26. maaliskuuta 2009

Aamukikkailija

Nappanahka on oppinut nostamaan äiskän paidanhelmaa aamusella kun tekee mieli huikkaa ja baari retkottaa vierellä. Eikä sitä huikkaa tarvi enää makuultaan ottaa, ehei, vain mielikuvitus on rajana juoma-asennoille!

Aamut on Tillikaisen parasta aikaa. Kun jano on sammutettu eikä uni enää paina silmää, niin Lutikan pallinaama hehkuu aamuilosta. Natiainen hekottelee itsekseen ja aloittaa Sänkymönginnän. Siihen sisältyy pyörimistä ja hyörimistä, ähinää ja puhinaa, naurua ja jokellusta, satunnaisia karjahduksia, pötkähtelyä ja sukelluksia muiden samassa punkassa kellivien yli. Päämääränä on seinälampun johto, jota on hulvattoman hauska kiskoa ja heiluttaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih, ihanaa.. Meillä on kanssa samanikäinen tyttö, joka käyttäytyy aamuisin sängyssä suht samalla tavalla. Lampun johto on vain piilossa ja hän taas tykkää laittaa valon aina pois päältä, jos se on päälle laitettu.

On ne vaan niin ihania nuo "vauvat", varsinkin kun oppivat uusia taitoja..

Hanna kirjoitti...

Nimetön kommentaattori, mukavaa kun jätit sanasen! Totta puhut, on noita kuolaposkia ihana seurata kun uutta tulee koko ajan. :o)