Vesinokkaeläin

Vauvat on vesieläimiä. Tai ainakin meidän Vauva on. Oikea vesinokkaeläin. Hän NAUTTII kylpemisestä! Kun hänet lasketaan veteen, silmät aukeavat sepposen selälleen ja kädet vispaa pienen hetken, mutta sitten hän hokasee, että tämähän onkin se hihana paikka ja rentoutuu. Beibe alkaa naatiskella olostaan: hän kelluttelee ja sulkee silmät puolitankoon, rentouttaa rimppakintut ja karvaisen hanurin, antaa käsien mennä minne virta vie. Suusta pääsee huokaisun ja tuhahduksen välimuoto, alahuuli alkaa vähän lerpattaan. Oi auvoista oloa!

Melkein koko suku on nähnyt Kuukunan. Serkut, Setä, Täti, Pappa, Ukki ja Mummo, Serkun Tyttökaveri ja Äitin Setä on ihastelleet asiaankuuluvin mainesanoin Taatelia. Lähipäivinä mennään vielä visiteeraan Isomummon luona ja otettanee vielä vastaan jokunen sukulainen lisää. Sitten alkaa kaveridelegaatioiden virta. Tähän mennessä Tuhnu on saanut jo parikymmentä ruusua, viisi gerberaa, liljoja, hillittömän pinkin kukka-asetelman ja rahaa, lontoonraesuklaata, vaatteita ja monia kortteja. Ihanat ihmiset on todellakin muistaneet häntä ja vissiin kai perhettäänkin siinä sivussa.