22+4

Beibellä alkaa bileet joka ilta klo 21. Silloin heitetään volttia ja tanssitaan polskaa niin että napa heiluu. Muutoin hän on melko rauhallinen tyyppi.

Ikävän oireen on joulunajan armoton safkanmättö tuonut tullessaan, närästyksen nääs. Ei paljon maitohörpyt auta kun ruokaputkea korventaa kitarisoissa asti. Vaan jospa se siitä kun saan tuohttua jäljellä olevat marmelaadit enkä enää hommaa lisää...

Hautomossa on siis kaikki mallillaan satunnaisia selkävaivoja ja tissinaluskivistyksiä lukuunottamatta. 9.1. on neuvola ja VIHDOINKIN pääsen taas tietoiseksi ah niin tärkeistä numeroarvoista, joilla tätä prosessia määritellään.

21+3

21+1

Päivänä eräänä käytiin leffassa. Mahtoi Masukilla olla jännää kun oli niin isoja ääniä! Hän tuntui tempaisevan kolmoissalkovit tuplakierteellä aina kun jyrähti.

Eilen iski hetkellinen huima huimaus. Piti vallan pötkölleen mennä kun niin vippasi kaalessa. Vaan meni ohi onneksi. Eikä tarvis toistua.

Kohta on joulu. Mukavaa kun saa lomailla viikon verran. Iltaisin oon huomannut olevani tosi väsynyt, rankkaa on istua läsöttää päivät ahterillaan ja naputtaa tietsikkaa. Toista se oli siihen aikaan kun vauvat pullautettiin ulos heinänteon keskellä eikä viikate pysähtynyt hetkeksikään. Plop ja viuh vaan.

20+6

Mahalaisella on hikka. Hän hytkyy rytmikkäästi. Suloista.

Tajusin yhtäkkiä, että enää on vaivaiset kolme kuukautta äitiysvapaan alkuun! Aika rientää sangen nopeasti! Kaikenlainen työmotivaatio loppui kyllä tuohon oivallukseen... Oon yrittänyt kysellä seuraajaa tietyille hommilleni, mutta vielä sellaista ei ole määrätty. Kannattais, niin voisin opastaa ennen kuin jään pois.

Ai joo, sellainen valituskertomus kerrottakoon, että selkä reistasi ikävästi lauantaisen reippailun jälkeen. Jonnekin alaselän ja kankun väliin pisti niin pirkuleesti, etten voinut varata oikealle jalalle ollenkaan. Ja aamulla sormet oli jäykät kuin kohmeiset nakit. Samoja oireita kuin Esikoisraskaudessa.

Ei kummoisempia kuulu hautomoon. Elämä tuntuu hyvältä. Mieskin tunsi eilen eka kerran kun Juniori monotti. Haa!

20+1

Työni laatu on sitä sorttia että se rassaa pääasiassa istumalihaksia, mutta päivinä muutamina olen havainnut rasitusta myös 20 senttiä pakaroista ylöspäin. Siis alaselkään käy kun könöttää epäergonomisesti lohnottaen. Ja eilen olin ihan tuskassa kun Esikoisen odotuksenaikainen tuttu vaiva ilmeni taasen myöskin: mahan ja tissujen väliselle vyöhykkeelle sattuu kun pötsi painuu istuessa ylöspäin. Puristaa daisarinaluslihasta tai jotain, varsinkin vasemmalta puolelta. Ei tod ole mukavaa se.

Em seikoista mainitsin sihteerillemme joka työpöydistä ja -tuoleista ja sen semmoisista vastaa ja hän hommasi paikalle erään tunnetun konttorikalustevalmistajan edustajan, joka sääti tuolini uusiksi ja otti mitat uutta työpöytää varten. Toivottavasti saan helpotusta olotilaani ennen kuin se muodostuu liian tukalaksi töissä olemiseen.

(Juniori vahvisti kirjoituksen ärmäkällä potkulla.)

19+6

Tuo pieni Potkuri mahani sisällä on aika kova vispaamaan. Onnistuneimmat saksipotkut tuntuu jo päällepäinkin, haa!

Ruokahalu on palautunut täysin kokonaan entiselleen ja ehkä vähän lisääntynytkin. Energiaa tuntuu piisaavan, viikonvaihteessa revin tapetteja alas, leivoin pipareita, käytiin kyläilemässä, otettiin vieraita vastaan ja ties mitä. Hirmuinen touhottaminen kostautuu illalla kun häpyluu on ihan tulessa ja selkä huutaa hoosiannaa, mutta ei se haittaa!

19+0

Parina yönä on koipiin iskenyt jumalattoman kivulias suonenvetokramppi. Auuuuuuuuu! Tänään aamullakin oli pohje ihan juntturassa. Pirullinen vaiva!

18+6

Tilasin ajan neuvolaan ja senpä sainkin - tammikuun 9. vuonna 2008 onpi se. Kjessus! Edellisen kerran olen käynyt 2.10.2007.

Alkoi tuntua etten saa hyvää palvelua äitiysneuvolasta. Siksi laitoin palautetta kaupungin sosiaali- ja terveyshuoltoon, saapa nähdä tuleeko vastaus.

Pöh.

Onneksi Juniori on alkanut veivata mahassa koko ajan isommilla liikkeillä. Tiedänpä ainakin sen että hän on hengissä, vaikkei sydänääniä kuunnellakaan kuin joskus ensi vuonna.