Etappeja

Tillikainen teki elämänsä ekan Ulkomaanreissun itsenäisyyspäivänä kun käytiin törsäämässä veronpalautusrahat Naapurivaltakunnan Ostoshelvetissä. Pikkulikka jaksoi olla tosi reippaasti vaikka varmasti ketutti könöttää koko päivä kahlittuna turvakaukaloon. (No okei, kyllä hän pääsi välillä rintareppuun ja nautti lounaan Ikean ravintolan syöttötuolissa.) Isosisko oli yhtä reippaana ja me vanhemmat oltiin TOSI ylpeitä jälkeläisistämme.

Seuraavan päivän Suurinta Hupia oli seurata kun se meillä asusteleva partasuti nikkaroi uuden ruokapöydän kasaan. Tilli teki oikein spurtteja että ehti nappaamaan pöydänosia kuolakäsittelyyn.

Eilettäin tuli Todiste siitä, että meidän vauvalla on Ajatuksia. Hän jäi issesseen olkkariin heilutteleen helistintä. Kohta tulin takaisin ja löysin Juniorin roikkumasta lelulaatikon reunassa. Oli ryöminyt metrin verran ja kurottanut lootaan kiinni. Saipa tuo epeli laatikon kumolleen ja pääsi aarteisiin käsiksi. Reipas tyttö!
Ja sekin etappi on nyt saavutettu, että Tillerö istuu kauppakärryjen kyydissä. Suurta ihmetystä aiheutti uusi tarkkailuasema.

Miten ihmeessä hän on jo noin isoksi kasvanut?