiväunilta ja hän kuulee Kuukunan huutelevan alakerrassa, muuttuu murjottava Peikkotyttö sekunnin sadasosassa iloiseksi Isosiskoksi, jolla on hirmuinen kiire vauvan luo. Kun jonnekin lähdetään, Esikoinen varmistaa, että tuleehan Tiitinen mukaan. Tilli jaksaa tuijotella Esikon leikkejä vaikka miten kauan ja kikatella Siskon tempuille. Molempien silmissä loistaa ilo ja rakkaus kun ovat yhdessä. Ihana on heitä katsella.

Het potatis

Pikku-Lutikka söi iltapalaksi pottua vesikastikkeella ja voi ryökäle, että se oli hyvää! Kuola lensi ja suu aukesi ammolleen vastaanottamaan tuota jumalten nektaria, jota myös perunaksi kutsutaan. Pois kaikki hienostelu siis! Pottu suuhun ja menoksi! (Edellisyö oli syvältä syvimmästä suolesta, toivokaamme tulevasta yöstä edes himpun verran parempaa. Pelasta perheemme unet, oi potaatti!)

Vauvannaurattaja onnistuu tehtävässään

Tiilikainen hörppi (kirjaimellisesti, sillä pullosta ei mikään neste uppoa vieläkään) iltavellinsä ja Esikoinen munttasi iltaleipänsä. Sittenpä tuo vekkuli Isosisko päätti naurattaa vauvaa. Kutitteli Tilliä pömpöstä ja teki ilmeitä tuo Vauvannaurattaja ja Vauvaa nauratti niin kovasti, että tuli yrjö. Iloiset iltamat meillä!

Tilli on nyt maistellut porkkanaa, pottua, päärynää ja persikkaa. Persikka on ainakin syljenerityksestä päätellen parasta. Porkkana-potaattivelli on kans herkkua. Hörppyyttämällä sitä syö hän, aukoo suutaan kun kuppi lähestyy eikä suupielestä valu ulos juurikaan tippaakaan. Tupperivaaran silikoninokkamukia ollaan myös käytetty ja siitä Pullonhyljeksijä ottaa jopa imun kun heikko hetki sattuu olemaan.

Harhalaukaus

Aamulla lompsin suihkuun. Pesin unenpöpperöt silmistä ja hoksasin että joko meillä on visiteerannut vampyyri tai sitten Tillillä on sattunut pahemmanlaatuinen harhalaukaus - nimittäin oikeasta daisarista noin 10 cm yläviistoon kohti kainaloa on ilmestynyt kunnon fritsu! Eikä ole mikään pikkuimu ollut! Jälki on tuskanpurpprainen, ihan kuin meidän yläasteluokan kovimman jätkän Jarnon kaulassa piukkapöksyisen tyttökaverin kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen.

Ei mitään erityistä

Eilen illalla kun Beibi taas karjui jostain tuntemattomasta syystä, otti Mies tilanteen haltuunsa. Eli nappasi Huutajan syliinsä ja hyssytti. Hyssytti niin kauan että huuto loppui ja hyssytti vielä lisää niin että Huutajan silmä alkoi luppaseen. Hyssytti ja nyssytti, heilutti ja piti hyvänä. Sitten laski sänkyyn. Seuraavan kerran Huutaja päästi äänen puoli neljältä aamuyöllä. Äiti oli niin i-loi-nen kun sai nukkua viisi tuntia putkeen!

Viikkoa vanhempi Tyttönen kävi kylässä meillä ennen tuota iltaista huutoepisodia. Tilli on varsinainen mörssäri verrattuna kirpunkokoiseen Ikätoveriin. Likat tuijottivat toisiaan lattialla ja kurluttivat kilpaa. Tänään tulee kylään Nuoriherra Ikätoveri, saapa nähdä miten paljon pienempi hän on.

Täytyy sanoa, että vähän sattui Äidin Sydämeen kun tuon Kirppusen vanhempien ensimmäiset sanat olivat herranen aika! ja ompa se iso! kun meidän Pompulan näkivät. Toivat lahjaksi hauskan pyyhkeen, ja Kirpun Äiti tuumasi että vieläköhän Tillin pyllyn pystyy siihen kuivaan kun pyyhe on niin pieni. Höh! Aika julmaa huumoria.

Tiilikaisen päälaki on kaameassa kunnossa. Karstat on vähitellen saatu harjailtua pois suurimmaksi osaksi, mutta nuppia on kutittanut niin kovasti että Tilli on raapinut sen ihan verinaarmuille. Nyt on sitten pipo päässä 24/7. Vaan jospa se tästä.

Enää kuukauden verran on kotiäitiyttä jäljellä. Yritän nauttia jäljellä olevista päivistä, mutta myönnettävä on - mua ei ole luotu tällaiseen kotihengetärmeininkiin. Välillä seinät kaatuu tosissaan päälle ja ahdistaa. Rakastan lapsiani kaikella rakkaudella mitä sydämessäni on, mutta tätä kotinurkissa pyörimistä en jaksa. Onneksi on ihana Mies, joka haluaa ja uskaltaa olla lasten kanssa koti-isänä! (Ja onneksi siihen on taloudellinen mahdollisuus!)