27. lokakuuta 2008

Lutkutusta ja kuolaa

Siinä ne ois...

Muhmurasta on tullut Vakavasti Otettava Lutkuttaja. Hän lutkuttaa nyrkkiään, peukkuaan, muita sormia yhdessä ja erikseen, äitin rannetta, kaikkia sormia, peiton nurkkaa, leluja ja ennen kaikkea tarkoitukseen tarkoitettua oivallista lutkutinta. Ääntä lutkutus tuottaa sen verran, ettei kenellekään jää epäselväksi, että lattialla pyörii Vakavasti Otettava Lutkuttaja.

Lutkutuksen tarve on niin kova, että pelkkä tissu suussa ei riitä. Sinne on lisäksi survottava omat sormet ja välillä vaihdettava nännistä äitin etusormeen (se on kätevästi käsillä kun Tillillä on tapana pitää siitä lujasti kiinni syödessään) ja takaisin.

Lutkutukseen liittyy olennaisesti Kuola. Sitä piisaa, joo. Naama kiiltelee märkänä, paidan etumus on märkä, äitin puseron vasen olkapää on kroonisesti kuolassa, lattiallamakailupeite on kuolassa. Kaikki, mihin Lutkuttaja koskee, on kuolassa. Ihan kuin talossa asuisi nälkäinen vihikoiralauma.

Ikenet on vielä hampaattomat, vaikka molemmat alaetuhampaat ihan selvästi vaanivat tilaisuutta nousta pintaan. Saapa nähdä milloin nykyrät näyttäytyy.

2 kommenttia:

Maaria kirjoitti...

Meillä asustaa selväsi Tillin lutkuttaja-kollega. Parasta olisi lutkuttaa yhtä aikaa tissiä ja omaa peukkua. Ikävä äiti vaan ei antaisi.

Hanna kirjoitti...

Maaria - Me äitit ollaan aika tiukkoja tätejä kun sille päälle satutaan! :oD