13+1

Pallo on kyllä pömpsähtänyt esille ihan reilusti. Ja se myöskin tuntuu, ihan kuin pientä reppua kantaisi. Vielä on kuitenkin pitkästi matkaa siihen että törmäilisin pötsini kanssa ovenpieliin ja pöydänkulmiin. Auton ratin taaksekin mahdun ähinöittä, eikä nukkuma-asentokaan ole toistaiseksi vaatinut säätöjä.

Uutena oireena olen havainnut lievää ummetusta. Eipä ankeampaa voisi olla. Pitänee alkaa kiskoon vettä ihan tosissaan.

Kun lueskelin menneitä merkintöjä, niin hokasin että olenpa hirveä valittaan. Mikäänkö ei ole mukavasti ja hyvin? Pöh. Ihan rehellisesti kirjoitettuna, kauheasti en vielä ole päässyt kokemaan ihania raskaushetkiä Mahalaisen kanssa. Paitsi nämä kaksi: kaksi viivaa testitikussa ja ekat sydämen äänet dopplerin kaiuttimesta. Onneksi tiedän, että lisää on tulossa. Niinkuin kurkkaus nahan alle rakenneultrassa (jossa kaikki on niinkuin pitääkin) ja ekat kunnon potkut, siis sellaiset joista ei tarvi arvailla että Olikohan Tuo Sitä?!? Niitä odotellessa...