22+4

Beibellä alkaa bileet joka ilta klo 21. Silloin heitetään volttia ja tanssitaan polskaa niin että napa heiluu. Muutoin hän on melko rauhallinen tyyppi.

Ikävän oireen on joulunajan armoton safkanmättö tuonut tullessaan, närästyksen nääs. Ei paljon maitohörpyt auta kun ruokaputkea korventaa kitarisoissa asti. Vaan jospa se siitä kun saan tuohttua jäljellä olevat marmelaadit enkä enää hommaa lisää...

Hautomossa on siis kaikki mallillaan satunnaisia selkävaivoja ja tissinaluskivistyksiä lukuunottamatta. 9.1. on neuvola ja VIHDOINKIN pääsen taas tietoiseksi ah niin tärkeistä numeroarvoista, joilla tätä prosessia määritellään.

21+3

21+1

Päivänä eräänä käytiin leffassa. Mahtoi Masukilla olla jännää kun oli niin isoja ääniä! Hän tuntui tempaisevan kolmoissalkovit tuplakierteellä aina kun jyrähti.

Eilen iski hetkellinen huima huimaus. Piti vallan pötkölleen mennä kun niin vippasi kaalessa. Vaan meni ohi onneksi. Eikä tarvis toistua.

Kohta on joulu. Mukavaa kun saa lomailla viikon verran. Iltaisin oon huomannut olevani tosi väsynyt, rankkaa on istua läsöttää päivät ahterillaan ja naputtaa tietsikkaa. Toista se oli siihen aikaan kun vauvat pullautettiin ulos heinänteon keskellä eikä viikate pysähtynyt hetkeksikään. Plop ja viuh vaan.

20+6

Mahalaisella on hikka. Hän hytkyy rytmikkäästi. Suloista.

Tajusin yhtäkkiä, että enää on vaivaiset kolme kuukautta äitiysvapaan alkuun! Aika rientää sangen nopeasti! Kaikenlainen työmotivaatio loppui kyllä tuohon oivallukseen... Oon yrittänyt kysellä seuraajaa tietyille hommilleni, mutta vielä sellaista ei ole määrätty. Kannattais, niin voisin opastaa ennen kuin jään pois.

Ai joo, sellainen valituskertomus kerrottakoon, että selkä reistasi ikävästi lauantaisen reippailun jälkeen. Jonnekin alaselän ja kankun väliin pisti niin pirkuleesti, etten voinut varata oikealle jalalle ollenkaan. Ja aamulla sormet oli jäykät kuin kohmeiset nakit. Samoja oireita kuin Esikoisraskaudessa.

Ei kummoisempia kuulu hautomoon. Elämä tuntuu hyvältä. Mieskin tunsi eilen eka kerran kun Juniori monotti. Haa!

20+1

Työni laatu on sitä sorttia että se rassaa pääasiassa istumalihaksia, mutta päivinä muutamina olen havainnut rasitusta myös 20 senttiä pakaroista ylöspäin. Siis alaselkään käy kun könöttää epäergonomisesti lohnottaen. Ja eilen olin ihan tuskassa kun Esikoisen odotuksenaikainen tuttu vaiva ilmeni taasen myöskin: mahan ja tissujen väliselle vyöhykkeelle sattuu kun pötsi painuu istuessa ylöspäin. Puristaa daisarinaluslihasta tai jotain, varsinkin vasemmalta puolelta. Ei tod ole mukavaa se.

Em seikoista mainitsin sihteerillemme joka työpöydistä ja -tuoleista ja sen semmoisista vastaa ja hän hommasi paikalle erään tunnetun konttorikalustevalmistajan edustajan, joka sääti tuolini uusiksi ja otti mitat uutta työpöytää varten. Toivottavasti saan helpotusta olotilaani ennen kuin se muodostuu liian tukalaksi töissä olemiseen.

(Juniori vahvisti kirjoituksen ärmäkällä potkulla.)

19+6

Tuo pieni Potkuri mahani sisällä on aika kova vispaamaan. Onnistuneimmat saksipotkut tuntuu jo päällepäinkin, haa!

Ruokahalu on palautunut täysin kokonaan entiselleen ja ehkä vähän lisääntynytkin. Energiaa tuntuu piisaavan, viikonvaihteessa revin tapetteja alas, leivoin pipareita, käytiin kyläilemässä, otettiin vieraita vastaan ja ties mitä. Hirmuinen touhottaminen kostautuu illalla kun häpyluu on ihan tulessa ja selkä huutaa hoosiannaa, mutta ei se haittaa!

19+0

Parina yönä on koipiin iskenyt jumalattoman kivulias suonenvetokramppi. Auuuuuuuuu! Tänään aamullakin oli pohje ihan juntturassa. Pirullinen vaiva!

18+6

Tilasin ajan neuvolaan ja senpä sainkin - tammikuun 9. vuonna 2008 onpi se. Kjessus! Edellisen kerran olen käynyt 2.10.2007.

Alkoi tuntua etten saa hyvää palvelua äitiysneuvolasta. Siksi laitoin palautetta kaupungin sosiaali- ja terveyshuoltoon, saapa nähdä tuleeko vastaus.

Pöh.

Onneksi Juniori on alkanut veivata mahassa koko ajan isommilla liikkeillä. Tiedänpä ainakin sen että hän on hengissä, vaikkei sydänääniä kuunnellakaan kuin joskus ensi vuonna.

18+3

Hautomossa polskii normaalisti kehittynyt, kooltaan viikkoja vastaava pikku-Bebe! Juniori vispasi kuin sähköshokin saanut antti tuisku ultrauksen aikana. Lääkäri piti oikein jahdata Tyyppiä että sai mitattua reisiluun (2,7 cm) ja nupin (4,2 cm). Kaksi kättä heilui ja kaksi jalkaa potki, sydän pumppasi, selkänikamat oli kohdallaan ja kaikki näytti buenolta.

Ihanaa! Nyt voin huokaista ja keskittyä olemaan paksuna. :oD

Tänään on Firman Pikkujoulu. Ilo ilman viinaa on kuulemma teeskentelyä, mutta teen parhaani.

18+2

Ultrapäivä on koittanut. Jännittää ja pelottaa ja aamulla oksetti kun niin jännitti ja pelotti. Vielä pitää muuan tunti kärvistellä. Kääk. Ja iik. Ja vielä hui.

17+6

Mahalainen möyrii välilla niin että se tuntuu aivan kunnon puksauksina. Ihanaa! Tätä olen odottanut!

Mulla on nimistressi. Pojalle on nimi olemassa mutta tytölle ei. Ja sehän ei käy laatuun, koska mulla on sellainen kutina, että Mahalainen jäljempänä mainittua sukupuolta. Miehelle ei taaskaan kelpaa mikään mun ehdotelma, eikä hänellä ole esittää parempiakaan. Pöh.

Tänään Eräs Työtoveri kysyi että milloin jään äitiyslomalle. Tuumasin, että maaliskuun lopulla vissiin. Vastasi että ai jaa, sitten vasta kun luulin että jo joulun jälkeen. Mahaniko iso on vai mistä tämä johtuu?

Kolme yötä ultraan on...

17+1

Nyt se on varmaa että Juniori monottaa navan takana. Kovin montaa paukaisua per päivä ei vielä ole havaittavissa, mutta jokunen kuitenkin. Kivaa!

Töissä pötsi on saanut huomiota osakseen. Kuulemma on soma ja silleen. Eräs työtoveri varasi jo vuoron että saa silitellä sitä sitten kun Beibin mukasaukset tuntuu ihan kunnolla.

8 yötä ultraan. Pitkästi pitää nukkua vielä.

16+5

Vetäisin toppahousut jalkaan kun oltiin Esikoisen kanssa lumitöihin lähdössä, mutta eihän ne menneet viereenkään kiinni. Ainakin melkein 5 senttiä jäi liitinki auki, vaan mullapa on keinot! Kaivoin kätköistä Esikon Aikaisen kuminauha-nappi-virityksen, jolla sain pöksyt pysymään jalassa. Mentiin ulos. Kolasin lunta ja kyökin Lapsen apuna, kun yhtäkkiä kuului ping eikä housut puristaneet enää ollenkaan! Se siitä kuminauha-olipa-kerran-nappi-virityksestä.

16+0

Haa! Kotivaakaan asennettiin uusi patteri ja viisari värähti osoittamaan samoja lukemia kuin kuusi viikkoa sitten kun vaakalla kävin! Ou jee! Tämähän tarkoittaa, että pallo kasvaa, mutta läski ei. (Vielä.) Mahtavaa! (Olen todennut myös sen että hanuri on leventynyt, tissit kasvaneet, mahaan yrittää muodostua karvapeite ja ikenet alkaa vuotaa verta kun hammasharjaa näyttääkään siihen suuntaan.)

15+3

Hampaiden pesu ei ole helppoa. Taas lensi laatta kun sen aamulla tein. Yök.

Mulle on tullut himotus Myrttisen valkosipulisuolakurkkuihin. Paras Leipä on seuraavanlainen: Paahdetaan kaksi siivua jonkun sorttisia ruispaloja. Sivellään rapsakaksi paahtuneille leiville valkosipulituorejuustoa, asetellaan niille siivut kultakalkkunaa ja siipaleet 15% polar-juustoa. Makunautinnon kruunaa, siivujen koosta riippuen, 3-4 viipaletta myrttisiä. Nautitaan maidon kera. Ah! Ihanaa!

Eli Ruokahalu on löytänyt tiensä takaisin kotiin. Poissaolonsa aikana se tosin on muuttunut jonnin verran. Ja ylipäätään huonompaan suuntaan, koskapa hoksaan tulleeni nirsoksi. Ei edes karkki maistu hyvältä, myrttisen suolakurkut vain.

Soitin ajan rakenneultraan. 29. tätä kuuta on se. Jännittävää ja vähän peloittavaa.

14+4

Hautomossa on kaikki hyvin. Oli luxusta kun sain nukkua aamulla liki kymmeneen, Miehen ja Esikoisen ei niin kovin hiljaisista aamutouhuista huolimatta. Illan olen viettänyt Mahan kanssa kaksin. Esikoinen sammui ennen kahdeksaa ja Mies meni kuunteleen rokkia. (Tunnen itseni jaloksi sieluksi: mun piti melkein pakottaa Mies lähtemään, kuskasin hänet etkoille ja vielä huolehdin että kävi ostamassa grilliltä evästä. Olenpa armelias vaimo!)

13+6

Uutisia Raskausrintamalta

• Tissejä kivistää ja ne on huomattavasti isommat kuin pari viikkoa sitten. (Mies on ihan kuumana.)
• Alavatsaa juilii satunnaisesti. (Kasvukipuja vissiin.)
• Yölliseksi vessa-ajaksi on vakiintunut klo 5. (Aika ärsyttävää, koska kello soi tunnin päästä.)
• Mieliala on laiska ja uninen. (Viikonvaihteessa nukukuttiin Esikoisen kanssa hyviä kimppapäikkäreitä.)
• Kalaruuat röyhtäyttää tunteja. (Kalaöljykapseleista piti luopua ekassa raskaudassa juurikin tästä syystä. Nyt pitää harkita tarkkaan valitsenko lohi- vaiko jonkun muun pastan ravintolassa.)

13+1

Pallo on kyllä pömpsähtänyt esille ihan reilusti. Ja se myöskin tuntuu, ihan kuin pientä reppua kantaisi. Vielä on kuitenkin pitkästi matkaa siihen että törmäilisin pötsini kanssa ovenpieliin ja pöydänkulmiin. Auton ratin taaksekin mahdun ähinöittä, eikä nukkuma-asentokaan ole toistaiseksi vaatinut säätöjä.

