6+5

Nyt yököttää siihen malliin, että aloitan blogin. (Jaettu yökötys on pienempi yökötys?) Oksettaa, väsyttää, naama kukkii kuin tulppaanitarha, mahassa on Tuntemuksia, ruoka ei maistu, nenä on löytänyt jälleen supertaajuuden ja sen sellaista. Tuntuu, että olen vahvasti paksuna. Halleluja!

Näin Kaiken Kokeneena Vauvankantajana (eli jo yhden lapsen tuottaneena – ei tässä mitään hiehoja enää olla), tämä alkuraskaus tuntuu tylsältä. On vaan huono olo eikä saa enää edes syödä mitä huvittaa. Sikäli kun edes tekee mieli syödä mitään. Osaan odottaa sitä hetkeä kun pikku-jalkat täräyttää kohdunseinää niin isosti että tuntuu ja pötsi alkaa pullistua ja saan kiskaista äitiysfarkut jalkaan. Suurinta Hetkeä en vielä ala odottaa, otan ensin kaiken irti noista edellä mainituista.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa, päätän päivittelyni tähän.