No sehän on meidän Tilli, joka neliveto päällä kulkee, tuhisee ja hihkuu! On se konttaaminen hauskaa nyt kun sen on oppinut!
Sellainenkin kummallisuus pääsi tänä aamuna käymään, että Lutikka nukahti uudelleen mun kainaloon vaikka jo viiden korvilla oli ihan hereillä. Lopulta herättiin molemmat ihan märkinä hiestä – aika lämmin on tuo piskuinen Kainaloinen.
Alahampaat on jo ihan näkösällä. Tillikaisen alaleuka siis lykkäsi molemmat alaetuhampaat pintaa samalla kertaa. Prosessi kesti reilun viikon ja oli välillä sen verran kipiä, että lääkettä piti ottaa, ja nyt noit pikkukirveitä pitää hiplata ihan koko ajan. Tuntuvat vissiin jänniltä.
Eilen kun Isosisko oli kauneusunillaan, me Tiilikaisen kanssa vietettiin laatuaikaa. Päristeltiin ja pöristeltiin, naksuteltiin ja meiskuteltiin ja sitten naurettiin pöljöille äänille. Tilli sai levitellä ihan rauhassa kaikki käsillä olevat romut lattialle ja kiikkua sisäkiikussa ilman että joku vonkuu koko ajan omaa vuoroaan. Meillä on tällaisia yhteisiä hetkiä ihan liian vähän, harmi juttu.
Niin, sisäkiikku on jälleen paikallaan. Se nostettiin jäähylle vuosi sitten kun Esikoinen tuli ihan maaniseksi kiikkumisiensa kanssa. Nyt Mies viritti sen jälleen kattoon Lutikalle, mutta kukapa siinä istuukaan suurimman osan ajasta... Onneksi Isosisko tykkää myös antaa Tiililaiselle kyytiä ja Nahkakuula nauttii vauhdin hurmasta: jalat vispaa ja naama on messingillä.
2 kommenttia:
Moi pitkästä aikaa :) Meidän juniorilla on muuten juurikin samanlaiset pöksyt kun teidän kuopuksella noissa kuvissa :)
Aronia
Aronia, mukava kun kävit! Nuo on mun suosikkipöksyt, oikein pehmeät ja soman possunpunaiset. :o)
Lähetä kommentti