Makkaroita

Tillikaisella on Makkaroita. Niitä on kaulassa, käsivarsissa, sormissa, rintakehän seutuvilla ja reisissä. Hänellä on somaa pulleutta poskissa, masussa, rystysissä ja polvissa. Kaiken tuon pulleuden ja kumpuilevien muotojen keskeltä on hieman yllättävää löytää likipitäen kiinteä peppu ja täysin läskitön leuka. Leukaan on ilmiintynyt pikkuinen kuoppakin. Onneksi posket ei ole lommolla!

Landepaukku

Oltiin mökillä viisi päivää. Tillikainen viihtyi vallan mainiosti, ahdistuksesta ei ollut enää merkkiäkään. (Siis huutoakaan.) Unet maistui mainiosti ja katseltavaa oli jos jonninlaista. Ahdistus tuli kun kotiin saavuttiin. Tissi ei kelvannut alkuunkaan, hirveää rintaraivoa vaan pukkasi päälle. Hyssytys ärsytti eikä sylissä luut mitenkään päin hyvä, mutta kurja oli olla itekseenkin. Isosiskoa ahdisti myös, jotenka olipa siinä duettokarjuntaa sitten joo.

Liekö Isosiskosta tarttunut vaiko mistä, mutta nuha on Tillikaisen nokkaan pesinyt. Onneksi maalaiskylän apteekista löytyi Suuren Kaliiperin Niistin, nenä-friida. Sillä on imetty tukkeumat veke ja hyvin on toiminut. Tilli ottaa toimenpiteen hyvin rauhallisesti; hän vähän räpäyttää silmiä ja on sitten ihan ölövinä.

Pikku-Pömpylä on hirmuinen hymytyttö nuhaisenakin. Kesken tissunlussutuksenkin pitää hellittää ote kun hymy tulee ihan väkisin. Aivan suloinen on meidän Rupsutin.

Handu ja töhny

Tiilikainen kävi nuin vaan nupikseen 1200 kilsan lomamatkakeikalla auton kyydissä. Ei tuntunut missään! Pimu tillisteli ja koisi kaukalossaan sangen tyytyväisenä 95% matkustusajasta (toisin kuin Isosiskonsa).

Määränpäässä Tilli sai uusia ihailijoita ja lokoisia sylejä missä koisia. Paras löytö oli kuitenkin Oma Käsi! Aiemmin sillä on kyllä jo voinut huiskia Roikkuvia Juttuja ja sen on voinut survoa rannetta myöten suuhun, mutta nyt Pompeli Hoksasi sen omilla silmillään ja kylläpä sitä pitikin tuijottaa pitkään ja hartaasti. On se niin soma ja pullea ja ihmeellinen nääs!

Siellä kaukana etelässä oli aurinkoinen keli. Se on pikkasen hankala yhdistelmä paksujen poskien kanssa kun kaulapoimut meinaa hautua. Niihin kertyy inhalta haisevaa töhnyä vaikka päivittäin putsataan. Ja se putsaaminen vasta kauheeta onkin! Melkein värinä-äänen arvoista hommaa. Ja nyt kun Tilli kostuttaa nyrkkinsä kuolalla, muotoutuu niidenkin sisään inhaa töhnyä. Varsinkin peukalo-etusormi -väli on oiva paikka säilöä sellaista tavaraa, että jos sitä keräisi köntiksi niin olisipa se oiva korvike sikaflexille.

Lopuksi kirjaan muistiin, että Tatti teki uuden nukkumaennätyksen: 8,5 h unta putkeen. Olisipa muukin Perhe taas nukkunut. Meidän porukan yhtämittaisen unen määrä on vissiin vakio eli jos joku nukkuu hyvin, niin joku toinen ei (= c'est moi).

Loma jatkukoon!

Neuvoloita

Pallura kävi neuvolassa tänään. Mittaus oli taas ihan kauheeta kun kinttu venytettiin suoraksi ja mutsi piti poskista kiinni, ja vielä kamalampaa oli nieleksiä rota-rokote. Puolet siitä ja koko mahalaukun sisus pulahti rinnuksille kun oli niin HIRVEÄN makuista ainetta ja terkkari ruutasi sen suoraan kurkkuun. Voi Vauva-riepua.

Painoa oli tullut kuukaudessa taas 1,2 kg, mutta pituutta vain kaksi senttiä. Kun isosiskoonsa vertaan, niin 2-kuisena Tilli painaa 220 g enemmän, mutta Esikko oli liki kolme senttiä pitempi. Siskokset Ohukainen ja Paksukainen!

Toivottavasti rokote ei aiheuta mitään inhoja sivuoireita kun huomenna lähdetään tien päälle ja reissuun.

