Rakkautta ja sen sellaista

Näköjään joka toinen yö on hyvä ja joka toinen ei ole. Siis unen määrän ja laadun kannalta tarkasteltuna. Siis äidin mielestä. Tilli on aivan tyytyväinen molempiin em. seikkoihin, ainakin jos kuunaaman aamuhymystä voidaan mitään päätellä. Tänään aamuyöllä klo 5.20 hän tosin päätti puskea kakkasen vaippaan, jotenka muutoin malko hyvä yö keskeytyi vaipanvaihtoon. Vaan ei se haitannut.

Tillikainen ei tykkää syödä muuta kuin tissiä. Lusikkaruuat uppoavat kehnosti, pullosta ei mene mikään neste ja hörppääminenkin on vähän niin ja näin. Superherkuiksi mainostamani päärynä, persikka ja pottu eivät enää olekaan niin hyvää, uutuudenviehätystä taisi olla. Banaani aiheuttaa paukkuja, joten se poistetaan ruokavaliosta toistaiseksi. Tänään sekoitin puurot ja vellit, eikä sekään maistunut kovin hyvältä. Eipä auta kuin jatkaa maisteluja, kyllä se vielä alkaa uppoamaan (ja unet paranee, joohan?!?).

Olen tässä viime aikoina ihastellut ja kummastellut siskojen välistä rakkautta. Isosiskossa se syttyi saman tien kun hän näki Tillin ensimmäistä kertaa. Nyttemmin se on vain vahvistunut kun Tiilikainen osaa näyttää tunteita takasinpäinkin. Kun Esikoinen herää äkäisenä päiväunilta ja hän kuulee Kuukunan huutelevan alakerrassa, muuttuu murjottava Peikkotyttö sekunnin sadasosassa iloiseksi Isosiskoksi, jolla on hirmuinen kiire vauvan luo. Kun jonnekin lähdetään, Esikoinen varmistaa, että tuleehan Tiitinen mukaan. Tilli jaksaa tuijotella Esikon leikkejä vaikka miten kauan ja kikatella Siskon tempuille. Molempien silmissä loistaa ilo ja rakkaus kun ovat yhdessä. Ihana on heitä katsella.