Kohta vaihtuu kulkukeino

Nuppeli ottaa ihan tosissaan konttausasentoja. (On ottanut jo pitemmän aikaa, mutta eipähän ole tullut kirjoitettua asiasta.) Kontallaan ollessaan sitten hyssyttelee ees ja taas, lötsäyttää mahan kenttään ja nousee taas. Onpa kertaalleen meinannut lähtä liikkeellekin, mutta raajat ei ihan totelleet, jotenka tuuskahti nenälleen. (Posket on niin kovasti pienentyneet, etteivät käy enää turvatyynyistä.) Jännittyneinä odotamme ensimmäistä K(onttaus)-hetkeä...

Kyllähän meillä oli Iloinen Vauveli eilen, kun tumppasin käteen ruislimpun kannikan. Ai ai, kuinka kiihkeästi hän lussutti ja imi sitä! Naama oli yhtä kuolaista messinkiä ja kiihkokerroin vain kasvoi sitä mukaa kun käntty alkoi pehmetä; tästähän saa jäystettyä paloja irti! Yeah! Lopputulema oli tietysti Kaamea Ketutushuuto kun kauttaaltaan kuolan pehmittämä herkkupala otettiin pois ja nostettiin tahmasormien ulottumattomiin kuivumaan. (Kunnon limppukäntty kestää vielä toisenkin kierroksen nääs.) Mutta ihanaa se oli niin kauan kun kesti.

Nyt on taas muutama yö mennyt ihan nukkuen. Herääminen neljän, viiden tai kuuden aikaan, tissusessio ja taas unta kuulaan. En hehkuta enempää, ettei taika raukea.