13+6

Uutisia Raskausrintamalta

• Tissejä kivistää ja ne on huomattavasti isommat kuin pari viikkoa sitten. (Mies on ihan kuumana.)
• Alavatsaa juilii satunnaisesti. (Kasvukipuja vissiin.)
• Yölliseksi vessa-ajaksi on vakiintunut klo 5. (Aika ärsyttävää, koska kello soi tunnin päästä.)
• Mieliala on laiska ja uninen. (Viikonvaihteessa nukukuttiin Esikoisen kanssa hyviä kimppapäikkäreitä.)
• Kalaruuat röyhtäyttää tunteja. (Kalaöljykapseleista piti luopua ekassa raskaudassa juurikin tästä syystä. Nyt pitää harkita tarkkaan valitsenko lohi- vaiko jonkun muun pastan ravintolassa.)

13+1

Pallo on kyllä pömpsähtänyt esille ihan reilusti. Ja se myöskin tuntuu, ihan kuin pientä reppua kantaisi. Vielä on kuitenkin pitkästi matkaa siihen että törmäilisin pötsini kanssa ovenpieliin ja pöydänkulmiin. Auton ratin taaksekin mahdun ähinöittä, eikä nukkuma-asentokaan ole toistaiseksi vaatinut säätöjä.

Uutena oireena olen havainnut lievää ummetusta. Eipä ankeampaa voisi olla. Pitänee alkaa kiskoon vettä ihan tosissaan.

Kun lueskelin menneitä merkintöjä, niin hokasin että olenpa hirveä valittaan. Mikäänkö ei ole mukavasti ja hyvin? Pöh. Ihan rehellisesti kirjoitettuna, kauheasti en vielä ole päässyt kokemaan ihania raskaushetkiä Mahalaisen kanssa. Paitsi nämä kaksi: kaksi viivaa testitikussa ja ekat sydämen äänet dopplerin kaiuttimesta. Onneksi tiedän, että lisää on tulossa. Niinkuin kurkkaus nahan alle rakenneultrassa (jossa kaikki on niinkuin pitääkin) ja ekat kunnon potkut, siis sellaiset joista ei tarvi arvailla että Olikohan Tuo Sitä?!? Niitä odotellessa...

12+6

Ei mitään uutta tällä mahamalla. Väsyttää, yököttää, ruoka ei maistu, väsyttää, väsyttää, ummettaa, plääh. Välillä daisareita kivistää. Vessassa pitää ravata yhtenään, yötä päivää. Plääh. Esikoista odotellessa kaikki tämä tuntui niin jännittävältä ja fantsulta, nyt vaan plääh. Eikä ole kyllä aikaakaan ajatella ihania vaaleansinipunaisia vauva-ajatuksia, kun Huomionviejä roikkuu jalassa.

Siirryin äitiyshousuihin. Tuntuu mukavalta kun ei purista eikä kiristä. (Paitsi että vyö, millä pöksyt on kurrattava mahan alta kiinni kun pömppö ei vielä ole tarpeeksi iso itsekannattavaksi kainalohousunpitäjäksi, kiristää.)

Nukuttiin Esikoisen kannsa hirmuisia päiväunia viikonvaihteessa, kolme tuntia putkeen. Ihanaa! Kaupungillakin käytiin källäileen, mutta shoppausreissu jäi tyngäksi kun meikäläiselle tuli kylmiä ja kuumia aaltoja ja vessahätä ja nälkä ja ahdistus. Mikään ei ole niinkuin ennen.

12+1

Kaivoin kainalopöksyt aka äitiyshousut naftaliinista. Niitä on vain kahdet, ja molemmat on farkkuja. Pitäis saada ainakin yhdet lisää ja hame myöskin. Paitainventaarion tulos oli yhtä laiha. Varsinaisia äitiyspaitoja on tasan kaksi; yksi T-paita ja yksi paitapusero. Onneksi siviilivaatepuolelta löytyy muutamia laajahelmaisia tunikoita (halleluja nykymuodille), jotka käyvät siunatussa tilassakin. Vaan vaatekauppaan pitää mennä silti. Voi harmi.

Taas piti aamulla heittää laattaa. Hampaidenpesu on paha juttu näemmä.

Olen ihan 100% varma, että tunnen Beben liikkeitä. Illalla mahassa tuntui itsepintainen naputus, joka jatkui samassa kohdassa usean sekunnin ajan. Se ei voinut olla mitään muuta kuin Itse Mahalainen.

12+0

En tiedä, voiko se olla fyysisesti vielä mahdollistakaan, mutta välillä tuntuu että tunnen Juniorin liikkeitä, jos hän erityisen päättäväisesti tumahuttaa kohdunseinää. Voiko tämä olla totta vai kuvittelenko vainen? Vaikka onhan Tyyppi jo kuutisen senttiä pitkä ja painaakin abaut 14 grammaa, jotenka kyllä sellaisella massalla voi saada aika isoja aaltoja aikaiseksi. Ehhehe.