Onkohan mulla taas joku hormooni herkässä kun piti tippa linssissä olla tuolla neuvolakeikalla. Terkkari kun testasi Tiilikaisen sosiaalisia taitoja, niin pikkuinen hymyili oudolle tätille niin nätisti että ihan itkettään alkoi. (Mua siis.) On se niin söpö ja suloinen ja ihana ja lutunen tuo meidän Pallopää. Olen ihan rakastunut. (Ja niin tuntuu olevan Isosiskokin kun haluaa koko ajan antaa Vauvalle pusuhaleja.) (Ja selvästi isänsäkin tykkää.)

Mulla oli lopputarkastus eilen ja läpi meni niin että heilahti. Vähän huvitti kun lääkäri oli sellaista suorapuheisempaa sorttia. Ehkäisystä ja kierukasta keskusteltiin. Sitten Tohtorinna kysäsi että "pärjäättekö kortsuilla siihen asti kunnes kiekuran voi asentaa?" Hehee, ei mitään hymistelysievistelyä! Vaikka sitten kyllä yksissä tuumin todettiin, että petipython saa olla ihan rauhassa vällyjenkalta kun on tuo yksi Ehkäisijä nukkumassa vieressä...

Ja rimpsallakin kävin eilen! Kertakaikkiaan neljäksi tunniksi liukenin Perheen luota kun kävin Tyttökaverin kanssa leffassa kattomassa Sinkkuelämän. Pöh. Jossain määrin hukkaan heitettyä rahaa, koska paikotellen leffa oli niin kökkö että ihan piti tuntea myötähäpeää näyttelijöiden puolesta. Varsinkin Steven ja Mirandan.

Kiitos!

Limppu ja Arkipurkka antoivat mulle Tunnustuksen! Hirmuiset kiitokset Kunnianosoituksesta!






Säännöt on tehty rikottaviksi, joten nyt en jaa plakaattia eteenpäin (aika on kortilla), mutta sen saa napata tästä mukaansa:

1. Voittaja voi laittaa plakaatin omaan blogiin.


2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.


3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.


4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseen.


5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Moukari heiluu

Tänään Tiilikainen teki Löydön. Kätensä hoksasi tuo! Tajusi että sillä voi hutkia pimpistä niin että pörriäinen heiluu ja on entistä mielenkiintoisempi tuijotettava. Nyt on moukari ollut ahkerassa käytössä ja pörriäinen on saanut elämänsä kyytiä!

Olennaisena osana huiskimiseen kuuluu varoitussanomat. Tilli vuoroin kujertaa ja vuoroin ärjyy hyönteiselle kun se ei vissiin tanssi ihan justiinsa Tiitelin pillin mukaan.

Laulu poskista

Leinon Eikkaa mukaillen:

Laulu poskista

Kell`posket on, se poskensa näyttäköön,

kell` imulihakset on, se imuttimensa esittäköön,

ja olkoon onnellinen poskistaan

ja rikas riemustansa kaikkien kanssa vaan.

Ei posket kärsi katseist' ihmisten.

Kell` posket on, se käyköön torille

ja eläköön riemuiten, riemuiten vaan

ja ääneen iloitkohon poskistaan.

Hälytys!

Tilli nukkui rattaissaan ja meikäläinen touhuili touhujaan. Yhtäkkiä korvan vierestä kuului Valtavan Suuri PRÖÖÖÖÖÖöööööööööööötöttttötötötttssssssssshhhhhhh. Jestas kun säikähdin! Mutta onneksi se oli vain täysille väännetty itku/rupsuhälytin joka oli seikkaillut rattaissa Tillikaisen vaippa-alueelle.

Jos ottaisin seuraavan töräyksen nauhalle, niin olisikohan pierutyynyfirmat kiinnostuneita?

Kaveri

Vauvapoikakaveri jo maha-ajalta kävi kylässä ja me äidit oltiin tietty ihan tulessa kun piti ottaa niin kauheasti kuvia ja lässyttää ja sylitellä ja vertailla sormien pituuksia. Beibet oli ihan cooleina, ei paljon hössötykset napanneet.

Kohde

Tillillä on turvakaukalon kahvassa kä-sit-tä-mät-tö-män intresantti Kohde: hymyilevä kukka. Sitä hän kyttää ja tuijottaa herkeämättä kun sille päälle sattuu. Niinkuin esimerkiksi tänään. Edes räpsäyttää ei voi ettei vaan menetä mitään mielenkiintoista liikettä jonka Kohde voi täysin odottamatta tehdä. Mua vähän hirvittää että Vauvalla kuivuu silmät päähän!