Lastenhuoneesta kantautui hirmuinen rääkäisy! Riensin salamana katsomaan mikä mättää, onko Tilli kenties liiskaantumassa jättinallen alle vai onko leluapina tarttunut nenästä kiinni vai mistä on kyse. Ja oho, mitä näinkään! Lutikka oli noussut ihan itse, omin voimin ja keinoin, istumaan! Wau! Ja huuto tuli siitä, ettei Istuskelija tiennyt, miten olisi päässyt takaisin ryömimäasentoon. Olihan se itse eka kerran otettu istunto outo juttu ja pikkulikan nuppi varmasti vähän sekaisin moisesta voimainponnistuksesta.
Muutenkin ilta on ollut ankaraa asennonottotreeniä. On pitänyt nousta tukea vasten polvilleen ja tulla alas niin että leuka on kolahtanut portaaseen ja on pitänyt ottaa konttausasentoja yhdellä kädellä ja kahdella kädellä, olla etunojapunnerrusasennossa ja kyljinmakuulla ja välillä pää alaspäin äiskän sylissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lukaisin pitkät pätkät kuulumisia :) Jestas, että on pikkuneitikin ehtinyt isoksi tytöksi ja tosiaan posket on kummasti kadonneet.
Toivottavasti hyvät yöt jatkuu! Ja toivottavasti Uusi Arki alkaa suotuisasti!
Köllis - Onpa kivaa kun pistäydyit! :o)
Lähetä kommentti