Uutena oireena olen havainnut lievää ummetusta. Eipä ankeampaa voisi olla. Pitänee alkaa kiskoon vettä ihan tosissaan.

Kun lueskelin menneitä merkintöjä, niin hokasin että olenpa hirveä valittaan. Mikäänkö ei ole mukavasti ja hyvin? Pöh. Ihan rehellisesti kirjoitettuna, kauheasti en vielä ole päässyt kokemaan ihania raskaushetkiä Mahalaisen kanssa. Paitsi nämä kaksi: kaksi viivaa testitikussa ja ekat sydämen äänet dopplerin kaiuttimesta. Onneksi tiedän, että lisää on tulossa. Niinkuin kurkkaus nahan alle rakenneultrassa (jossa kaikki on niinkuin pitääkin) ja ekat kunnon potkut, siis sellaiset joista ei tarvi arvailla että Olikohan Tuo Sitä?!? Niitä odotellessa...

12+6

Ei mitään uutta tällä mahamalla. Väsyttää, yököttää, ruoka ei maistu, väsyttää, väsyttää, ummettaa, plääh. Välillä daisareita kivistää. Vessassa pitää ravata yhtenään, yötä päivää. Plääh. Esikoista odotellessa kaikki tämä tuntui niin jännittävältä ja fantsulta, nyt vaan plääh. Eikä ole kyllä aikaakaan ajatella ihania vaaleansinipunaisia vauva-ajatuksia, kun Huomionviejä roikkuu jalassa.

Siirryin äitiyshousuihin. Tuntuu mukavalta kun ei purista eikä kiristä. (Paitsi että vyö, millä pöksyt on kurrattava mahan alta kiinni kun pömppö ei vielä ole tarpeeksi iso itsekannattavaksi kainalohousunpitäjäksi, kiristää.)

Nukuttiin Esikoisen kannsa hirmuisia päiväunia viikonvaihteessa, kolme tuntia putkeen. Ihanaa! Kaupungillakin käytiin källäileen, mutta shoppausreissu jäi tyngäksi kun meikäläiselle tuli kylmiä ja kuumia aaltoja ja vessahätä ja nälkä ja ahdistus. Mikään ei ole niinkuin ennen.

12+1

Kaivoin kainalopöksyt aka äitiyshousut naftaliinista. Niitä on vain kahdet, ja molemmat on farkkuja. Pitäis saada ainakin yhdet lisää ja hame myöskin. Paitainventaarion tulos oli yhtä laiha. Varsinaisia äitiyspaitoja on tasan kaksi; yksi T-paita ja yksi paitapusero. Onneksi siviilivaatepuolelta löytyy muutamia laajahelmaisia tunikoita (halleluja nykymuodille), jotka käyvät siunatussa tilassakin. Vaan vaatekauppaan pitää mennä silti. Voi harmi.

Taas piti aamulla heittää laattaa. Hampaidenpesu on paha juttu näemmä.

Olen ihan 100% varma, että tunnen Beben liikkeitä. Illalla mahassa tuntui itsepintainen naputus, joka jatkui samassa kohdassa usean sekunnin ajan. Se ei voinut olla mitään muuta kuin Itse Mahalainen.

12+0

En tiedä, voiko se olla fyysisesti vielä mahdollistakaan, mutta välillä tuntuu että tunnen Juniorin liikkeitä, jos hän erityisen päättäväisesti tumahuttaa kohdunseinää. Voiko tämä olla totta vai kuvittelenko vainen? Vaikka onhan Tyyppi jo kuutisen senttiä pitkä ja painaakin abaut 14 grammaa, jotenka kyllä sellaisella massalla voi saada aika isoja aaltoja aikaiseksi. Ehhehe.

Pötsi on selvästi pullistunut. Oon jo harkinnut äitiyshousujen käyttöönottoa kun siviilipöksyt painaa ja ahdistaa. Musta tuntuu, että Esikoisen kanssa maha oli tätä kokoluokkaa vasta kuudennella kuulla...