Pötsi on selvästi pullistunut. Oon jo harkinnut äitiyshousujen käyttöönottoa kun siviilipöksyt painaa ja ahdistaa. Musta tuntuu, että Esikoisen kanssa maha oli tätä kokoluokkaa vasta kuudennella kuulla...

Seuraava neuvola-aika on vasta rakenneultran jälkeen eli aikaisintaan 23.11. Aika pitkästi pitää odotella sitä, mutta toisaalta – mitäpä tuolla ramppaamaankaan jos ei mitään huolestuttavia oireita ole.

11+4

Kyllä Odottajan elo oli paljon helpompaa kun Esikkoa tehtiin. Sai pötköttää ja levähtää kun siltä tuntui. Nyt ei saa. Varsinkaan kun Parempi Puolisko lähti mökille ja ollaan Ipanan kanssa kahden.

Kohta on maagiset 12 viikkoa täynnä ja alkaa Energinen Keskiraskaus. Ou jee. Energiaa tässä kaivataankin. Parisuhde, kotityöt ja sosiaalinen elämä on jääneet ihan retuperälle kun aina vaan väsyttää ja kaikki voimat menee arjen pakollisten kuvioiden suorittamiseen. Ja tämä on tod ollut suorittamista, pakkopullaa, kun oikeasti olisi aina vaan tehnyt mieli kelliä sohvannurkassa ja olla vaan.

11+1

Tänään oli yrjöaamu. Yök. Lukuisien epäonnisten sattumusten takia missasin laboratorioajan eikä musta täten imetty verta trisomiaseulaa varten. Tilaisinkohan uuden ajan vaiko enkö? Siinäpä päivän pähkinä.

11+0

Etovuus alkaa vissiin laimentua. Yesh! Jo on aikakin! Ruoka ei vielä maistu ihan entiseen malliin, mutta silläkin alueella on havaittu parannusta. Haa! Väsymys ei ole väistynyt, mutta siihen olen jo tottunut.

Odotan kovasti ekoja liiketuntemuksia mahanahan takana. Esikoisen voltit alkoi tuntua 16. viikolla, mitenkähän Kuopuksen kanssa käy... Huomenna pitäisi muistaa käydä trisomiaverikokeessa. Mielummin olisin mennyt niskapoimu-ultraan, mutta sen hinta on yksityisellä 130 juuroo. Aika kallista sanon ma.

Aika menee jotenkin huomaamatta kun vertaa ekaan raskauteen. En tavaa joka päivä olotilaan liittyvää tietoa netistä enkä tarkkaile kroppaani herkeämättä niinkuin ekalla kerralla. Mitäpä sitä kun tämä kaikki on jo koettu ja tutuksi tullut. MUTTA sitten kun pikku-Nyppy alkaa potkuttaan tuntuvasti, niin tilanne on ihan toinen. Sitten en muuta teekkään kun fiilistelen omaa napaani.

10+2

Nytpä on daisaritkin hoksanneet, että raskauden tiellä ollaan. Kivistää ja nännit on kasvaneet sentin ulospäin. Niihin vaikka kelsiturkin ripustaisi.

Muilta osin valitusvirsi on sama vanha; yököttää, väsyttää, yököttää, väsyttää... Lähimenneisyyden iltoina olen nukahtanut jo reilusti ennen yhdeksää, mutta tänään pitää sinnitellä kun tulee Lost.

10+0

Tsup-tsup-tsup-tsup kuului noin 10 senttiä napani alapuolelta, keskiviivan oikealta puolelta. Oi, mikä ihana ääni se olikaan! Vallan tippa tuli mamman linssiin. Naama on nyt yhtä hymyä. Siellä todellakin on Joku Elävä Tyyppi! Jippii!!!!!

Muutoinkin neuvolakuulumiset oli hyviä. Arvot on kohdallaan ja sitä rataa.

Olo ei ole mitä mainioin. Yhä edelleen vaivaa 24/7 yökötys. Öisin pitää nousta vessaan ja sen jälkeen on hankala nukahtaa uudelleen. Mikään ruoka ei maistu. (Paino oli tippunut parissa viikossa puoli kiloa. Kuihdun siis vallan.) Väsyttää aivan saakelisti. Pinna on tiukalla. Vetämättömyys vaivaa, ainakin iltaisin kun pitäisi jaksaa olla Hyvä ja Aktiivinen Äiti Esikoiselle.

Mies on ihana. Hän on kokannut ja seurustellut Pimatsun kanssa kun mä olen maannut kalpeana sohvalla. Muistaa kysyä vointia ja sanoa että rakastaa.