Tässäpä seisoksin ja kattelen ja olen söpö. Hiijohoi. Lusikalla syötävä eväs on alkanut maistua paremmin, onneksi! Riisipuuro ja sose uppoa ilman mukinoita, samoin pottu-parsakaalisörsseli. Kohtapuoliin voitaisi ottaa kanaeläin ruokavalioon mukaan.
Pyörähtäminen selältä mahalleen sujuu suih vaan, ei tarvi edes äristä. Toisin päin meneminen on haastavampaa, vaikka se taito on ollut hallussa pidempään. Mutta kun on kaikenlaisia esteitä tiellä, kettu vieköön! Ja yli-innokas Isosisko on heti pyöräyttämässä ympäri vaikka pitäis ite saada treenata, kettu vieköön toisenkin kerran!
Öistä en viitti edes kirjoittaa mitään. Ne menee niinkuin on mennäkseen. Piirrän sitten rastin ruudulle kun on hehkuttamisen aihetta.
Huomenna olisi äiteellä likkakaverien kanssa iltamat. Harmillista että Miehellä on lauantaina aamuvuoro, on siis pakko kotiutua hyvissä ajoin. Vaikka tänään tapahtuikin niin että Tatti urvahti ilman tissiä. Söi puuroa ja vauhti hidastui kunnes sammui kokonaan. Vui pientä nöppöstä. On se niin lutunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti