31. joulukuuta 2008
Hän nukkui sittenkin!
30. joulukuuta 2008
29. joulukuuta 2008
Operaatio N.I.T.
Kerronpa miten meni. Tilli meni nukkumaan klo 20.30. Aika väsyneenä, sillä päikkäreitä oli rajoitettu hieman eli hän oli nukkunut päivällä vain noin 2,5 h normaalin 3-4 tunnin sijaan. Hän nukahti oitis omaan sänkyynsä. Vanhemmat, kuten tapana on, menivät nukkumaan liian myöhään, mutta uhkuen "nyt ei sitten tissua anneta" -asennetta (varsinkin Heikoin Lenkki eli äiti).
Nappanahka päästi Äänen klo 02.08 ja äitinsä lähetti Partapartion asialle. Iskä hyssytti ja suhisi unta Vauvan silmille. Yritti olla ottamatta syliin, paijaili sängyssä kuten on puhuttu että omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa. Eipä paljon auttanut. Tilliä raivostutti moinen suhina ja hyssyttely, jotenka pisti huudoksi tuo Yökukkuja. Iskä teki vastaiskun jokaisen karjaisuun: puhalsi naamalle!
Olipa sitä kiva kuunnella seinän takana. ÄäääÄÄÄ sanoi Tilli. Puuh puhalsi Partasuti. ääääÄÄäÄÄ - puuhhh - ÄÄÄÄÄÄ- PUUUHHH - äääÄäÄäÄäÄÄÄÄÄääÄÄÄÄÄÄ - puuuHHHHUUUHHHHHHH. Ja niin edelleen. Noin about kaksi tuntia. Tokihan Tillikainen otti välillä muutamat parin minuutin pikanokoset että sai Uutta Voimaa huutoonsa ja isänsä sai lepuuttaa hetkeksi jalkojaaan pötköllään.
Jossain vaiheessa Mies tuumasi, että mun mielestä tämä on kahden ihmisen homma. Ymmärsin että munkin pitäis vissiin osallistua Operaatio Nukuttamiseen Ilman Tisua.
Astuin Tillin huoneeseen, otin Vauvan hetkeksi syliin, pussasin ja kerroin, että nyt on nukkuma-aika. Laskin Huutajan omaan sänkyynsä, silittelin, tassutin, taputtelin. Naskalin ääni vaimeni öninäksi. Pari kertaa huuto voimistui, mutta Nukkumatti otti tilanteen noin puolessa tunnissa haltuunsa ja uni kesti aamukasiin asti. Haa!
Mitä tästä opimme?
1. Ihan sama mitä teet, Vauva nukkuu sitten kun sitä nukuttaa.
2. Ei se ainakaan nälkään kuole vaikkei drinksua öisin enää saakaan.
3. Turha odottaa seuraavasta yöstä parempaa, koska se ei varmasti sitä ole.
4. Kyllä se vielä joskus nukkuu.
26. joulukuuta 2008
Joulupukin parhaat tuomiset
24. joulukuuta 2008
22. joulukuuta 2008
Uusia makuja
Eilen annoin Lutikalle piparinmurun ja sepä vasta maistuikin hyvälle! Posket piti imaista sisään ja suu meni ihan suppuun kun oli niin eksoottinen maku. (Eikä se poskien sisäänimaisu olekaan mitenkään helposti tehty, on nääs tuota imettävää jonnin verran...)
Ylipäätään Tillikaiselle maistuu kaikki ruuat, mitä suuhun lusikoidaan. Mikään ei ole, vielä ainakaan, aiheuttanut yöks-pruikkausta. Tämä ilahduttaa suuresti vanhempiaan, joilla on kohtuullisen tuoreessa muistissa Isosiskon nirppanokkaruokailut.
20. joulukuuta 2008
Mönkiäinen
17. joulukuuta 2008
Vauhtia, vuavasaario Tilli
Lutikan ryömimätreenit on tuottaneet tulosta ja reviiri senkun laajenee. Eikä pelkästään horisontaalisesti, vaan myös y-akselilla! Hän on nääs hoksannut, että kaksin käsin kurottelemalla yltää ylemmäs kuin yhdellä kouralla sohien.
Ryömimätyyli on hauska; ensin veto molemmilla käsillä, sitten työntö varpaiden päillä. Hetkittäin hän pyylää peppuansa niin kovasti ylös- ja eteenpäin, että melkein tuuskahtaa nenälleen. Onneksi nenä on melko lytty ja posket kohtuullisen isot, jotenka lattiaan ottaa ensimmäisenä kiinni poskiturvatyynyt eikä klyyvari.
Koska ryömiminen on jo niin tuttua huttua, ei Tilli katso enää tarpeelliseksi varoittaa ympäristöään liikkeellelähdöstä vertahyytävällä karjaisulla kuten vielä viikko sitten.
Yöt on kukkumista. Nappi kyllä nukahtaa hienosti omaan sänkyyn ja koisii siellä alkuyön, eli n. klo 20(21) - 24(01). Sitten hän herää ja yleensä Mies käy hyssyttelemässä uudelleen uneen. Seuraavaan herätykseen ei auta mikään muu kuin daisari.
Säännöllisen epäsäännöllisesti edellä mainittu ei olekaan yön rytmi, vaan se on jotain ihan muuta. Niinkuin että Taateli nukkuu koko yön mamman kainalossa ja lutkuttaa tissiä kun haluaa. Eikä siinäkään mitään probleemia olisi, ellei Tossu osaisi laskea kahteen... Pitää nääs saada molemmat tisut ennen kuin hän asettuu. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää vaihtaa välillä puolta = herätä.
Mutta ei se haittaa! Vaikka jurnutankin, niin oikeasti nautin siitä että Tussukka nukkuu vieressä ja haluaa olla ihan iholla ja lähellä ja lussutta vielä tissua. Ei sitä tod näk enää kovin kauan kuitenkaan kestä.
14. joulukuuta 2008
Muutto
Viime yö meni hyvin, vain kahdella herätyksellä. Tämäniltainen osoitti että Kuulalla ei ole minkäänlaisia probleemeja nukahtaa itsekseen yksin omaan sänkyyn säkkipiemässä huoneessa. Toivottavasti ei tulekaan.
11. joulukuuta 2008
It's showtime!
8. joulukuuta 2008
Etappeja
Eilettäin tuli Todiste siitä, että meidän vauvalla on Ajatuksia. Hän jäi issesseen olkkariin heilutteleen helistintä. Kohta tulin takaisin ja löysin Juniorin roikkumasta lelulaatikon reunassa. Oli ryöminyt metrin verran ja kurottanut lootaan kiinni. Saipa tuo epeli laatikon kumolleen ja pääsi aarteisiin käsiksi. Reipas tyttö!
Ja sekin etappi on nyt saavutettu, että Tillerö istuu kauppakärryjen kyydissä. Suurta ihmetystä aiheutti uusi tarkkailuasema.
Miten ihmeessä hän on jo noin isoksi kasvanut?
2. joulukuuta 2008
Matkaan, ohoi!
1. joulukuuta 2008
Kikka ykkönen ja kakkonen
Kikkakakkonen on iloinen jokeltelu ja hihkuminen yösyönnä kun ei nukuttaisi. Silloin ei unenhimoiset vanhemmatkaan voi kyrsiintyä kovin kovasti kun toinen on vaan iloinen ja hyvällä tuulella.
On ne vauvat ovelia.
27. marraskuuta 2008
Tilannetiedotus
Ruoka painuu hyvällä halulla kitusiin tätä nykyä. Laadulla ei juurikaan ole väliä, ainoastaan hedelmähyvä-sörsseli on saanut osakseen nyrpistyksiä. Kaura- ja ruispuuro on mennyt alusta asti ihan sellaisenaan alas kunhan vaan on tarpeeksi juoksevassa muodossa. Mies teki eräänä päivänä itse kanasössöä ja siinä olleet lihahituset olivat vissiin himpun verran liian isoja kun niitä piti kakoa.
24. marraskuuta 2008
Pallinaama
19. marraskuuta 2008
8 kg ja 68 cm
16. marraskuuta 2008
Uusia Juttuja
12. marraskuuta 2008
Hän on ihana
Vaan on se silti ihana tuo meidän Huutaja. Silmissä tuikkii tähdet ja naama on yhtä pulleaa poskea kun hän hymyilee. Ja kun hän oikein innostuu, kaikki raajat vispaa ja pikkuinen kroppa ihan tärisee kiihkosta. Suusta pääsee kurlutusta ja jokellusta ja kikatusta ja hihkuja. Kuunaama loistaa riemusta! Aivan vastustamattoman suloinen Vauva!!! Sitä hän on myös ollessaan omissa ajatuksissaan. Otsa menee vähän kurttuun ja silmiin hiipii etäinen katse. Suu on ihan supussa ja alahuuli työntyy ulos kun hän Pohtii Asioita. Jos silloin häntä häiritsee, saa Huutoa.
Uusin itsensä (ja muiden) viihdytysjuttu on suun maiskutus. Tai napsutus, kuten Isosisko sanoo. Huulet yhteen ja pikku imu, sitten äkkiä suu auki, niin jopas napsahtaa lystikkäästi.
Kotiväellä menee mainiosti keskenään. Isosisko on vähentänyt kiukuttelua ja Pikkusisko on alkanut syödä soseita ihan kunnolla. Ainoastaan juominen mua vähän huolestuttaa, mutta tuskinpa Pikku-Lutikka janoon nääntyy vaikkei kauheasti nestettä otakaan päivän aikana. Illalla sitä sitten tuleekin ruutaamalla kun Baari kotiutuu.
10. marraskuuta 2008
Unikoulua, vol 2
Toivottavasti tuleva yö on helpompi. Mennyt yö kuitenkin osoitti, etti herätykset ole ruuantarpeesta johtuvia vaan jostain ihan muusta. Eikä Miehen tarvinnut hyssytellä Taatelia kuin viitisen minuuttia kun hän oli jo uudelleen unessa. Tapa ja tottumus vissiin ajaa ylös.
5. marraskuuta 2008
Lavuaariin
4. marraskuuta 2008
Kotona ja töissä
Ei olisi kannattanut maalailla kauhukuvia. Oven kun aukaisin, niin vastassa oli iloinen Mies, tyytyväinen Vauva ja hyväntuulinen Isosisko. Pottumuusi ja lohi odotti syöjäänsä (eli mua), pyykkikone hyrskytti ja paikat oli hyvässä järjestyksessä. Oli kiva tulla kotiin, tempasta kotikuteet niskaan ja tumpata tissu Tillikaisen suuhun. (Oi sitä helpotuksen tunnetta! Meinasi nääs jo vähän kiristää.)
Tilli oli syönyt ja nukkunut ihan hyvin, muutamia itkuja oli tullut syystä mitä Mies ei tiennyt, mutta keskiarvoltaan Eka Päivä Ilman Mammaa oli mennyt mainiosti.
(Ja minä nautin rauhasta työpaikalla.)
1. marraskuuta 2008
Kaksi yötä kotiäitiyttä
Vielä kaksi yötä töihinmenoon. Melkain jo jännittää. Miehellä oli eilen viimeinen työpäivä ennen kuin alkaa koti-iskäksi. Sitäkin meinaa kuulemma vähän jännittää. Tilliä ei jännitä, Isosisko ei vissiin vielä oikein tajua mitä tarkoittaa että Äiti Menee Töihin ja Iskä Jää Hoitamaan Teitä Tyttöjä.
Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena viikonloppuna, oikeastaan eilen, oli oman äitini hautajaiset. Ikävä on kova yhä edelleen. Olisipa äiskä näkemässä lapsenlapsensa! Sekä mun tytöt että siskoni pojat. Hän olisi ihan lääpällään kaikkiin, sen tiedän. Onneksi voin kertoa likoille juttuja mummosta, joka on taivaassa ja vilkuttaa pilven päältä.
29. lokakuuta 2008
Öinen hiljaisuus - kuinka se syntyy
Näin iloinen olin aamulla, vaikka yöllä mun itseilmaisua rajoitettiinkin tosi rankasti.
27. lokakuuta 2008
Lutkutusta ja kuolaa
Lutkutuksen tarve on niin kova, että pelkkä tissu suussa ei riitä. Sinne on lisäksi survottava omat sormet ja välillä vaihdettava nännistä äitin etusormeen (se on kätevästi käsillä kun Tillillä on tapana pitää siitä lujasti kiinni syödessään) ja takaisin.
Lutkutukseen liittyy olennaisesti Kuola. Sitä piisaa, joo. Naama kiiltelee märkänä, paidan etumus on märkä, äitin puseron vasen olkapää on kroonisesti kuolassa, lattiallamakailupeite on kuolassa. Kaikki, mihin Lutkuttaja koskee, on kuolassa. Ihan kuin talossa asuisi nälkäinen vihikoiralauma.
Ikenet on vielä hampaattomat, vaikka molemmat alaetuhampaat ihan selvästi vaanivat tilaisuutta nousta pintaan. Saapa nähdä milloin nykyrät näyttäytyy.
26. lokakuuta 2008
Outo tyyppi
25. lokakuuta 2008
Sihtisuu
Tilliäinen ei haluaisi syödä muuta kuin tissiä. Ihan sama onko lusikassa hedelmää vai pottua, Beibi napsauttaa suunsa tiukasti kiinni kun se lähestyy huulia. Velliä hän suostuu hörppään pari kertaa tuttipullon korkista, mutta sitten loppuu sekin into. Rasittavaa, mutta ei mitään uutta, koska Isosisko oli ihan samanlainen aikoinaan. Luotan kuitenkin siihen, että sapuska alkaa maistua kun tissu ei heilu koko ajan nenän edessä ja lusikan toisessa päässä tollistelee iskä.
24. lokakuuta 2008
Unikoulua
Alkoi ihan tosissaan jurppiin kun yksi pieni ihminen terrorisoi koko perheen unia. Mies on aamuvuoroon mennessä ihan seinästä revitty ja itsekään en jaksa tämmöistä menoa, varsinkaan kun työt alkaa. Isosisko on onneksi hyvin sikeäuninen, mutta miten kauan? Nyt kun on vielä Tautia mahassa, annan tissiä yölläkin, mutta siihenkin tulee muutos kun Tatti tervehtyy.
Toivottavasti ensi yönä päästään vähemmällä huudolla ja enemmillä unilla.
23. lokakuuta 2008
Huutokyvytön
21. lokakuuta 2008
Se on adeno
Täti Tohtori diagnosoi yrjö-oksennus-kuume-nuha-yskän adenovirukseksi ja sanoi että itsestään menee ohi kun menee. Jotta suppoa hanuriin vaan. Paino oli tippunut 70 grammaa perjantaista, jotenka pahaa kuivumista ei vielä ole, mutta pikku-Pyörykkään pitäisi saada 8 dl nestettä/ruokaa vuorokaudessa ettei kuivaksi korpuksi muuttuisi. Korvat punottivat ja kitapyöryköissä oli peitettä, jotenka kuulottimia ja kurkkuakin saattaa kolotta. Jos kuume yhtäkkiä nousee, niin on syytä epäillä korvatulehdusta ja painella kipin kapin lääkäriin.
Sääliksi käy pientä Nurpukkaa. Ihmeen reippaana hän on illan ollut, päivällä halusi vaan olla sylissä ja nojata poskea olkapäähän. Ruokakin taas maistui, mutta kaikki tuli suihkuna ulos justiinsa kun hän pääsi kunnolla puuron makuun kiinni. Höh höh.
Ruoka ja uni maistuu
20. lokakuuta 2008
Kipiä vauva
19. lokakuuta 2008
Rasti
18. lokakuuta 2008
Ilta ilman daisaria
Nukkumassa ovat yhä edelleen kaikki rakkaani mun kun kello on päälle 24, jotenka mieleen hiipii ajatus, että onkohan Tissi sittenkään niin tarpeellinen Turnipsin nukahtamisen kannalta kuin miltä se on vaikuttanut tähän asti?
(Peeässänä kerrottakoon, että tämä Itsekäs Äiti nautti iltavapaasta ihan täysillä! Seura oli loistavaa, samoin löylyt, ruuat, juomat ja tanssit.)(Pieni jurnutuksen aihe on musiikki - olis pitänyt kuskata omat levyt mukana niin ei olis tarvinut veivata kake randeliinin ja paula koivuniemen väliä. *silmienpyöritystä*)
17. lokakuuta 2008
Neuvolakeikka
Eipä kummempia kuulu Tuhnukalle tai muulle Perheelle. (Meikä oottaa ihan hiilenä että pääsen likkakaverien kanssa juoruaan ja nauttimaan Aikuisten Ajasta ja kenties parista Aikuisten Juomasta...)
16. lokakuuta 2008
Arkisia asioita
Lusikalla syötävä eväs on alkanut maistua paremmin, onneksi! Riisipuuro ja sose uppoa ilman mukinoita, samoin pottu-parsakaalisörsseli. Kohtapuoliin voitaisi ottaa kanaeläin ruokavalioon mukaan.
Pyörähtäminen selältä mahalleen sujuu suih vaan, ei tarvi edes äristä. Toisin päin meneminen on haastavampaa, vaikka se taito on ollut hallussa pidempään. Mutta kun on kaikenlaisia esteitä tiellä, kettu vieköön! Ja yli-innokas Isosisko on heti pyöräyttämässä ympäri vaikka pitäis ite saada treenata, kettu vieköön toisenkin kerran!
Öistä en viitti edes kirjoittaa mitään. Ne menee niinkuin on mennäkseen. Piirrän sitten rastin ruudulle kun on hehkuttamisen aihetta.
Huomenna olisi äiteellä likkakaverien kanssa iltamat. Harmillista että Miehellä on lauantaina aamuvuoro, on siis pakko kotiutua hyvissä ajoin. Vaikka tänään tapahtuikin niin että Tatti urvahti ilman tissiä. Söi puuroa ja vauhti hidastui kunnes sammui kokonaan. Vui pientä nöppöstä. On se niin lutunen.
14. lokakuuta 2008
Kiertoradalle!
Kellotusta
01:37
04:28
06:54
Siinä on viimeyön kukkuma-ajat. Nukkumaan hän kävi klo 21:30 ja uusi päivä alkoi kello 08:04. Ja tämä yö oli hyvä!
10. lokakuuta 2008
Hän pyörii sittenkin
Rakkautta ja sen sellaista
Tillikainen ei tykkää syödä muuta kuin tissiä. Lusikkaruuat uppoavat kehnosti, pullosta ei mene mikään neste ja hörppääminenkin on vähän niin ja näin. Superherkuiksi mainostamani päärynä, persikka ja pottu eivät enää olekaan niin hyvää, uutuudenviehätystä taisi olla. Banaani aiheuttaa paukkuja, joten se poistetaan ruokavaliosta toistaiseksi. Tänään sekoitin puurot ja vellit, eikä sekään maistunut kovin hyvältä. Eipä auta kuin jatkaa maisteluja, kyllä se vielä alkaa uppoamaan (ja unet paranee, joohan?!?).
Olen tässä viime aikoina ihastellut ja kummastellut siskojen välistä rakkautta. Isosiskossa se syttyi saman tien kun hän näki Tillin ensimmäistä kertaa. Nyttemmin se on vain vahvistunut kun Tiilikainen osaa näyttää tunteita takasinpäinkin. Kun Esikoinen herää äkäisenä päiväunilta ja hän kuulee Kuukunan huutelevan alakerrassa, muuttuu murjottava Peikkotyttö sekunnin sadasosassa iloiseksi Isosiskoksi, jolla on hirmuinen kiire vauvan luo. Kun jonnekin lähdetään, Esikoinen varmistaa, että tuleehan Tiitinen mukaan. Tilli jaksaa tuijotella Esikon leikkejä vaikka miten kauan ja kikatella Siskon tempuille. Molempien silmissä loistaa ilo ja rakkaus kun ovat yhdessä. Ihana on heitä katsella.
7. lokakuuta 2008
Het potatis
5. lokakuuta 2008
Vauvannaurattaja onnistuu tehtävässään
Tilli on nyt maistellut porkkanaa, pottua, päärynää ja persikkaa. Persikka on ainakin syljenerityksestä päätellen parasta. Porkkana-potaattivelli on kans herkkua. Hörppyyttämällä sitä syö hän, aukoo suutaan kun kuppi lähestyy eikä suupielestä valu ulos juurikaan tippaakaan. Tupperivaaran silikoninokkamukia ollaan myös käytetty ja siitä Pullonhyljeksijä ottaa jopa imun kun heikko hetki sattuu olemaan.
4. lokakuuta 2008
Harhalaukaus
1. lokakuuta 2008
Ei mitään erityistä
Viikkoa vanhempi Tyttönen kävi kylässä meillä ennen tuota iltaista huutoepisodia. Tilli on varsinainen mörssäri verrattuna kirpunkokoiseen Ikätoveriin. Likat tuijottivat toisiaan lattialla ja kurluttivat kilpaa. Tänään tulee kylään Nuoriherra Ikätoveri, saapa nähdä miten paljon pienempi hän on.
Täytyy sanoa, että vähän sattui Äidin Sydämeen kun tuon Kirppusen vanhempien ensimmäiset sanat olivat herranen aika! ja ompa se iso! kun meidän Pompulan näkivät. Toivat lahjaksi hauskan pyyhkeen, ja Kirpun Äiti tuumasi että vieläköhän Tillin pyllyn pystyy siihen kuivaan kun pyyhe on niin pieni. Höh! Aika julmaa huumoria.
Tiilikaisen päälaki on kaameassa kunnossa. Karstat on vähitellen saatu harjailtua pois suurimmaksi osaksi, mutta nuppia on kutittanut niin kovasti että Tilli on raapinut sen ihan verinaarmuille. Nyt on sitten pipo päässä 24/7. Vaan jospa se tästä.