Seuraava neuvola-aika on vasta rakenneultran jälkeen eli aikaisintaan 23.11. Aika pitkästi pitää odotella sitä, mutta toisaalta – mitäpä tuolla ramppaamaankaan jos ei mitään huolestuttavia oireita ole.

11+4

Kyllä Odottajan elo oli paljon helpompaa kun Esikkoa tehtiin. Sai pötköttää ja levähtää kun siltä tuntui. Nyt ei saa. Varsinkaan kun Parempi Puolisko lähti mökille ja ollaan Ipanan kanssa kahden.

Kohta on maagiset 12 viikkoa täynnä ja alkaa Energinen Keskiraskaus. Ou jee. Energiaa tässä kaivataankin. Parisuhde, kotityöt ja sosiaalinen elämä on jääneet ihan retuperälle kun aina vaan väsyttää ja kaikki voimat menee arjen pakollisten kuvioiden suorittamiseen. Ja tämä on tod ollut suorittamista, pakkopullaa, kun oikeasti olisi aina vaan tehnyt mieli kelliä sohvannurkassa ja olla vaan.

11+1

Tänään oli yrjöaamu. Yök. Lukuisien epäonnisten sattumusten takia missasin laboratorioajan eikä musta täten imetty verta trisomiaseulaa varten. Tilaisinkohan uuden ajan vaiko enkö? Siinäpä päivän pähkinä.

11+0

Etovuus alkaa vissiin laimentua. Yesh! Jo on aikakin! Ruoka ei vielä maistu ihan entiseen malliin, mutta silläkin alueella on havaittu parannusta. Haa! Väsymys ei ole väistynyt, mutta siihen olen jo tottunut.

Odotan kovasti ekoja liiketuntemuksia mahanahan takana. Esikoisen voltit alkoi tuntua 16. viikolla, mitenkähän Kuopuksen kanssa käy... Huomenna pitäisi muistaa käydä trisomiaverikokeessa. Mielummin olisin mennyt niskapoimu-ultraan, mutta sen hinta on yksityisellä 130 juuroo. Aika kallista sanon ma.

Aika menee jotenkin huomaamatta kun vertaa ekaan raskauteen. En tavaa joka päivä olotilaan liittyvää tietoa netistä enkä tarkkaile kroppaani herkeämättä niinkuin ekalla kerralla. Mitäpä sitä kun tämä kaikki on jo koettu ja tutuksi tullut. MUTTA sitten kun pikku-Nyppy alkaa potkuttaan tuntuvasti, niin tilanne on ihan toinen. Sitten en muuta teekkään kun fiilistelen omaa napaani.

10+2

Nytpä on daisaritkin hoksanneet, että raskauden tiellä ollaan. Kivistää ja nännit on kasvaneet sentin ulospäin. Niihin vaikka kelsiturkin ripustaisi.

Muilta osin valitusvirsi on sama vanha; yököttää, väsyttää, yököttää, väsyttää... Lähimenneisyyden iltoina olen nukahtanut jo reilusti ennen yhdeksää, mutta tänään pitää sinnitellä kun tulee Lost.

10+0

Tsup-tsup-tsup-tsup kuului noin 10 senttiä napani alapuolelta, keskiviivan oikealta puolelta. Oi, mikä ihana ääni se olikaan! Vallan tippa tuli mamman linssiin. Naama on nyt yhtä hymyä. Siellä todellakin on Joku Elävä Tyyppi! Jippii!!!!!

Muutoinkin neuvolakuulumiset oli hyviä. Arvot on kohdallaan ja sitä rataa.

Olo ei ole mitä mainioin. Yhä edelleen vaivaa 24/7 yökötys. Öisin pitää nousta vessaan ja sen jälkeen on hankala nukahtaa uudelleen. Mikään ruoka ei maistu. (Paino oli tippunut parissa viikossa puoli kiloa. Kuihdun siis vallan.) Väsyttää aivan saakelisti. Pinna on tiukalla. Vetämättömyys vaivaa, ainakin iltaisin kun pitäisi jaksaa olla Hyvä ja Aktiivinen Äiti Esikoiselle.

Mies on ihana. Hän on kokannut ja seurustellut Pimatsun kanssa kun mä olen maannut kalpeana sohvalla. Muistaa kysyä vointia ja sanoa että rakastaa.

9+0

Yrjöolo on saavuttanut uusia huippulukemia. Välillä on jo niin huono olo, että pukkaa kylmää hikeä ja tärisyttää. Mitään ruokaa ei tee mieli ja se tietty saa olon entistä kehnommaksi.

Tulevasta Perheenlisästä on nyt tiedotettu likipitäen kaikille läheisimmille. Työkavereilta onnistuin pitämään asian salassa, kiitos olkoon anniskeluravintoloiden alkoholittomille oluisille.

Väsyttää kovasti ja pinna on melko kireällä. En jaksaisi yhtään Esikoisen temppuiluja ruokapöydässä. Mies on onneksi tajunnut tämän ja viettää aikaa Ipanan kanssa ilman eri kehotusta niin meikä saa olla rauhassa.

Plääh.

7+5 -> 8+0

Neuvolassa kävin. Terkkari laski että nyt on odotusajanlaskua 8+0 eikä 7+5 niinkuin luulin. Sehän meinaa että laskettu aika siirtyi huhtikuulle, 29.4. on se. Näillä näkymin. Sehän voi siirtyä kun aletaan ultrakojeella tirkisteleen Kakkosta.

Neuvolan punnitukset, mittaukset, pistokset ja haastattelut ei ole muuttuneet parissa vuodessa mitenkään. Samat oli jorinat ja saman mallinen oli pahvilautanenkin, johon pissanäytteen tiristin. Terkkari yritti kuulostella Kakkosen sydäntä, mutta pikku-ponin laukkaa ei vielä kuulunut. Jospa parin viikon kuluttua, kun on seuraava aika, jumpsutus kuuluisi jo doplerilla.

Mainitsin täti Terkkarille myomastani. Hän kehotti tilaamaan dokumentit sairaalasta ja sen tein. Esittelen niitä seuraavalla kerralla tohtorille, joka päättää tarvitaanko aikaisia ultrakatsastuksia, vai jätetäänkö asia hautumaan.

Pomolle ja yhdelle Työkamulle kerroin tilastani. Molemmat olivat ihan intona, Pomo varsinkin. Muille läheisille työkavereilla asia paljastunee ylihuomenna kun menemmä tiimipäiviä viettään Tampereelle. Tuntevat mut sen verran hyvin, että kun mulle ei sidu maistu, niin sitten On Varmasti Kyse Raskaudesta...

7+4

Uutinen: väsyttää! Vaikka ei edes vessassa tarvinnut käydä yöllä. Eikä edes Esikoinen herännyt ja herättänyt. Eikä nälkäkään ajanut ylös aamu-viideltä kuten edellisenä yönä. (Kyllä kyrsi toissa yönä maata ensin tunti hereillä ja kuunnella mahan kurinaa ja miettiä että menisinköhän syömään vaiko en ja sitten menen eikä jääkaapin sisältö houkuta yhtään, mutta syön kuitenkin riisipuuroa ja soppaa ja sitten on ötjelö olo ja piti taas maata hereillä sen takia. Ja kun uni tuli, niin oli jo aamu ja piti taas herätä. Ja yllättäen väsytti ja oli nälkä ja oksetus eikä mikään ruoka maistunut paitsi viinirypäleet. Onneksi niitä oli korkkaamaton paketti.)

On jotenkin haikea olo kun Esikoisesta tulee isosisko. Mun vauvasta. Mun harjoituskappaleesta, äidintekijästä, ihanasta pikku-hymyhyttysestä. Ja hän on kuitenkin niin pieni vielä. Ei edes metrin mittainen ja painaakin vaan saman verran kuin suurperheen päivässä hörppimät maidot. Voi voi. Meillä on yhdessä niin hauskaa kun on omia juttuja, päristelyjä ja pörinöitä ja kutituksia ja pusuja ja kurkistuksia ja nyt kimppaan on tulossa yksi tyyppi lisää. Ihan outo kaveri vieläpä, liekö tuolla edes huumorintajua?

Esikoinen on ollut todella helppo kakru, ei ole ollut koliikkia, isoja sairauksia, allergiaa tai yleistä elämäntuskaa. On ollut sitäkin enemmän hymyjä, iloa, oivalluksia ja helppoa sopeutumista tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt pelottaa astua uuteen tilanteeseen. Miten pystyn olemaan vertaamatta Kakkosta Esikoiseen, olemaan haikailematta että olipa se silloin helppoa ja nyt ei (jos ei vaikka olekaan helppoa sitten)? Entä jos katkeroidun ja tykkäänkin enemmän Esikoisesta kuin Kakkosesta? Jos Kakkosesta tulee sydämessänikin Kakkonen?!? Help!

7+1

Kävi oksennus suussa, mutta sain nielaistua ennen kuin ruilahti neukkarin pöydälle. Nastaa.

Väsymys on löytänyt uuden tason. Aamuväsymys on ihan normaalia, mutta esim. eilen illalla, kun olin herännyt klo 6, ollut 10 h töissä ja sen päälle vielä 2 h viittomakielen kurssilla, niin kotia tullessa vähän väsytti. Istuin sohvalle, enkä kyennyt mihinkään. En jaksanut mennä vessaan, vaikka olo oli kuin palokunnan hevosella. En jaksanut syödä, vaikka oli niin nälkä että maha olisi vetänyt em. hevosen. En jaksanut edes istua, mutten uskaltanut panna pötkölleenkään kun uni olisi ottanut haltuun, enkä ollut käynyt vessassa tai syönyt. Pystyin vaan möllöttään apaattisena. Olipa pöllö olo.

7+0

Oon miettinyt alkuraskauden ultraa. Mennäkö vaiko eikö mennä? Maksaa suunnilleen 90 euroa.

Hyödyt:
1. Näkee, pumppaako Mahan Matosen sydän, joka taas kertoo reilusti vähentyneestä keskenmenoriskistä.
2. Näkee, montako sikiötä sisuksissani on.
3. Näkee, onko kohdun suulta toukokuussa havaittu myooma kasvanut.

Haitat:
1. Maksaa suunnilleen 90 euroa.
2. Jos joku on huonosti, tieto lisää tuskaa.

Näin äkkiseltään laskettuna hyötyjä on enemmän kuin haittoja. Hmm.

Kutjelo olo senkin jatkuu. Esikoisen kanssa kärsin kolmen kuukauden kamiksen. Siltä tämä nytkin vaikuttaa. Ei riitä, että on huono olo aamulla, koska huono olo on myös aamupäivällä, keskipäivällä, iltapäivällä, illalla ja yöllä kun pitää käydä vessassa.

6+5

Nyt yököttää siihen malliin, että aloitan blogin. (Jaettu yökötys on pienempi yökötys?) Oksettaa, väsyttää, naama kukkii kuin tulppaanitarha, mahassa on Tuntemuksia, ruoka ei maistu, nenä on löytänyt jälleen supertaajuuden ja sen sellaista. Tuntuu, että olen vahvasti paksuna. Halleluja!

Näin Kaiken Kokeneena Vauvankantajana (eli jo yhden lapsen tuottaneena – ei tässä mitään hiehoja enää olla), tämä alkuraskaus tuntuu tylsältä. On vaan huono olo eikä saa enää edes syödä mitä huvittaa. Sikäli kun edes tekee mieli syödä mitään. Osaan odottaa sitä hetkeä kun pikku-jalkat täräyttää kohdunseinää niin isosti että tuntuu ja pötsi alkaa pullistua ja saan kiskaista äitiysfarkut jalkaan. Suurinta Hetkeä en vielä ala odottaa, otan ensin kaiken irti noista edellä mainituista.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa, päätän päivittelyni tähän.