Landepaukku

Oltiin mökillä viisi päivää. Tillikainen viihtyi vallan mainiosti, ahdistuksesta ei ollut enää merkkiäkään. (Siis huutoakaan.) Unet maistui mainiosti ja katseltavaa oli jos jonninlaista. Ahdistus tuli kun kotiin saavuttiin. Tissi ei kelvannut alkuunkaan, hirveää rintaraivoa vaan pukkasi päälle. Hyssytys ärsytti eikä sylissä luut mitenkään päin hyvä, mutta kurja oli olla itekseenkin. Isosiskoa ahdisti myös, jotenka olipa siinä duettokarjuntaa sitten joo.

Liekö Isosiskosta tarttunut vaiko mistä, mutta nuha on Tillikaisen nokkaan pesinyt. Onneksi maalaiskylän apteekista löytyi Suuren Kaliiperin Niistin, nenä-friida. Sillä on imetty tukkeumat veke ja hyvin on toiminut. Tilli ottaa toimenpiteen hyvin rauhallisesti; hän vähän räpäyttää silmiä ja on sitten ihan ölövinä.

Pikku-Pömpylä on hirmuinen hymytyttö nuhaisenakin. Kesken tissunlussutuksenkin pitää hellittää ote kun hymy tulee ihan väkisin. Aivan suloinen on meidän Rupsutin.