Vauhtia, vuavasaario Tilli

Pallopää oli kummissaan kun pistettiin Isosiskon kanssa joulukuusi pystyyn. Voi sitä tapitusta ja ihmettelyä kun hän tuijotti monttu auki, kuolatippa alahuulessa roikkuen. Ihuna! Joulu on siis ovella, mutta Tilli-rievulle ei ole vielä yhtään ainokaista lahjaa. Eipä hän niitä osaa kaivatakaan, mutta äidin sydäntä kolottaa tämä kaamea eriarvoisuus siskosten välillä kun Sille Vanhemmalle on jo kokonaiset kolme pakettia!

Lutikan ryömimätreenit on tuottaneet tulosta ja reviiri senkun laajenee. Eikä pelkästään horisontaalisesti, vaan myös y-akselilla! Hän on nääs hoksannut, että kaksin käsin kurottelemalla yltää ylemmäs kuin yhdellä kouralla sohien.

Ryömimätyyli on hauska; ensin veto molemmilla käsillä, sitten työntö varpaiden päillä. Hetkittäin hän pyylää peppuansa niin kovasti ylös- ja eteenpäin, että melkein tuuskahtaa nenälleen. Onneksi nenä on melko lytty ja posket kohtuullisen isot, jotenka lattiaan ottaa ensimmäisenä kiinni poskiturvatyynyt eikä klyyvari.

Koska ryömiminen on jo niin tuttua huttua, ei Tilli katso enää tarpeelliseksi varoittaa ympäristöään liikkeellelähdöstä vertahyytävällä karjaisulla kuten vielä viikko sitten.

Yöt on kukkumista. Nappi kyllä nukahtaa hienosti omaan sänkyyn ja koisii siellä alkuyön, eli n. klo 20(21) - 24(01). Sitten hän herää ja yleensä Mies käy hyssyttelemässä uudelleen uneen. Seuraavaan herätykseen ei auta mikään muu kuin daisari.

Säännöllisen epäsäännöllisesti edellä mainittu ei olekaan yön rytmi, vaan se on jotain ihan muuta. Niinkuin että Taateli nukkuu koko yön mamman kainalossa ja lutkuttaa tissiä kun haluaa. Eikä siinäkään mitään probleemia olisi, ellei Tossu osaisi laskea kahteen... Pitää nääs saada molemmat tisut ennen kuin hän asettuu. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää vaihtaa välillä puolta = herätä.

Mutta ei se haittaa! Vaikka jurnutankin, niin oikeasti nautin siitä että Tussukka nukkuu vieressä ja haluaa olla ihan iholla ja lähellä ja lussutta vielä tissua. Ei sitä tod näk enää kovin kauan kuitenkaan kestä.