Täh? Jöstas kun tuulee! Tiiteli onneksi koisaa suojaisasti ulkokuistilla vailla huolta huomisesta. Hän heräsi seiskalta, otti huikat ja pienet aamutupsluurit, otti heräämishörpyt, kävi kylvyssä, viuhtoi helistimen kanssa lattialla, otti unimaidot ja sammui pitkille päiväunille. Nuo pitemmät päikkärit on alkaneet oleen mukavasti samaan aikaan Isosiskon kauneusunien kanssa, jotenka hetken aikaa maassa on ihana rauha ja siunattu hiljaisuus. Ah.
Nyt se on sitten päätetty: meikäläinen lähtee töihin marraskuussa ja Mies alkaa koti-iskäksi ainakin helmikuun puoliväliin asti. Hui. Sitä ennen Tillin pitää oppia syömään kiinteää ruokaa ja juomaan pullosta. Kaksi kuukautta aikaa opiskella. (Treenit ei kuitenkaan ala ihan justiinsa vielä nyt.)
2 kommenttia:
En tarkoita tätä arvosteluna, mutta miten raaskit lähteä töihin? Siltikin että Tillin hoitaja on ihan varmasti heti tokaparas ellei jopa yhtä hyvä kuin sinä.
Ja tosiaan, älä vaan ota arvosteluna, tämä on ihmettelyä.
Raskittava on kun haluan antaa Miehelle mahdollisuuden tutustua kunnolla Tilliin. Teimme samoin Esikoisenkin kanssa, siis menin töihin kun hän oli puolivuotias, ja homma toimi loistavasti! Isän ja lapsen suhde muotoutui paljon vahvemmaksi kun saivat tuuskata keskenään.
Pahaltahan se välillä tuntuu ja huono äiti -fiilis iskee monta kertaa, mutta tämmöinen järjestely lähentää perhettä.
Lähetä kommentti