Yövalitusta ja muuta surkeutta

Päässä on karstaa ja nahka punottaa, mutta mää olen silti Iloinen Vauva!

Tämän blogina aiheeksi voisi näemmä muuttaa Erään Äidin Valitukset kun kaikki postaukset pitää sisällään käninää huonoista öistä. Mutta sellainen tod oli taas. Isosisko mönki samaan sänkyyn kaikkien muiden kanssa neljän aikaan ja siihen tietenkin heräsin. Kohta Tilli halusi syömään eikä uni meinannut tulla kummalekkaan alaikäiselle millään. Tiilikainen rykäs lökät housuun, vaihdoin vaipan, imetin lisää, taas tuli kakka, Isosisko pyöri ja hyöri, Juniori kalkatti isoäänisesti sängyssään, Mies kuorsasi, Esikoinen potki ja kiskoi peittoa, Tillikka karjui lisää ruokaa... Kuudelta Miehen kello kilkatti ja yhä edelleen naisväki oli hereillä. Mies lähti valmentuun töihin ja ihana ihme tapahtui: me muut nukahdettiin! Ja koisittiin liki puoli kymmeneen!

Tiilikaisella on taas niin paljon karstaa kaalessa, etten tiedä mitä sen kanssa tekisin. Ei mennyt kuin päivä edellisestä putsauksesta niin ryyhnät tuli takasin. Nyt kuuppa näyttää siltä ettei sitä ole ikinä pesty. Kurjaa. Kaiken kellertävän töhnän lisäksi päänahka punottaa tosi kovasti, jotenka en haluaisi sitä enempää raisttaa hetkeen. Voi Vauva-riepua.

Toinen probleemi on Tillin korvantaustat. Nahka on auennut korvien takaa siitä kohti mistä kuulottimet kiinnittyy kalloon, ihan ylhäältä ja alhaalta. 1% kortisoni auttaa hetkeksi, mutta jos en rasvaa paria kertaa päivässä, niin johan taas on haavauma. Voi voi voi Vauva-riepua!