Enää kuukauden verran on kotiäitiyttä jäljellä. Yritän nauttia jäljellä olevista päivistä, mutta myönnettävä on - mua ei ole luotu tällaiseen kotihengetärmeininkiin. Välillä seinät kaatuu tosissaan päälle ja ahdistaa. Rakastan lapsiani kaikella rakkaudella mitä sydämessäni on, mutta tätä kotinurkissa pyörimistä en jaksa. Onneksi on ihana Mies, joka haluaa ja uskaltaa olla lasten kanssa koti-isänä! (Ja onneksi siihen on taloudellinen mahdollisuus!)
27. syyskuuta 2008
Yövalitusta ja muuta surkeutta
Tämän blogina aiheeksi voisi näemmä muuttaa Erään Äidin Valitukset kun kaikki postaukset pitää sisällään käninää huonoista öistä. Mutta sellainen tod oli taas. Isosisko mönki samaan sänkyyn kaikkien muiden kanssa neljän aikaan ja siihen tietenkin heräsin. Kohta Tilli halusi syömään eikä uni meinannut tulla kummalekkaan alaikäiselle millään. Tiilikainen rykäs lökät housuun, vaihdoin vaipan, imetin lisää, taas tuli kakka, Isosisko pyöri ja hyöri, Juniori kalkatti isoäänisesti sängyssään, Mies kuorsasi, Esikoinen potki ja kiskoi peittoa, Tillikka karjui lisää ruokaa... Kuudelta Miehen kello kilkatti ja yhä edelleen naisväki oli hereillä. Mies lähti valmentuun töihin ja ihana ihme tapahtui: me muut nukahdettiin! Ja koisittiin liki puoli kymmeneen!
Tiilikaisella on taas niin paljon karstaa kaalessa, etten tiedä mitä sen kanssa tekisin. Ei mennyt kuin päivä edellisestä putsauksesta niin ryyhnät tuli takasin. Nyt kuuppa näyttää siltä ettei sitä ole ikinä pesty. Kurjaa. Kaiken kellertävän töhnän lisäksi päänahka punottaa tosi kovasti, jotenka en haluaisi sitä enempää raisttaa hetkeen. Voi Vauva-riepua.
Toinen probleemi on Tillin korvantaustat. Nahka on auennut korvien takaa siitä kohti mistä kuulottimet kiinnittyy kalloon, ihan ylhäältä ja alhaalta. 1% kortisoni auttaa hetkeksi, mutta jos en rasvaa paria kertaa päivässä, niin johan taas on haavauma. Voi voi voi Vauva-riepua!
25. syyskuuta 2008
Syksyinen yösoitto
23. syyskuuta 2008
Päärynää
Tilli on ottanut käyttöön uuden äänensävyn. Sen kuuleminen ei kauheasti ilahduta yösyönnä, on nimittäin sen verran karski rääkäisy. Huuto lähtee kurkunpäästä ja sen sävy on käheähkö. Karjaisussa kaikuu äää ja ärr ja se kertoo, että nyt mutsi vauhtia, mulla on NÄLKÄ ja VÄSY!
19. syyskuuta 2008
Nuhaa ja avustettuja käännöksiä
Tillero ei ole vieläkään innostunut kääntymähommista. Hän kurottelee tavaroita mieluiten selällään tai satunnaisesti kyljelleen kääntyneenä, mutta mahalleen menon edellytys on Auttava Käsi. Isosisko on ottanut tämän roolin itselleen erityisen mielellään ja välillä vähän hirvittää kohtuullisen vauhdikkaat käännökset, mutta Tilliä vaan naurattaa.
17. syyskuuta 2008
Popsi popsi
Hmm... Mitäs tämä on?
Loppukevennys: Siskokset kelli lattialla. Esikoinen päästi kaamean paukun ja sehän tietysti on kaikista hauskin vitsi ja naurattaa kippuraan asti. Mutta että kun Tiilikainenkin kikatti tilanteelle!? Onko pieruhuumorintaju periytyvää? (Mieheltä, ei multa! toim. huom.)
15. syyskuuta 2008
Taas mittailtiin
Meikäläisestä raapastiin papa ja Esikoinen leikki itsekseen neuvolan lelunurkassa sen aikaa. Palkkioksi esimerkillisestä reippaudesta Isosisko sai leegolakasinlakasinkoneen ja minä sain brotherin ompeluompelukoneen. (Tillikainen sai monta pusua.)
13. syyskuuta 2008
Uusia kujeita
Ihana pallopäinen tyttöseni mun on tuo piskuinen Tiilikainen. Rakastun päivä päivältä enemmän.
11. syyskuuta 2008
Huutoa
Ja sitä hän sai. Äiti hävisi taas 1-0.
8. syyskuuta 2008
Lystiä
7. syyskuuta 2008
Uusia makuja
4. syyskuuta 2008
Päivätoimia ja iso muutos
Jöstas kun tuulee! Tiiteli onneksi koisaa suojaisasti ulkokuistilla vailla huolta huomisesta. Hän heräsi seiskalta, otti huikat ja pienet aamutupsluurit, otti heräämishörpyt, kävi kylvyssä, viuhtoi helistimen kanssa lattialla, otti unimaidot ja sammui pitkille päiväunille. Nuo pitemmät päikkärit on alkaneet oleen mukavasti samaan aikaan Isosiskon kauneusunien kanssa, jotenka hetken aikaa maassa on ihana rauha ja siunattu hiljaisuus. Ah.
Nyt se on sitten päätetty: meikäläinen lähtee töihin marraskuussa ja Mies alkaa koti-iskäksi ainakin helmikuun puoliväliin asti. Hui. Sitä ennen Tillin pitää oppia syömään kiinteää ruokaa ja juomaan pullosta. Kaksi kuukautta aikaa opiskella. (Treenit ei kuitenkaan ala ihan justiinsa vielä nyt.)
1. syyskuuta 2008
Mittatuloksia
ikä: 3 kk 3 vkoa ja 5 päivää
pituus: 63,5 cm
paino: 6 840 g
Eli reilussa kahdessa viikossa on tullut pituutta 1,5 cm ja painoa abaut puoli kiloa. Hyvin kasvaa rintamaidolla, jippii! Terkka kysyi, että olenko milloin aatellut siirtyä kiinteisiin. Vastasin että sitten kun beibe niitä tuntuu tarvitsevan. Eikä tod tunnu siltä vielä. Onneksi. Isosisko aloitti kiinteät vähän reilu 5-kuisena ja olisi hienoa jos sinne asti päästäis tissillä Tiilikaisenkin kanssa. (En tiedä miksi, mutta musta tuntuu kamalalta jos pitäisi jo nyt alkaa soseita antamaan. Tai purkkikorviketta.) (Enkä sano tätä loukatakseni ketään joka niin on tehnyt oman tiitelinsä kanssa, koska itse kukin äiti tietää parhaiten mikä on hänen jälkeläiselleen oikeaa evästä kulloisessakin elämäntilanteessa.)
Juniori on alkanut jutteleen ihan kauheasti. Ääntä piisaa niin että ikkunat helisee ja tärykalvot soi. Hän juttelee kädelleen, peilille, leluille, tyynylle, ihmisille, valoille, kelle ja mille vain. Ääni lähtee syvältä kitusista, kurkun yläosasta. Sointu on hyvin nasaalinen ään ja aan välimuoto, sellainen jolle ei omaa kirjainta ole olemassa muualla kuin vauvakielessä. (Ja sitähän meillä ei puhu muut kuin Tilli eikä hän vielä osaa kirjoittaa vaikka kannatteleekin päätä vatsallaan ollessa paremmin kuin tässä iässä olisi tarpeen. Näin siis sanoi Lääkäri tänään. Ja meikä oli polleena.)
31. elokuuta 2008
Tillin elo kuvina
Kerro kolme asiaa elämästäni joista haluaisit nähdä kuvan. Se voi olla mitä vaan, sellaista mistä voi ottaa kuvan, kuten vaikka polkupyöräni tai näkymä ikkunastani.
Muokkaan tätä vähän: tähän blogiin kuvaan vain Tiilikaisen elämään liittyviä juttuja, joten ehdotuksia otetaan vastaan!
30. elokuuta 2008
Väsyttää-ää
Eilen oli naapurustossa Elojuhlat. Tiilikainen oli mukana, totta kai, ja sai jälleen kerran osakseen runsaasti ihastelua. Huomenna juhlitaan Nuorimman Serkun synttäreitä. Baila baila vaan. Toivottavasti en nukahda kesken kakunsyönnin.
---
Muoks: Luin imetystukilistalta seuraavan lauselman:
Nämä eivät ole yksinään merkkejä maidon riittämättömyydestä:
- 4-5-kuinen alkaa syödä useammin öisin (päivisin ei ehdi, kun maailma kiinnostaa)
Haa! Tuohan on ote Tillin maailmasta! Ehkä hän sittenkään ole nääntymässä nälkään! Jippii!
26. elokuuta 2008
Niitä näitä
Kohta pitää kaivella syyskamppeet esiin. Onneksi on mitä kaivella... Tilliselle ei tosiaankaan tarvi ostaa yhtään mitään vaatetta, mutta silti aina jotakin tarttuu mukaan. Viimemmäksi noin tunti sitten ostin collegehaalarin kokoa 74 cm kun kirppiksellä ruuskattiin. Kohta alkaa olla 62:t pöksyt pieniä, bodyt vielä menee hyvin. Eipä ole ainakaan persjalka tuo meidän Juniori!
Kelalta tuli tilinauha ja siinä luki että maksetaan vanhempainrahaa. Ehkäpä jo noin kolmen kuukauden päästä saan tilinauhan Firmasta, mikäli siis suunnitelma Miehen koti-isyydestä toteutuu. Esikoisen kanssa Mies oli kotosalla nelisen kuukautta ja sama aikomus on nyttenkin.
Hoitopaikka-asiatkin mietityttää. Esikoisen Hoitotädille vapautuu kaksi paikkaa ensi vuoden alusta ja olisi aivan upeeta mahtavaa fantsua jos ne paikat saataisiin jotenkin keploteltua meidän sisarparille. Vanhempainvapaa loppuu helmikuun alussa ja sitten olisi vielä kesälomaa ja isyyslomaa ja sen sellaista, jotenka näillä näkymin Tillervo aloittaa hoitouran maalis-huhtikuussa. Voi voi. (Mutta jos olisi tuttu hoitopaikka, niin ei tuntuisi ollenkaan pahalta.)
24. elokuuta 2008
Hyvin meni
22. elokuuta 2008
Omatunto soimaa
19. elokuuta 2008
Paukkuja
Oli kaamea ukkonen siellä mökillä. Salamat rätisi ja ukkoset paukkui ihan korvan juuressa. Justiinsa suurimman rysäyksen aikaan oltiin Tuutelin kanssa päikkäreillä ja herättiin molemmat suutesti säikähtäin kun lähietäisyydellä pamahti. Peljästyin että nyt vähintäänkin kaatui jättimäinen pihakuusi mökin päälle ja me murskaannutaan, mutta ei onneksi kuitenkaan.
Jahas, nauru muuttui itkuksi. Se siitä ilosta sitten. Vissiin kannujani kaivataan...
16. elokuuta 2008
Tarjolla tuttipulloa
Tuo makkarajalkainen Tötterö kääntyi eilen sängyn päällä useita kertoja mahalleen. Huiskin vaan! Lattialla ei ole yhtä helppoa se homma, mutta vähän pitää yrittää kuitenkin.
Yöllä kun Tilli syö, niin nukahdan yleensä saman tien kun olen nostanut beiben viereeni. Parina viime yönä olen herännyt siihen että pieni kita hamuaa vapaasti roikkuvaa rintavarustusta ihan issesseen. Juniori siis osaa ohjata itsensä yösyönnä, pilkkopimeässä ja unissaan maitotutkan avulla daisarille. Kyllä vauvat on neroja.
13. elokuuta 2008
Neuvolassa
Ikä: päivälleen 3 kk
Paino: 6 370 g
Pituus: 62 cm
Nuppi: 42,2 cm
Luonnehdinta: Virkeä pikkuinen, kasvu etenee kauniisti.
Tatin kaulapoimu on hautunut auki. Oon laittanut siihen bepantehnia, mutta kuulemma saa laitta 1% kortisonia tai jos oikein pahaksi äityy, niin Siporexia tai jotain sellaista. Eiköhän ne apteekissa tiedä.
Kuukauden päästä olisi lääkärin tarkistus. Siis sikäli että lääkäri on saatavilla. On kuulemma uupelo 20 terveyskeskuslääkäristä, jotenka ne on aikalailla kortilla. Vain jos on pää kainalossa niin saa ajan. Ei hyvin mene kaupungilla. Ja kohta menee asukkailla vielä huonommin jos ei tarveyspalvelujen tila parane!
12. elokuuta 2008
Vauhkomieli Villisilmä
Nakkimakkaralla on huomenna kintunvenytys- ja puntarointipäivä. Lisää rota-rokotetta on nielaistava ja vissiin reisimakkaraankin tuikataan joku troppi. Huutoa siis tiedossa. Huutoa ja kitinää oli eilenkin ilmassa. Tilli ei nukkunut kunnon päiväunia ja kärtty oli äänessä. Tämä päivä onneksi on parempi.
Ukkonen jyrisee ja välillä tulee minuutin suihkusadekuuroja. Ilma haisee ihan kesälle! (Parempi kai myöhään uin milloinkaan?)
10. elokuuta 2008
9. elokuuta 2008
Uusia taitoja
Käytiin synttärijuhlissa ja Tiilikainen kiersi muutamat sylit. Joka ikinen Sylitäjä imi nokkansa täyteen vauvanhajua ja oli ihan tilulilulei. Vieraat kädet ei Pallonaamaa paljon hätkäytä. Hän vaan on ja mollistelee ihan coolina. Palleroinen, mutta sangen jäntevä olemuksensa sai paljon kehuja ja äiti oli ihan renttevävä. (Mun ansiotahan kaikki on...)
Tuhnun kädet alkaa toimia. Hän on alkanut Tarttua Kiinni, niinkuin esimerkiksi ystävänsä Roikkuvan Pimpisen koipeen. Tai äiskän sormeen. Tai harson reunaan tai mihin vaan sopivasti käsillä olevaan.
7. elokuuta 2008
6. elokuuta 2008
Tappi tapittaa
Yritin ottaa Beibestä naurukuvaa. Mikä vitsi! Kamera on niin kiinnostava, että sitä pitää tapittaa suu supussa. Kameran edessä ei tod virnuilla, olletikkaan käskystä!
5. elokuuta 2008
Kauneudenhoitoa
Taatelin maailma keikahti taas eri asentoon kun hän testasi hetken verran bumboa. Jumakeikka että se olikin mahtava kokemus! Naama oli silkkaa messinkiä!
4. elokuuta 2008
Hiljaiset päivät
Luksusta on ollut nukkua myöhään. Menneenä alkuyönä Tilli vaati tisua tunnin välein, mutta rauhottui sitten nukkumaan ja jahtaamaan mua pitkin sänkyä. En tajua, miten se häneltä onnistuu, mutta siirryinpä vaikka kuinka kauas tuosta Tuhnukkeesa, niin taas kohta havahduin siihen että tyyppi oli kyljessä kiinni. Mystistä.
1. elokuuta 2008
Taas mentiin
28. heinäkuuta 2008
Makkaroita
25. heinäkuuta 2008
Landepaukku
17. heinäkuuta 2008
Handu ja töhny
Määränpäässä Tilli sai uusia ihailijoita ja lokoisia sylejä missä koisia. Paras löytö oli kuitenkin Oma Käsi! Aiemmin sillä on kyllä jo voinut huiskia Roikkuvia Juttuja ja sen on voinut survoa rannetta myöten suuhun, mutta nyt Pompeli Hoksasi sen omilla silmillään ja kylläpä sitä pitikin tuijottaa pitkään ja hartaasti. On se niin soma ja pullea ja ihmeellinen nääs!
Siellä kaukana etelässä oli aurinkoinen keli. Se on pikkasen hankala yhdistelmä paksujen poskien kanssa kun kaulapoimut meinaa hautua. Niihin kertyy inhalta haisevaa töhnyä vaikka päivittäin putsataan. Ja se putsaaminen vasta kauheeta onkin! Melkein värinä-äänen arvoista hommaa. Ja nyt kun Tilli kostuttaa nyrkkinsä kuolalla, muotoutuu niidenkin sisään inhaa töhnyä. Varsinkin peukalo-etusormi -väli on oiva paikka säilöä sellaista tavaraa, että jos sitä keräisi köntiksi niin olisipa se oiva korvike sikaflexille.
Lopuksi kirjaan muistiin, että Tatti teki uuden nukkumaennätyksen: 8,5 h unta putkeen. Olisipa muukin Perhe taas nukkunut. Meidän porukan yhtämittaisen unen määrä on vissiin vakio eli jos joku nukkuu hyvin, niin joku toinen ei (= c'est moi).
Loma jatkukoon!
9. heinäkuuta 2008
Neuvoloita
Painoa oli tullut kuukaudessa taas 1,2 kg, mutta pituutta vain kaksi senttiä. Kun isosiskoonsa vertaan, niin 2-kuisena Tilli painaa 220 g enemmän, mutta Esikko oli liki kolme senttiä pitempi. Siskokset Ohukainen ja Paksukainen!
Toivottavasti rokote ei aiheuta mitään inhoja sivuoireita kun huomenna lähdetään tien päälle ja reissuun.
Onkohan mulla taas joku hormooni herkässä kun piti tippa linssissä olla tuolla neuvolakeikalla. Terkkari kun testasi Tiilikaisen sosiaalisia taitoja, niin pikkuinen hymyili oudolle tätille niin nätisti että ihan itkettään alkoi. (Mua siis.) On se niin söpö ja suloinen ja ihana ja lutunen tuo meidän Pallopää. Olen ihan rakastunut. (Ja niin tuntuu olevan Isosiskokin kun haluaa koko ajan antaa Vauvalle pusuhaleja.) (Ja selvästi isänsäkin tykkää.)
Mulla oli lopputarkastus eilen ja läpi meni niin että heilahti. Vähän huvitti kun lääkäri oli sellaista suorapuheisempaa sorttia. Ehkäisystä ja kierukasta keskusteltiin. Sitten Tohtorinna kysäsi että "pärjäättekö kortsuilla siihen asti kunnes kiekuran voi asentaa?" Hehee, ei mitään hymistelysievistelyä! Vaikka sitten kyllä yksissä tuumin todettiin, että petipython saa olla ihan rauhassa vällyjenkalta kun on tuo yksi Ehkäisijä nukkumassa vieressä...
Ja rimpsallakin kävin eilen! Kertakaikkiaan neljäksi tunniksi liukenin Perheen luota kun kävin Tyttökaverin kanssa leffassa kattomassa Sinkkuelämän. Pöh. Jossain määrin hukkaan heitettyä rahaa, koska paikotellen leffa oli niin kökkö että ihan piti tuntea myötähäpeää näyttelijöiden puolesta. Varsinkin Steven ja Mirandan.
7. heinäkuuta 2008
Kiitos!
Säännöt on tehty rikottaviksi, joten nyt en jaa plakaattia eteenpäin (aika on kortilla), mutta sen saa napata tästä mukaansa:
- Voittaja voi laittaa plakaatin omaan blogiin.
- Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.
- Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.
- Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseen.
- Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Moukari heiluu
6. heinäkuuta 2008
Laulu poskista
5. heinäkuuta 2008
Hälytys!
Jos ottaisin seuraavan töräyksen nauhalle, niin olisikohan pierutyynyfirmat kiinnostuneita?
2. heinäkuuta 2008
Kaveri
1. heinäkuuta 2008
Kohde
30. kesäkuuta 2008
Pikkuneiti M
27. kesäkuuta 2008
Pink is my favourite color (!?)
Mies vei Esikon ja itsensä eilen mökille, että saan rauhassa tehdä Valmisteluja. No joo, olenhan jotain tehnyt, mutta aika hidasta on tämä kun Pikku-Tuhnu vaatii koko ajan huomiota. Jos mamma ei ole näkökentässä, niin tulee huutoa. Eikä Tiilikainen ole vieläkään kovin hyvä päivänukkuja. Yökukkujana hän sen sijaan kunnostautui taas männä yönä: nukahti klo 21.30, heräsi klo 22, nukahti klo 24, herätys klo 1, klo 2 ja klo 3. Sitten onneksi koisattiin aamu-kasiin.
Muoks klo 14:55 --> Tilli on nukkunut jo neljä tuntia yhtä soittoa. Perun kirjoitukseni huonosta päivänukkujasta. Nukahtaminen oli melko työlästä, mutta nyt kun vauhtiin pääsi niin unta näemmä piisaa.
24. kesäkuuta 2008
Kuplatonna on hyvä olla
Ähkyrän olo on helpottunut kovasti sen jälkeen kun otettiin Cuplaton käyttöön. Ei tarvitse käristä mahavaivoja ja pinnistellä paukkuja. Tirppu ei enää vaadi tisua niin usein ja kellii jopa ihan issesseen rauhallisena sitterissä pikkuaikoja. Edistystä on siis tapahtunut kovasti. Erityisesti yöunissa se näkyy.
Kastajaiset on tulevana sunnuntaina. Olisipa nätti keli niin oltaisi ulkona. Vaan pitää kuitenkin jynssätä kämppä puhtoiseksi ja leipoa ja silittää ja järjestellä ym asiaan kuuluvaa. Niinkuin kehittää jonkinmoinen stressi vaikka juhliin tulee vain lähisuku, läheinen ystävä ja pappi.
21. kesäkuuta 2008
Yhden vauvan bändi
Mahanpuru-itku on kurjaa kuultavaa. Se on lohdutonta ja katkonaista, alkaa isolla äänellä ja vaimenee loppua kohti.
Kolmosena tulee karjahteleva nyt on nälkä -huuto. Nimensä mukaisesti se ilmaisee kurnivaa mahaa. Huuto huudetaan korkealta ja kovaa, naama mutrulla ja silmät kiinni. Yleensä siihen kuuluu samaan tahtiin heiluvat kädet ja jalat. NNO-huuto loppuu kuin seinään kun suuhun tulee täytettä.
Täällä mää oon -huudahtelu on melko vaimealla ääellä esitetty tiedotusluontoinen määäää-äännähdys. Se saattaa enteillä em. NNO-itkua.
Sinappiähinä säestää punnerrusta, jolla Tiilikainen työstää vaipantäytettä. Monesti naaman väri vaihtuu vauvanvaaleanpunaisesta keisarilliseen purppuraan.
Tillin sekalaisiin suusta lähteviin ääniin kuuluvat mm. mäkätyksenomainen vuona-ääni, opettelun asteella oleva hee hee -jokellus ja uniset ynnä uokailun yhteydessä kuuluvat ynähdykset. Vauva osaa tuottaa myös tuhinaa, puhinaa, röyhtäisyjä ja pienenä spesiaaliteettina äristä. Ärinä nousee ilmoille yleensä silloin kun Beibi on kevyessä unessa ja hänet nostetaan esim. äitinsä vierestä omaan sänkyyn nukkumaan.
Kategoriaan muut äännähdykset lukeutuu pitkään pärisevät rupsut, nyrkinlussutusmaiskutus ja imunlopetusplopsautus.
Paljon melua pienestä tytöstä!
Ai joo, nimiasiassa on tapahtunut Läpimurto! Etunimi on päätetty. Vielä se Toinen Nimi...
16. kesäkuuta 2008
Hymy
15. kesäkuuta 2008
Mansikki
Pullosta tarjoillun maidon maistuvuutta on testattu ja Tiilikainen on antanut sille hyväksyntänsä. Yesh! (Isosiskonsa ei suostunut pullosta imemään ennen kuin 9-kuisena.)
13. kesäkuuta 2008
30 pv
11. kesäkuuta 2008
Blogging with a Purpose
Risto
7. kesäkuuta 2008
Tilli Tiilikainen
3. kesäkuuta 2008
Sinappia
Nippulan naama kukkii kuin teinillä. Kaameasti on näppylää, ihan kuin Isosiskollaan samassa iässä. Onneksi kastajaiset siirtyi pari viikkoa myöhemmäksi, joten on toiveita näppynaaman siliämisestä edustuskuntoon.
Pappi on siis varattu ja kummit lupautuneet kummittelemaan, mutta nimestä ei vieläkään ole tietoa. No, tulipahan lisäaikaa mietinnöille. Tuutelin serkkupojat (4v ja 4v) ehdottivat Kisua ja Heppaa, Esikoinen on antanut vauvalle nimeksi Vauva.
2. kesäkuuta 2008
Mökillä
Klo yhden ja aamu-seitsemän väliin mahtui lukematon määrä imettämistä, vaipanvaihtoja (Juniori kakkaa likipitäen joka ikisen syöntikerran jälkeen), yöpuvunvaihtoa (pissat karkas vaipasta), hyssyttelyä, rintsikansuojuksenvaihtoa (lievää ylituotantoa maitotehtaalla kun on niin kovasti syöty) ja sen sellaista. Kaikki tietysti pilkkopimeässä käsikopelolla, hetkittäin peräti kännykän kelmeässä tuijussa.
Että yksi sellainen yö piisasi.
Aamulla ihana Armaani hoiti puuronhimoisen Isosiskon ja me Beibin kanssa nukuttiin yhteentoista. Mahtavaa!!!
Nyt kun päästiin kotia, niin Nyppy meni nukkumaan klo 23, ihan niinkuin yleensä aina. Halleluja!
Mainittakoon vielä, että Täti Mökkinaapuri kävi olemassa kylässä neljä tuntia. NELJÄ tuntia siis. Keskusteltiin, tai minä sujuvasti kuuntelin ja nyökyttelin, mm. Miehen Serkkupoikien piereskelytaipumuksista pikkukosseina: toinen oli niin kova piereksimään että ihan mahdotonta oli se piereminen ja toista ei paukututtanut ikinä ollenkaan. Voi jösses. *silmienpyörityshymiö*
28. toukokuuta 2008
Ruutahinkit
Holvaavasta diiselistä on seurauksena ylensyöminen ja buglu. Tänään on vaihdettu kuteet kolmeen kertaan em seikasta johtuen. Osansa bugelista on saanut nojatuoli, mutsin vaatteet, sohva ja matto. Haistaan kotoisasti happamalle maidolle.
Mulla oli ilon päivä: siviilihousut meni vihdoinkin jalkaan! Jahuu! En kuitenkaan vielä toteuttanut aikomustani hirmuisista shoppailurgioista, vaikka kaupungilla kävinkin hiplailemassa kevätasuja. Tajusin, että en voi vielä pitkään aikaan (toivottavasti) panostaa täyspainoisesti puseroihin ja tunikoihin ja mekkoihin kun on tää imetyshomma. Nääs nääs.
25. toukokuuta 2008
Vesinokkaeläin
Melkein koko suku on nähnyt Kuukunan. Serkut, Setä, Täti, Pappa, Ukki ja Mummo, Serkun Tyttökaveri ja Äitin Setä on ihastelleet asiaankuuluvin mainesanoin Taatelia. Lähipäivinä mennään vielä visiteeraan Isomummon luona ja otettanee vielä vastaan jokunen sukulainen lisää. Sitten alkaa kaveridelegaatioiden virta. Tähän mennessä Tuhnu on saanut jo parikymmentä ruusua, viisi gerberaa, liljoja, hillittömän pinkin kukka-asetelman ja rahaa, lontoonraesuklaata, vaatteita ja monia kortteja. Ihanat ihmiset on todellakin muistaneet häntä ja vissiin kai perhettäänkin siinä sivussa.
24. toukokuuta 2008
Who's That Girl?
Kuka mää oon?
Kuukuna on ottanut jonkunlaisen Rytmin. Hän herää klo 8, tehdään aamutoimet ja sitten hän ottaa taas parin tunnin tirsat. Hän kakkaa, syö ja nukkuu noin kuuteen asti, jolloinka tulee iltakukku. Meinaa sitä että hän ei enää nuku. Ennen kuin klo 23. Siihen asti hän tsiigailee, mieluiten nänni ikenien välissä. Kello 23 hän alkaa yöunille, koisii 4 tuntia, syökäsee ja koisii taas 4-5 tuntia. Kyllähän tämä mulle passaa, saan itse melko hyvät unet yöllä. Tosin olen jo tuolloin yhdentoista aikaan ihan tanttu vei ja valmis pehkuihin jo paljon aikaisemminkin, mutta Pikku-Jehu määrää tahdin.
20. toukokuuta 2008
Syntymä
Synnytyssaliin meidät Miehen kanssa johdattaa mukava kätilö nimeltään Anita. Saan sairaalakaavun, peräruiskeen ja tipan noin klo 12.30. Omia supistuksia tulee harvakseltaan eikä ne ole kipeitä. Oksitosiin tippasee hissuksiin suoneen ja kone piirtää graafia. Syön hiukopalaa ja turistaan Miehen kanssa niitä näitä. On outoa olla ihan tajuissaan synnytyshuoneessa kun Esikoisen tulon aikana olin ihan tööt kivusta ja tuskasta.
Puoli kahden aikaan kätilö komentaa mut sängylle, sillä lääkäri haluaa puhkaista kalvot, jotta Vauvan päähän saadaan ruuvattua pinni sydänäänien tarkempaa seuraamista varten. Niin tehdään ja alusastiaan valuu vihreää vettä. Tutkimus kertoo, että kohdunsuu on takana ja olen auennut 6 cm. Mua ihmetyttää, sillä en edelleenkään tunne suurta kipua supistusten aikana. (Enkä kyllä kovin pientäkään.)
Oksitosiinitippa pistetään kiinni tunniksi kalvojen puhkaisun jälkeen ja sitten annosta taas lisätään puolen tunnin välein.
Makaaminen on tylsää. Lueskelen lehtiä ja täyttelemme kimpassa ristisanoja Armaani kanssa. Lonkat alkaa puutua makaamisesta ja väsyttääkin. En kuitenkaan saa nukuttua.
Toinen tohtori tulee tekemään tarkistuksen neljän aikoihin. Hän hoksaa, että sisimmäinen kalvopussi onkin vielä ehjä! Poks vaan ja lisää vihreää vettä lorisee kroonikkolakanalle. Kätilö vakuuttelee, että nyt tämä synnytys saadaan kunnolla käyntiin!
Mulla on jo jonkun aikaa ollut kuumeinen olo. Nyt se todetaan virallisestikin kun mittari vilkuttaa 38 astetta. Tulehdusarvotilaus lähetään pikana labraan ja koholla on sekin lukema. Seuraavaksi kanyylin läpi valuu antibioottia. Tunnen itseni tosi väsyneeksi. Mies etsii kaapista lisäpeittoja ja käärii mut pakettiin.
Kun kätilö katetroi mut kolmannen kerran (mielelläni olisin käynyt itse vessassa, mutten saa nousta napanuoran esiinluiskahdusriskin vuoksi) noin klo 19.30, Vauvan sydänäänet tippuvat. Alkaa hirmuinen äksöni! Huoneeseen juoksee kaksi kätilöä lisää, mut määrätään kontalleni ja happiviikset laitetaan nokan alle. Hengitän mahdollisimman syvään ja yritän olla rauhallinen. Lääkäri saapuu paikalle ja tekee tutkimuksen kun makaan hanuri pystyssä. (Sillä hetkellä tunnen itseni todella haavoittuvaksi ja paljastetuksi. Lääkärin mukana on tietysti vielä kaksi mykkää kandia tollottamassa.) Mua pelottaa hirveästi vauvan puolesta. Itkettää, mutta annan kyynelien tulla vasta kun ollaan taas kaksin Miehen kanssa.
Tunnin kuluttua tippa pistetään taas valumaan. Väliajalla on tullut omia supistuksia, mutta en ole vieläkään ollenkaan kipeä. Kohdunsuu on aina vaan sen 5 cm auki. (Sentti lähti sen takia kun kalvopussi vesineen ei enää paina suuta.)
Viimeisenä palveluksenaan meikäläiselle ennen työvuoronsa loppumista Anita-kätilö asentaa kestokatetrin. Kello on 21.30.
Lääkäri tulee puoli yhdeltätoista, tekee pikaisen tutkimuksen ja sanoo että ei edistystä. Kuulemme ounastelemamme tuomion: kiireellinen sektio. Oloni on turra ja tyynen rauhallinen. Ei pelota eikä jännitä, toivon vaan että homma olisi ohi asap ja saisin Vauvan äkkiä syliini.
Mies vaihtaa vaatteet ja mä vedän myssyn päähäni. Uusi kätilö trimmaa leikkausalueen ja mut rullataan leikkaamoon.
Leikkaussalissa mut asetellaan oikeaan asentoon spinaalipuudutusta varten. Sen laittaminen sattuu vähemmän kuin verikokeen otto kyynärvarresta. Sillä välin kun odotellaan puudutteen vaikutusta, meikäläiseen tämpätään kokoelma antureita ja piuhoja ja leikkausalueen eteen viritellään näköeste. Miehelle osoitetaan jakkara pääpuolesta.
Siinä sitten makaan, kroppa tunnottomana rintojen alapuolelta, ja puristan Miehen kättä. Aivoissa ei liiku mikään muu kuin että kohta me nähdään meidän vauva. Mahan alueella häärätään ja lääkintähenkilökunta keskustelee omia juttujaan vaimealla äänellä. Oikealla puolellani oleva lääkäri tsekkaa vähän väliä että onhan kaikki ok.
SITTEN KUULUU ÄÄNI. VAUVAN ÄÄNI! RÄÄKÄISY! Pikkuisemme on syntynyt! Beibi kiikutetaan sivummalle tsekattavaksi ja hoitaja kertoo että meille tuli tyttö. Purskahdan itkuun ja Mies pyyhkii kyyneleitä silmistään. Oi onnea! Oloni ei voisi olla parempi! Hymyilemme Rakkaani kanssa ja olemme ihan lällällää ja pusi pusi: meillä on pieni tyttövauva!
Hoitaja tuo Vauvan hetkeksi poskeani vasten ennen kuin Mies lähtee pesemään ja puntaroimaan häntä kätilön kanssa. Pikkuinen on vihertävän tahman peitossa, mutta silti hän tuoksuu ja tuntuu ihanalta. Iho on kuin silkkiä ja tyttö on lämmin kuin tuore pulla.
Rakkaani lähtevät ja mut kursitaan kiinni. Jossain vaiheessa mua oksettaa armottomasti ja saan taas hirmuisen horkkakohtauksen, mutta olo paranee siinä vaiheessa kun mua kuljetetaan heräämöön.
Kolme pitkää tuntia kuluu heräämössä ennen kuin pääsen osastolle. Mies on komennettu kotiin, mutta onneksi Vauvanen on kuulemma vielä paikalla. Hänet tuodaan luokseni ja jälleennäkeminen on yhtä kyynelten tulvaa. Siinä hän vihdoin on, yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen. Kaikki kolotukset, jomotukset ja vitutukset unohtuvat Töppöstä katsellessa. Hän on niiin suloinen! Iso nenä, nöpöleuka ja valtavat posket. Pärstä punoittaa ja nokka on täynnä näppyjä. Hän on Meidän Kuunaama. Sydämeni sulaa. Itkettää ja naurattaa. Olen onnellinen ja surullinen yhtä aikaa. Tästä se lähtee.
Hyväkuntoinen vauva
Terkkari kävi tänään puntaroimassa Beiben. Syntymäpainoon on viikossa tullut 180 grammaa lisää eli hyvin menee maito poskiin. Hyväkuntoiseksi vauvaksi luonnehti terkka meidän Nyppyä. Multa täti nyppäsi tikit pois ja informeerasi että hyvin paranee haava.
Kylvyssäkin Juniori pulahti tänään. Ja nautti alkuihmetyksen jälkeen kovasti.
On tämä äitiyden alku jotensakkiin huomattavasti helpompaa näin toisella kierroksella. Ei tarvi opiskella tekniikkaa eikä suorittamista, voi antaa mennä vanhasta muistista ja nautiskella Hedelmästä. Mukavaa.
Ai joo, Esikon mielestä Vauvalla on ötökkänapa. Niinpä kai sitten. Onneksi se ötökkäosa tipahtaa kohta pois. Ja meikäläisen rintsikansuojukset on tisupiiloja.