30+6

Kolme päivää sitten supisteli koko illan ja hetkittäin vähän kivuliaasti. Viikonvaihteen tarkkailin haukkana (supistushaukkana, ehhehe!) tilannetta, mutta lauantain muutamia kertoja lukuun ottamatta tilanne rauhoittui. Onneksi! Melkein jo säikähdin, että pitääkö tässä näytille lähtä!

Työaamut senkun vähenee. 19 on jäljellä. Jee! Olisin ihan valmis jäämään lepolomalle. Haaveissa on siivota koko talo lattiasta kattoon ennen kuin vauva syntyy. Järjestellä kaappeja ja vähän mööbleerata, siivota kellari ja järkätä avovintin rojut. Ja tietysti ennen kaikkea lajitella ja pestä pikkuiset vaatteet ja virittää sänky ja hoitopöytä oikeille paikoille ja kaivaa kaukalo ja sitteri esille ja pestä niistä ummehtuneet hajut pois. Että lepolomalle pitäisi tosiaan päästä...

Yöt on alkaneet olla melko levottomia. Heräilen tyhmiin uniin ja Siipan kuorsaukseen ja Esikoisen kuikuiluihin ja vessahätään ja nälkään ja ihan ilman syytä ja sitten on hankala nukahtaa uudelleen. Ja kun nukkuma-asentoja on vain ne kaksi - oikea kylki ja se vastakkainen kylki - niin lonkat meinaa puutua ruhon painosta ja sekin hankaloittaa olemista. Vali vali.