2. lokakuuta 2007

10+0

Tsup-tsup-tsup-tsup kuului noin 10 senttiä napani alapuolelta, keskiviivan oikealta puolelta. Oi, mikä ihana ääni se olikaan! Vallan tippa tuli mamman linssiin. Naama on nyt yhtä hymyä. Siellä todellakin on Joku Elävä Tyyppi! Jippii!!!!!

Muutoinkin neuvolakuulumiset oli hyviä. Arvot on kohdallaan ja sitä rataa.

Olo ei ole mitä mainioin. Yhä edelleen vaivaa 24/7 yökötys. Öisin pitää nousta vessaan ja sen jälkeen on hankala nukahtaa uudelleen. Mikään ruoka ei maistu. (Paino oli tippunut parissa viikossa puoli kiloa. Kuihdun siis vallan.) Väsyttää aivan saakelisti. Pinna on tiukalla. Vetämättömyys vaivaa, ainakin iltaisin kun pitäisi jaksaa olla Hyvä ja Aktiivinen Äiti Esikoiselle.

Mies on ihana. Hän on kokannut ja seurustellut Pimatsun kanssa kun mä olen maannut kalpeana sohvalla. Muistaa kysyä vointia ja sanoa että rakastaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että sydän lyö. Oliko varmasti vaan yksi? ;D heh heh

Kirlah kirjoitti...

Kyllä siitä lähtee menemään. Tsemppiä vain.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, eksyin blogiisi Valokuvatorstain kautta. Kirjoitat todella hauskasti, oli ihana lukea juttujasi. :) Kyllä se on aivan mahtava ääni tuo pienen sydämen syke!

Voimia sinne väsymyksen ja yökötyksen keskelle!

Hanna kirjoitti...

Marsu - Hehehhee. Oli yksi. (Luulisin.) Bo)

Kirlah - Kiitos rohkaisusta! :o)

Tiia - Kiitoksia kauniista sanoista ja tsempistä. Niitä molempia tarvitaan! :o)

Terveyskeskus.fi:n Webmaster - Ohoh, mähän vallan imarruin... ;o)