Niin käy aika vähiin Perheen Päällä, ensi viikolla alkaa työt! Ukko on ihan masennuksissaan melkein, pikkusen v-tuttuuntunut ja kovasti ärsyyntynyt asian laidan ollessa tämä. Jos oltais rikkaita, niin Iskä jäisi koti-isäksi vielä pitkäksi aikaa. Vaan kun ollaan keskituloisia, niin ei toivoakaan moisesta yleellisyydestä. (Joo joo, oma valinta ja sitä rataa, kyllä vähemmälläkin toimeen tulee ja jäkäti jäkäti, tiedetään!)No, mulla on puolitoista viikkoa lomaa, jonka aikana käydään tutustumassa Hoitopaikkaan Lutikan kanssa. Isosiskolle paikka on ihan tuttu kun oli siellä hoidossa ennen Tiilikaisen syntymää. Sattuu vielä niin kätevästi, että eka hoitoviikon likat saa olla ihan keskenään kun muut hoitolaiset on lomalla, ja isällään on iltavuoroviikko, jotenka päivätkin ovat normaalia lyhyempiä. Loiva lasku Uuteen Arkeen siis.
Siinäpä ne kiihkeimmät. Tillikaiselle ei kuulu mitään ihmeempää. Hampaita ei näy, konttaushomma ei ole edennyt asennon ottamista pidemmälle, kakka kulkee ja ruoka maistuu. Yöunille nukahtaminen on ottanut ankaran takapakin, samoin yöunien nukkuminen. Mutta semmosiahan ne vauvat on, yhtenä hetkenä mennään tuollalailla ja toisena tällälailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti