Voihan kyrsä näitä pakkaspäiviä! Tai iltoja oikeestaan. Kun tekis mieli lähtä ulos, mutta on niin kylymä että Vauvan nappinokka rapsahtais jäähän ja ippuis irti jos pihalle uskallettais. Meinaa loppua tekemiset sisällä sitten. Ahdistaa!
Ja viimeyökin oli suolesta. Kukkumista klo 02.11 - 04.31. Kyllä v-tutti taas kuunnella kun yks vaan huutaa ja möykkää. Ja tietää, että tissiä se on vailla, ja rauha laskeutuis (ehkä) jos se sitä sais. Vaan pysyin tiukkana. Hyvä minä?
Kun yöt on tuollaisia pätkäöitä, aamut venyy älyttömän pitkiksi. Tänäänkin Lutikka söi aamupuuron kympiltä, Isosisko puoli 11. Ja tietty myös päiväunet venyy vaikka mihin, jotenka Isosiskoa eritoten on hankala saada yöunille. Tämä taas johtaa siihen, että kun lapset on vihdoinkin tainnutettu, pitää itse kuupoilla ylhäällä puolille öin ja ylikin, ja kun Tilli herää kahden maissa, niin eipä siinä paljon unta ole takana. Saatanallinen noidankehä! MUTTA sen aion katkaista tänään menemällä ihimisten aikoihin nukkumaan. NIIN KERTA.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti