Ei mitään uutta Meidän Vauvan elämässä. Yöt menee vaihtelevasti, ruoka maistuu hienosti ja kakka kulkee hyvin. Muutoin hän vaan olla mollottaa ja on oma ihuna itsensä.
Isosisko on alkanut kiihkeän mustasukkaiseksi omista leluistaan. Tilli ei saisi koskea mihinkään, ei edes katsoa Esikoisen tavaroihin päin. Toistaiseksi Tiilikainen ottaa asian ihan coolisti, eikä protestoi vaikka Esikko nappaa kaikki lelut kädestä (ankarista kielloista huolimatta).
Tiitelistä on tullut taas ihan mammantyttö. Äitin sylissä on kiva olla ja muutenkin on suotavaa, että mutsi on koko ajan näköpiirissä. Jos lähden pois, tulee huutoa ja Natiainen raahautuu surkeasti rääkyen perään. (On tullut muutamia matkaennätyksiä ihan vahingossa.) On jotenkin sydäntäsärkevän surkuhupaisaa kun toinen on niin surkeana ja kun syliin pääsee, ei maailmassa ole huolen häivääkään. Toivottavasti ei tulekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti