Eipä ole tullut mainittua menneistö öistö pitkään aikaan. Kerronpa nyt. Su-ma yö ennen hoitoon menoa: hyvä (eli unta n. klo 20.30-05.45). Seuraava: hyvä. Seuraava: hyvä. Seuraava: suolenmutkasta. Viime yö: erinomainen.
Käsitelkäämme noita kahta viimeistä hieman tarkemmin.
Suolenmutkayönä Lutikka heräsi klo 03:38 ja karjui kaksi tuntia ja rapiat. Hyssyttelin ja syssyttelin ja jopa daisarin annoin, mutta mikään ei häntä tyydyttänyt. Lopuksi paloi käämi ja jätin Raivopään rääkymään omaan sänkyynsä ihan yksin, jolloinka hän huusi vielä vartin, kunnes siirtyi jokelteluun ja lopulta nukahti. Koisi puoli tuntia ja heräsi, hoitopaikassa otti kolmet päikkärit.
Eilen illalla laitoin Tiitelin punkkaan jo ennen seitsemää. (Kokemus on osoittanut, että vaikka hän menisi nukkumaan klo 22, herätys on joka tapauksessa kuuden ja seiskan välillä.) Ja kappas kummaa - hän nukkua tuhisteli puoli kuuteen asti! Kertakaikkiaan vähän vajaa 11 tuntia ilman väliherätyksiä! Ja vähänkö oltiin koko sakki hyvällä tuulella aamulla kun oli nukuttu Oikeat Unet!
Jippii!
Mitä hoitopäiviin rulee, niin hyvin on mennyt. Nakkivarvas vaan iloisesti vilkuttaa heihei ja on yhtä iloinen kun hänet hakee pois. Haa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti