Joo, kannatti ostaa uudet verhot olkkariin kun niin halavalla sai. Ne ei sopineet vanhaan mattoon, joten piti ostaa sitten uusi mattokin. Vaaleanpunainen. Jessus! Enpä olisi ikinä uskonut sen väristä mattoa laittavani, mutta nyt on sekin päivä koettu. Mutta sopiipahan matto kastekimpun väriin. Sikäli kun sunnuntaina sataa vettä ja pöytä viritetään olkkariin. Mielummin kyllä asettelisin valkoisen liinan pation pöydän päälle. Kynttiläänkin on hommattu tuulilasi puhureita vastaan. Ja pöytäliinan painot meinaan ihan ite väsätä kivistä, rautalangasta ja verhonipsuista. (Kunhan kerkiän, ensin vissiin pitäisi hoitaa akuutimmat alta pois.)
Mies vei Esikon ja itsensä eilen mökille, että saan rauhassa tehdä Valmisteluja. No joo, olenhan jotain tehnyt, mutta aika hidasta on tämä kun Pikku-Tuhnu vaatii koko ajan huomiota. Jos mamma ei ole näkökentässä, niin tulee huutoa. Eikä Tiilikainen ole vieläkään kovin hyvä päivänukkuja. Yökukkujana hän sen sijaan kunnostautui taas männä yönä: nukahti klo 21.30, heräsi klo 22, nukahti klo 24, herätys klo 1, klo 2 ja klo 3. Sitten onneksi koisattiin aamu-kasiin.
Muoks klo 14:55 --> Tilli on nukkunut jo neljä tuntia yhtä soittoa. Perun kirjoitukseni huonosta päivänukkujasta. Nukahtaminen oli melko työlästä, mutta nyt kun vauhtiin pääsi niin unta näemmä piisaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oli niin vetoava tuo "Arvoisa lukijani" vetoomus tuossa sivun reunassa, että jätän nyt sanasen tai pari. Nuo hormonit kun ovat kovin tuttuja täälläkin. Hullun äidin taudiksi siskoni (kahden lapsen äiti) sitä hormonimyllerrystä kutsuu.
Sen kummemmitta puheitta kerron nyt vaan, että kävin lukaisemassa tuoreimman tekstisi sattumalta ja tulen kyllä uudelleenkin paremmalla ajalla.
Elina, mukava kun jätit merkin teretulemaas toistekin! :o)
Lähetä kommentti