Handu ja töhny

Tiilikainen kävi nuin vaan nupikseen 1200 kilsan lomamatkakeikalla auton kyydissä. Ei tuntunut missään! Pimu tillisteli ja koisi kaukalossaan sangen tyytyväisenä 95% matkustusajasta (toisin kuin Isosiskonsa).

Määränpäässä Tilli sai uusia ihailijoita ja lokoisia sylejä missä koisia. Paras löytö oli kuitenkin Oma Käsi! Aiemmin sillä on kyllä jo voinut huiskia Roikkuvia Juttuja ja sen on voinut survoa rannetta myöten suuhun, mutta nyt Pompeli Hoksasi sen omilla silmillään ja kylläpä sitä pitikin tuijottaa pitkään ja hartaasti. On se niin soma ja pullea ja ihmeellinen nääs!

Siellä kaukana etelässä oli aurinkoinen keli. Se on pikkasen hankala yhdistelmä paksujen poskien kanssa kun kaulapoimut meinaa hautua. Niihin kertyy inhalta haisevaa töhnyä vaikka päivittäin putsataan. Ja se putsaaminen vasta kauheeta onkin! Melkein värinä-äänen arvoista hommaa. Ja nyt kun Tilli kostuttaa nyrkkinsä kuolalla, muotoutuu niidenkin sisään inhaa töhnyä. Varsinkin peukalo-etusormi -väli on oiva paikka säilöä sellaista tavaraa, että jos sitä keräisi köntiksi niin olisipa se oiva korvike sikaflexille.

Lopuksi kirjaan muistiin, että Tatti teki uuden nukkumaennätyksen: 8,5 h unta putkeen. Olisipa muukin Perhe taas nukkunut. Meidän porukan yhtämittaisen unen määrä on vissiin vakio eli jos joku nukkuu hyvin, niin joku toinen ei (= c'est moi).

Loma jatkukoon!