32+6

Esikoisen synttäribileet kävi Mahan päälle. Lauantain leipomarutistus oli tuskallinen, selkä meni ihan paksaksi ja eiliset aamusta iltaan kestäneet Juhlat olivat viimeinen niitti. Illalla olo oli niin kipeä, etten osannut puhua kuin äyskimällä. Onneksi yhdeksän tunnin katkeamattomat yöunet helpottivat vähän, mutta varasin silti lääkäriajan ensi torstaille.

Äitiysloman pitäisi alkaa vissiin 25.3., mutta en ole vieläkään saanut päätöstä asiasta. Kyselin palkkalaskennasta, josko sieltä on toimitettu tiedot Kelalle, mutten ole saanut vastausta vielä. Seuraavaksi ahistan Kansaneläkelaitosta. Olisihan se ihan kiva tietää, myönnetäänkö mulle lainkaan äitiysvapaata ja ennen kaikkea liksaa siltä ajalta.

Etupallo on kasvanut hankaliin mittoihin. On vaikea istua, maata, seistä, kävellä, kumartua, pitää Esikoista sylissä, syödä (kun on istuttava niin kaukana pöydästä), harjata hampaita (kun tahnat tippuu mahan päälle eikä lavuaariin kun suu valskaa), halia Armaani kanssa... Unessa pötsi oli jo niin valtava, että se heilui kuin holtiton vesi-ilmapallo ja uhkasi haljeta!