Ihania syyspäiviä on ollut. Ollaan käyty perheen kera kävelyillä nuuskimassa putoavia lehtiä ja matalalta paistavaa aurinkoa. Esikoinen on ihan kummissaan tästä luonnonilmiöstä, että lehdet ei pysy puussa, ja odottaa kovasti että tulee talvi ja pääsee hiihtämään. Kuopusta ei vuodenajat vielä vois vähemää kiinnostaa. Mitä nyt sen verran, että pukemiseen menee enemmän aikaa ja se ketuttaa.
Viimeaamuyönä Tilli taas nautiskeli oman äänensä soinnusta tunnin verran. Maha oli täynnä eikä nukuttanut ja oli niin pirskuleen pimiää, ettei voinut omaa kättäänkään ihastella, joten Kimuli pisti jodlaten. Uuuuuu sanoi hän. Gugugugugrrrrlllll kurlutti Yökyöpeli. Aaaaaaaaa lauloi pieni Pallopää. Ääääärrrrrrääääärrrrrrr-gggrrrrgrrhrhhrgrhrrrrr ärisi tuo Pampulaposkinen Kukkuli. Eine kleine Nachtmusik. Siitä se ura Mozartillakin urkeni.
1 kommentti:
Kävin lohduttautumassa tämän vanhan postauksen lukemisella. Meidän tyttelillä (melkein 4kk) kun oli viime yönä just samanlainen konsertti. Tissistä ei ollut mihinkään kun maha oli täynnä. Lopulta isän ihmekäsi tuli ja uuvutti.
Kirjoituksesi ovat ihania, hauskoja ja niin osuvia!
Lähetä kommentti