7. lokakuuta 2008
Het potatis
Pikku-Lutikka söi iltapalaksi pottua vesikastikkeella ja voi ryökäle, että se oli hyvää! Kuola lensi ja suu aukesi ammolleen vastaanottamaan tuota jumalten nektaria, jota myös perunaksi kutsutaan. Pois kaikki hienostelu siis! Pottu suuhun ja menoksi! (Edellisyö oli syvältä syvimmästä suolesta, toivokaamme tulevasta yöstä edes himpun verran parempaa. Pelasta perheemme unet, oi potaatti!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti