Yhden vauvan bändi

Vauvasta lähtee jos jonninlaisia ääniä. Jos aloitetaan pahimpaa hätää ilmaisevasta, niin nro uno on värinä-ääni. Se on väräjävällä äänellä karjuttu hätäitku ja käytössä vain ääritilanteessa. Esimerkiksi kun äiti on justiinsa putsaamassa Isosiskon hanuria valtavasta lökäkakasta alakerrassa ja Tiilikainen herää ylhäällä Hirmuiseen Nälkään eikä kannut liiku tarpeeksi nopeasti ikenien luo.

Mahanpuru-itku on kurjaa kuultavaa. Se on lohdutonta ja katkonaista, alkaa isolla äänellä ja vaimenee loppua kohti.

Kolmosena tulee karjahteleva nyt on nälkä -huuto. Nimensä mukaisesti se ilmaisee kurnivaa mahaa. Huuto huudetaan korkealta ja kovaa, naama mutrulla ja silmät kiinni. Yleensä siihen kuuluu samaan tahtiin heiluvat kädet ja jalat. NNO-huuto loppuu kuin seinään kun suuhun tulee täytettä.

Täällä mää oon -huudahtelu on melko vaimealla ääellä esitetty tiedotusluontoinen määäää-äännähdys. Se saattaa enteillä em. NNO-itkua.

Sinappiähinä säestää punnerrusta, jolla Tiilikainen työstää vaipantäytettä. Monesti naaman väri vaihtuu vauvanvaaleanpunaisesta keisarilliseen purppuraan.

Tillin sekalaisiin suusta lähteviin ääniin kuuluvat mm. mäkätyksenomainen vuona-ääni, opettelun asteella oleva hee hee -jokellus ja uniset ynnä uokailun yhteydessä kuuluvat ynähdykset. Vauva osaa tuottaa myös tuhinaa, puhinaa, röyhtäisyjä ja pienenä spesiaaliteettina äristä. Ärinä nousee ilmoille yleensä silloin kun Beibi on kevyessä unessa ja hänet nostetaan esim. äitinsä vierestä omaan sänkyyn nukkumaan.

Kategoriaan muut äännähdykset lukeutuu pitkään pärisevät rupsut, nyrkinlussutusmaiskutus ja imunlopetusplopsautus.

Paljon melua pienestä tytöstä!

Ai joo, nimiasiassa on tapahtunut Läpimurto! Etunimi on päätetty. Vielä se Toinen Nimi...